Pihaa suunniteltaessa ja rakentaessa tulee joskus tehtyä virheitä itse kunkin. Moneen olen syyllistynyt myös itse, mutta oppinut niistä. Siksi haluan jakaa ne myös teille, sillä sehän olisi hölmöä, jos kaikkien täytyisi tehdä samat virheet oppiakseen. Tyypilliset virheet pihan rakentamisessa ilmenevät kasvien tai nurmikon heikkona kasvuna, pihan epäkäytännöllisyytenä ja vaikeahoitoisuutena. Näistä tässä pieni kattaus, jotta te voisitte näitä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään.
Istutetaan yksittäiskasveja nurmikolle
Ihan täysin ei voi yleistää, etteikö nurmikolle periaatteessa jotakin voi istuttaakin, mutta pääsääntöisesti taimi kuin taimi kärsii joutuessaan taistelemaan ravinteista ja vedestä nurmikkoheinien kanssa. Etenkin isompia puita toki istutetaan nurmikkoalueillekin, mutta nekin kannattaa taimivaiheessa ympäröidä katekerroksella ja mielellään jollakin rajausmateriaalilla. Ihan vain nurmikon haittavaikutusten estämiseksi.
Yleisesti ottaen harva, jos mikään, kasvi viihtyy hyvin yksin nurmikolla, jos nurmikko pääsee kasvamaan aivan kasvin tyvelle. Kasvin lisäksi tästä kärsivät usein myös pihan omistajat, sillä nurmikkoa ei pääse kasvin tyveltä leikkaamaan, ja silloin piha on jossain määrin epäsiistin näköinen.
Nurmikolla yksittäiskasveina olevat, vieläpä rakennuksen kokoon nähden vaatimattoman kokoiset yksittäispensaat eivät viihdy eivätkä oikein näytäkään miltään.
Tämä on käänteinen tapa edelliseen kohtaan nähden, mutta koska se on niin yleinen, halusin lisätä tämän vielä yhdeksi kohdaksi.
Meitä usein pyydetään kunnostamaan pensasaitoja tai -aidanteita. Useimmiten tilanne on se, että aidanne on epäsiistin näköinen ja hiukan huonosti voiva, ja meiltä kysytään, mitä sille voisi tehdä. Kun huonovointisuuden ja epäsiistiyden syytä etsii, ei tarvitse muuta kuin kääntää päätä alaspäin ja katsoa kasvien tyvelle. Nurmikko ja muut rikkaruohot niiden mukana ovat joko levinneet kasvien juurelle ja väleihin tai nurmikko on jopa kylvetty sinne pensasaitaa perustettaessa.
Mitä sille siinä vaiheessa voi enää tehdä, on sitten ihan oma lukunsa. Oletteko nimittäin koskaan kokeilleet, minkälaista on yrittää saada nurmikkoheinät pois vaikkapa orapihlajan tyveltä? Orapihlaja on ehkä tapauksista pahimmasta päästä, mutta nurmikko hyvin kasvaneena on lähes yhtä paha. Sitä ei saa pois oikeastaan millään, mikäli tilanne on ollut olemassa jo useamman vuoden. Käsin tehtynä työ on iso, ja lopputulos ei ole varmasti toivotunlainen enää parin kuukauden päästä työn jälkeen, sillä aina jää jokin juurenkappale pensaiden sekaan.
Itse saatan karusti kommentoida tällaisissa tilanteissa, että tilataanko kaivinkone tänään vai huomenna, koska en näe järkeväksi kuluttaa aikaa ja vaivaa työhön, jonka lopputulos pidemmän päälle tuskin on sitä mitä halutaan. Jos tähän joku fiksun konstin tietää, otan mielelläni kaikki vinkit vastaan ja myönnän olleeni väärässä.
Kuorikatetta uudelle pensasaidanteelle, yhtä lailla kuin kaivinkonetta osaavan kuljettajan kera voi tiedustella yhteistyökumppaniltamme: Maanrakennus J. Lindroos.
