Hortensiat ovat varmasti yksi monipuolisimmista ja kauneimmista monivuotisista, puuvartisista kasveista mitä meiltä Suomenmaasta löytyy. Liekö ilmastonmuutoksen vai jalostuksen ansiota, mutta myös Keski-Suomessa menestyvien hortensioiden valikoima on jo todella runsas, ja siitä voi olla vain iloinen! Seuraavassa mainitut hortensiat ovat kaikki ainakin taimistojen tietojen mukaan menestyviä vähintään vyöhykkeellä 3, eli ainakin Keski-Suomen eteläisemmissä osissa. 

Syyshortensia

Hortensioista varmasti tunnetuin on perinteinen syyshortensia, joka ilahduttaa myöhäisellä ja runsaalla kukinnallaan. Kukat sopivat myös leikkokukiksi. Itse hoidan omaa syyshortensiaani leikkaamalla sitä runsaasti joka kevät. Jätän jäljelle edellisestä vuosikasvusta vain 1-3 silmuparia, jolloin odotettavissa on kenties vähemmän mutta suurempia kukkia. Lisäksi saan pidettyä pensaan melko pienenä ja kompaktina pakettina. Mieleni tekisi kokeilla kasvattaa taimesta itse myös rungollinen versio, mutta sellaisia taimia ei välttämättä löydä kovin helposti, mistä sellaisen voisi yrittää kasvattaa. Onneksi niitä saa ostaa myös valmiina. 

Syyshortensiasta on nykyään olemassa myös monia lajikkeita, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. ’Early Sensation’ ja ’Magical Fire’ ovat aluksi valkokukkaisia, mutta muuttuvat melko pian vaaleanpunaisiksi, viimeksi mainittu lopulta jopa tummanpunaiseksi. ’Bombshell’ ja ’Magical Candle’ ovat myös aluksi valkoisia ja punertuvat myöhemmin, mutta värimuutos on hillitympi.

’Little limen’ kukat taas ovat aluksi lajikenimensä mukaisesti limen värisiä, mutta muuttuvat ajan mittaan myöskin hiukan punertaviksi. Tämä lajike on myös selvästi pienempi kuin muut lajiketoverinsa. ’Limelight’ -syyshortensia on hyvin paljon perusmuotoista syyshortensiaa muistuttava kasvi, joskin väriltään hiukan limeen vivahtava.

Lajikkeita on siis niin, että hengästyttää! Mutta tämä oli silti vasta alkua, sillä olemme käyneet läpi vasta syyshortensian! Osaa näistä syyshortensian lajikkeista voi tulla ihastelemaan kesän aikana pihakivimyymäläämme, jossa teemme testaavan istutuksen mallipihan muurialtaaseen. 

Mustilanhortensia

Mustilanhortensian voi syystä sanoa olevan suomalaista eliittiä, sillä se on saanut FinE-tunnuksen. FinE on lyhenne sanoista Finnish Elite, ja tunnuksen saa vain tarkoin valitut, Suomessa hyvin menestyvät ja tautikestävät kasvit. Mustilanhortensia kukkii runsaasti ja hiukan syyshortensiaa aiemmin, elo-syyskuussa. Kukat ovat eri tyyppiset, pitsimäiset. Tätä pensasta ei tarvitse leikata, sillä se yleensä pysyy luonnostaan kauniin muotoisena. Pensaasta kasvaa 2-2,5 m korkea ja leveä pensas, mutta kohtuullisen hitaan kasvutyylinsä vuoksi se kannattaa istuttaa 90-100 cm välein. 

Kuutamohortensia

Kuutamohortensia on niin ikään FinE-kasvi, joka paljolti muistuttaa mustilanhortensiaa. Kuutamohortensian kukat ovat kuitenkin leveämmät ja kasvutapa oman näkemykseni mukaan hiukan rennompi kuin mustilanhortensialla. Tätäkään pensasta ei tarvitse leikata. 