Otetaan pihan perennoille naapurin Heikin hyvää peltomultaa
Kasvien menestymisen edellytys on sopivat kasvuolosuhteet, joihin oleellisena osana liittyy kasvualustan eli mullan laatu. Tämä on asia, jossa itsestäni tuntuu, että mitä enemmän asiasta opin, sitä vähemmän käsitän, kuinka moninainen asia se on. Se on aihe, jossa niin sanotusti hifistelyn voisi viedä äärettömän reunoille ja takaisin. Mutta ihan yksinkertaisimmillaan olen kuitenkin oppinut sen, että ”hyvä peltomulta” ei välttämättä tarkoita kasvien kannalta laadukasta paikkaa olla ja elää.
Voi toki taas olla, että on olemassa hyvääkin peltomultaa, mutta valitettavan usein tilanne on jossain määrin kaoottinen, jos siihen pitäisi istuttaa perennoja, joita ei voi kattaa paksulla katekerroksella. En suosittele sitä katettavillekaan kasveille, koska kate ei estä kaikkia rikkaruohoja kasvamasta, mutta etenkään perennojen kohdalla ei kannata välttämättä taipua naapurin suositteluihin.
Syy, miksi niin kutsuttu peltomulta ei välttämättä ole hyvää, on se, että niissä saattaa piillä loputon rikkaruohopankki. Etenkin, jos multaa ei ole edes seulottu mitenkään. Pahimpia seuralaisia mullan seassa ovat monivuotisten rikkaruohojen juuren kappaleet. Näistä tyypillisinä vihollisina mainittakoon juolavehnä ja leskenlehti.
Yksivuotisista rikkaruohoista, kuten jauhosavikasta, on vielä helppo päästä eroon, ja niitä yleensä onkin mullassa kuin mullassa, joka on hetkenkään ollut taivasalla. Niitä ei kuitenkaan tarvitse säikähtää, mutta jos monivuotisia ilmestyy heti istuttamisen jälkeen, on niitä todennäköisesti ollut mullassa jo valmiina. Oikealla tavalla seulomalla monivuotisten juuren kappaleet suurelta osin saa pois, mutta jos multaa ei ole seulottu ollenkaan, suosittelisin laittamaan hälytyskellon soimaan korvan juureen.
Kasvualustaa ei ole tarpeeksi tai se on huonoa
Varsinkin nurmikoista kysytään usein, mikä niitä vaivaa, kun ne eivät kasva tai ne palavat ensimmäisillä helteillä. Syynä on useimmiten se, että kasvualustaa eli multaa ei ole tarpeeksi.
Etenkin rakennusten läheisyydessä on hiekkaa routaeristeiden päällä, kuten kuuluukin. Tämän päälle laitetaan joskus muutaman sentin paksuudelta multaa ja kylvetään siihen nurmikko. Selvää on, ettei se siinä elä, etenkään rakennuksen aurinkoisemmalla seinustalla.
Kasvualustojen suosituspaksuudet on hyvä muistaa, kun rakentaa minkälaisia kasvualustoja tahansa, sillä suositusarvojen paksuisilla kasvualustoilla kasveilla on ainakin yksi hyvän menestymisen edellytys kunnossa. Nurmikoilla tiivistettyä kasvualustaa pitäisi suositusten mukaan olla 20 cm, pensailla 40-50 cm, pienillä puilla vähintään 60 cm ja isoilla puilla 80 cm, joskin puiden ollessa kyseessä leveyttä pitää olla mielellään ainakin tuplasti. Köynnöksillä tavoite on 60 cm.
Mainitsin jo peltomultaan liittyvistä riskeistä, mutta haitallista voi olla myös liiallinen savipitoisuus tai liiallinen ihan-mikä-tahansa. Kokemusta on nimittäin siitäkin, että olemme tehneet erään nurmikon kahdesti sen vuoksi, että ensimmäisellä kerralla kasvualusta sisälsi aivan liikaa hiekkaa. Liiallinen hiekkapitoisuus aiheutti sen, että melko paahteisella paikalla kaikki vesi ja ravinteet yksinkertaisesti hulahtivat läpi.
Pohjatöitä ei tehdä kunnolla
Aivan samalla tavalla, kuin rakennuksen sisätiloissa on äärettömän tärkeää, että kaikki pohjatyöt on ennen pintatöitä tehty kunnolla, on hyvän lopputuloksen kannalta tärkeää tehdä niin myös ulkona.
Kun tehdään kiveyksiä tai pohjia muille rakenteille, kuten muureille, huvimajoille tai leikkimökeille, on tulevaa kunnossapitoa ja yleistä siisteyttä ajatellen tärkeää miettiä, minkälainen on hyvä pohja. Tällaisilla rakenteilla puhutaan yleensä routimattomista ja kantavista pohjista, mikä tarkoittaa perustettavan paikan maalajista riippuen routaeristystä ja kantavia maamateriaaleja, kuten murskeita alle. Jos tätä ei mieti yhtään etukäteen, voi lopputuloksena olla keväisin aaltoileva kiveys tai kallellaan oleva huvimaja.
Kuten jo aiemmin tekstissä on tullut painotettua, on pohjatyö tärkeää myös istutusten ja nurmikon suhteen. Ei ole aivan sama, mihin kasvit pihassa laittaa, vaan yhtä lailla on mietittävä niille sopiva paikka ja huolehdittava niille sopivasta kasvualustasta ja muista olosuhteista.
Istutetaan suuri puu liian lähelle rakennusta
Puut ovat pihojen aatelia ja ne luovat tärkeää runkoa koko pihan olemukselle. Niiden paikkaa kannattaa kuitenkin miettiä kaksikin kertaa, sillä melko helposti pieni, 150-200 cm korkea taimi tulee istutettua liian lähelle rakennusta. Lopputuloksena voi olla se, että ennen pitkää puun oksat kasvavat seinään kiinni, juuret kasvavat sokkeliin ja pahimmassa tapauksessa tukkivat myös salaojat.
Puissa on toki lajikohtaisia eroja, eivätkä kaikki ole niin ärhäköitä ja haitallisia edes rakennusten läheisyydessä. Pääsääntönä uskaltaisin silti kyllä sanoa, että omenapuuta isompia puita ei saisi istuttaa viittä metriä lähemmäs asuinrakennuksen seinää. Pylväshaapa on näistä ehkä pahimpia tiedossani olevia puita, joita on istutettu kapeakasvuisuutensa ansiosta hyvinkin lähelle rakennusten seinää. Lopputuloksena on ollut eräässä kohteessa jopa sisällä lattianraosta kasvanut pylväshaavan juurivesa. Puu on petollinen, koska se on niin kapea ja kaunis. Juuret eivät sitä kuitenkaan ole tälläkään puulla.
”Laitan tuohon luiskaan suodatinkankaan (tai täällä paperipaikkakunnalla viiran) alle ja levitän päälle sellaista 100-150 mm kokoista seulanpääkiveä. On muuten helppo ja siisti!”. Olen kuullut tämän ehkä 17 kertaa ja ensimmäisillä kerroilla langennut siihen itsekin. Olen nähnyt myös monta kohdetta, jossa kyseinen materiaali kiertää rakennuksen seinustaa.
Seulanpääkivi, eli luonnon muotoilema pyöreähkö luonnonkivi, on hyvä materiaali, mutta sitä pitää osata käyttää, jotta se ihan oikeasti on helppohoitoinen. Itsekin olen oppinut kiven käytön käytännön kautta ja virheistä oppimalla. Totuus on nimittäin se, että kun tuollaisen isomman kiven levittää ilman sauma- tai sidosaineita vaikkapa sitten kuinka vahvan kankaan päälle, ei kovin kauaa kestä, että voi todeta olleen sittenkin vaikea ratkaisu.
Tässä kohteessa on vahva kangas kivien alla. Tuloksena muutaman vuoden päästä on rikkaruohomeri kivien seassa.
Rikkaruohoja saattaa tulla jopa kankaan läpi, mutta suuremmalla todennäköisyydellä kivien väliin jäävissä sopivissa raoissa muhii syksyn lehdet ja muu roska, joka muotoutuu rikkaruohojen kasvualustaksi nopeammin kuin luulemmekaan. Tämä tapahtuu herkemmin kokonaan taivasalla olevilla alueilla. Seinänpielissä rikkaruohojen kehittyminen kenties kestää kauemmin, koska alueet eivät saa niin paljoa vettä.