Köynnöshortensia

Köynnöshortensia on varmasti monia ihastuttanut eteläisemmässä Suomessa. Etenkin Mustilan arboretumissa on todella komeita yksilöitä puiden rungoilla kasvamassa. Meillä köynnöshortensia on vielä hiukan arka pahimpina talvina, mutta näyttäisi siltä, että aina vain paremmin se meillä Keski-Suomessakin menestyy.

Kovina, vähälumisina pakkastalvina sen lumirajan yläpuoliset osat saattavat paleltua, mutta itselläni on nyt kaksi viitisen vuotta vanhaa köynnöshortensiaa, jotka kasvavat betonisessa muurialtaassa (ei kaikkein lämpöisin mahdollinen paikka siis, kun kylmää hohkaa myös sivuilta) eikä paleltumista ole tietoakaan. Mutta jos haluaa varmistua, ettei se palellu, voi kasvin kasvattaa myös maanpeitekasviksi. Tästä on myös kokemusta eräässä pihassa, jossa pari köynnöshortensiaa on täyttänyt ison alppiruusu- ja marjakuusialueen maanpinnan kokonaan. 

Kasvin huono puoli on ollut ainoastaan se, että alkuun se näytti olevan suorastaan tuskastuttavan hidas kasvamaan. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mietin, että mihinkähän se seuraavaksi kasvaa, kun valokatteen pinta on jo lähellä… Myöskään kukkia ei ole vielä tullut, mutta minulle riittää myös komea lehvästö. Uskon, että jonain päivänä saan nauttia myös sen komeasta, runsaasta kukinnasta! 

Köynnöshortensian kannattaa antaa kasvaa siellä mihin sen laittaa, puolivarjoiseen tai jopa varjoiseen, happamaan kasvupaikkaan. Multaa kannattaa olla runsaasti, noin 60 senttimetrin syvyydellä. Leikata sitä ei tarvitse ja se kyllä kiipeää puun runkoonkin, kun ensi alkuun ohjaa sen sinne suuntaan puun juurelta. 

Jalohortensiat

Jalohortensia olen viime kesään saakka ihaillut lähinnä ruukkukasveina, mutta nyt jännityksellä odotan kevättä, miten taimistojen menestymisvyöhykkeet pitävät paikkansa ja olenko valinnut muutenkin suotuisan paikan. On nimittäin olemassa jo muutama jalohortensialajike, joiden väitetään menestyvän vyöhykkeillä kolme tai neljä. Seuraavassa esittelen juuri ne, aremmat versiot jääköön vielä odottamaan. 

’Summer Love’ on lähinnä vadelman punainen jalohortensia, joka kasvaa 50-100 cm korkeaksi ja leveäksi. Tosin tähän, aivan kuin muihinkin jalohortensioihin, vaikuttaa maan happamuus ja sen mukaan määrittyy myös kukan väri. Tämäkin kasvi voi siis olla kukinnaltaan jopa violetin sävyinen. 

’Bloom Star’ on enemmän sinisen suuntaan taittava jalohortensia, jolla on punaiset versot. ’Twist-n-shout’ taas on mielenkiintoinen, muutoin värisävyiltään saman tyyppinen kuin Bloom Star mutta kukissa on samanlaista pitsimäisyyttä kuin mustilan- tai kuutamohortensian kukissa, joissa isommat, neuvottomat kukat ovat kukinnon laidoilla. Näitä kahta sinisävyistä jalohortensiaa olen kokeillut eräässä kohteessa ja kerron teille tietenkin lisää, kun tiedän, miten ne menestyivät. 

Yllä mainitsemani jalohortensialajikkeet ovat Tahvosten Endless Summer -kokoelmaa, ja toisin kuin yleensä jalohortensioille suositellaan, näitä kasveja ei suositella leikattavaksi matalaksi keväällä. Näissäkin kyllä kukkanuput kehittyvät uusiinkin versoihin, mutta se voi tapahtua paljon hitaammin, kuin että käytössä olisi myös vanhoja versoja. Endless Summer -kokoelman kasvatus- ja hoito-ohjeisiin voit tutustua lisää tästä. 

Pallohortensiat

Tiedättehän ne todella isokukkaiset hortensiat, joiden kukinto on usein sellainen iso pallo? Ne ovat pallohortensioita. Nämäkin ovat olleet pitkään kasveja, joita en ole uskaltanut kuvitellakaan näille Keski-Suomen seuduille. Mutta nyt tämänkin testin makuun on päästy, sillä ’Strong Annebelle’ ja ’Pink Annabelle’ ovat lajikkeita, joiden väitetään menestyvän nelosvyöhykkeelle saakka. Myös ’Lime Rickeyn’ sanotaan menestyvän suotuisilla paikoilla myös nelosvyöhykkeellä. Viime kesänä istutin Strong Annabelleä, joten tänä kesänä näemme, mikä oli menestymisen tulos. Uskon, että melko hyvä, koska tällä seudulla oli lunta todella runsaasti.

Pallohortensian kukintaa edesauttaa vuosittainen leikkaus, aivan kuten syyshortensiaakin. Pensaan voi leikata jopa alas, koska se kukkii saman vuoden versoilla. 

Kasvupaikat

Paljon on siis valinnan varaa hortensioissakin. Miksipä niitä ei sitten kokeilisi? Ne ovat kuitenkin näyttäviä, kukkivat melko myöhään ja ne ovat kestäviä tauteja ja tuholaisia vastaan. Etenkin syys-, kuutamo- ja mustilanhortensia ovat helppoja ja melko varmoja valintoja, mutta myös tällä seudulle uudet lajit ja lajikkeet ovat kokeilemisen arvoisia. Itse haaveilen, että minulla olisi jonain päivänä paikka, jossa voisin kasvattaa oikean jalohortensiarivistön tai tehdä hortensia- ja alppiruusupainotteisen metsäpuutarhan. 

Minkälaisiin paikkoihin hortensioita kannattaa sitten istuttaa? Kuten lajikohtaisissa kuvauksissa kerroinkin, hortensiat pitävät happamasta maasta. Istuttaessa kannattaakin lisätä kasvualustaan joka tapauksessa havu-rodomultaa, noin säkillinen tainta kohden on oikein hyvä alku. Toki juuret kasvavat kaivetusta istutuskuopasta ulos jonain päivänä, ja hyvä olisikin, jos sielläkään ei aivan savimaata löytyisi.

Ympäristöä kannattaa siis katsoa vähän sillä silmällä, että paikka olisi hortensialle mahdollisimman luontainen. Ja vaikka joissakin lajikuvauksissa kerrotaan, että pensas sopii yksittäiskasviksi, niin se ei tarkoita sitä, että se viihtyisi yksinään nurmikolla. Nurmikkoheinät ovat pahoja kilpailijoita mille tahansa kasville, joten etenkään hortensioita ei kannata sellaiseen paikkaan laittaa. Itse suosin hortensioita erilaisten havujen kanssa, tai jos hortensian on tarkoitus olla ns. pääkasvi, sen alle voi laittaa kuorikatteen sijasta maanpeitekasviksi vaikkapa peittokurjenpolvia. 

Kasvien sijoittelusta voi lukea lisää täältä: Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

Kaikki hortensiat suosivat melko rehevää ja ravinteikasta maata, ja pääsääntönä voidaankin ajatella, että mitä jalompaan lajikkeeseen mennään, sitä tarkempi siitä on oltava. Perinteiset syys-, kuutamo- ja mustilanhortensiat eivät ole juuri moksiskaan, vaikka eivät ihan parhaaseen maahan pääsisikään, kun taas jalohortensioiden kasvualustaan kannattaa oikeasti vähän panostaa. 

Valo-olosuhteiden suhteen pääosa hortensioista pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta eivät välttämättä paahteesta. Köynnöshortensiaa ei kannata laittaa aurinkoiseen paikkaan, vaan sille on etsittävä puolivarjo tai jopa varjoinen kasvupaikka. 

Jos haluat hankkia itsellesi hortensioita, saa Tahvosten taimivalikoimasta taimia myös meidän kauttamme tilaamalla. Tilauksen saapumisen jälkeen taimet voi noutaa pihakivimyymälästämme Jämsän Teollisuuskatu 1 c:stä. Kysy lisää!