Seulanpääkivien, toiselta nimeltään kenttäkivien, käyttöä kannattaa siis harkita, ja miettiä ainakin, mikä raekoko olisi paras juuri Sinun kohteeseesi.
Mikäli jokin jäi mietityttämään, kannattaa hyödyntää uusi palvelumme, jossa oman pihan asioita voi käydä läpi ammattilaisen kanssa verkossa tunnin mittaisen tapaamisen aikana. Pihaunelmia -akatemialla on tulossa myös verkkokurssi, ensiksi pihan kasvien suunnitteluun liittyen ja myöhemmin koko pihaa koskien. Tilaa siis uutiskirje ja pysyt kuulolla!
Moni haaveilee kivipihasta ja yhtä moni ongelmoi liiallisesta luonnonkiven määrästä omalla tontilla. Yhtä lailla monen ajatus on, ettei ole varaa ainakaan kerralla laittaa pihaan niin paljon kiveä kuin haluaisi. Kuitenkin pihaa voi rakentaa vaikka pieni pala kerrallaan, jos on olemassa kokonaissuunnitelma siitä, minkälainen tavoite on. Seuraavassa kerron yksittäisiä pihan kohteita, joissa kivi – joko luonnonkivi tai betoninen versio – on erittäin hyvä, ellei paras materiaali.
1 – pääsisäänkäynti
Asuinrakennuksen pääsisäänkäynti on kuin käyntikortti vieraille. Talon asukkaille sillä voi olla joko kutsuva tai luotaantyöntävä vaikutus. Kutsuvassa ja kauniissa sisääntulossa ei rehota rikkaruohot eikä sitä kuulu piilottaa vaan se kannattaa tuoda korostetusti esiin, ettei käy niin että vieraat pölähtävät sisälle kodinhoitohuoneen ovesta.
Pääsisäänkäynnin eteen voi tehdä pienemmän tai isomman kiveyksen. Jos muuallakin pihassa on kiveysaluetta, voi sisäänkäynnin erottaa pienellä levennyksellä, eri värisellä kivellä tai ladontakuvion muutoksella. Pääsisäänkäynnin kiveyksen leveys kannattaa mitoittaa niin, että siihen voi halutessaan laittaa vaikkapa kesäkukkaruukut molemmin puolin sisääntuloa.
2 – Autolla liikuttavat alueet
Omakotipihoilla on usein autokatos tai vain autoille tarkoitettu alue sekä tilavassa pihassa mahdollisesti myös kääntöpaikka. Jos alueen haluaa pitää siistinä, on yksi todella varteenotettava vaihtoehto kivettää koko alue. Autoalueilla on aivan erityisesti huomiota kiinnitettävä hyvin tehtyihin pohjiin ja kiven paksuuteen. Auton alle jääville alueille suositellaan 8 cm paksuista kiveä, jotta kestävyydestä voidaan olla varma. Tavallisen henkilöauton alle periaatteessa riittää myös 6 cm paksu kivi, mutta yleisesti ottaen on järkevämpää varautua siihen, että jonain päivänä kiveyksen päälle joutuu ajamaan myös raskaammalla kalustolla, jolloin 8 cm kivi on paras valinta.
3 – käytävät
Pihan jalan kuljettavat käytävät vaikkapa etuovelta takaovelle, kasvihuoneelle tai varastoon, pysyvät siisteinä ja helppohoitoisina jos pinnoitteeksi valitaan betoni- tai luonnonkivi. Kaareviakin muotoja kivistä saa tehtyä kohtuullisella vaivalla ja kauniisti, kun kivivalinta on tehty oikein. Mikäli suunniteltu käytävä on kovin jyrkkä, ei kivi kuitenkaan välttämättä ole paras vaihtoehto talven liukkauden vuoksi. Siinä tapauksessa kannattaa harkita joko rappusia tai irtopinnoitemateriaalia, tai vaihtoehtoisesti karkeammalla hiekkapuhalletulla pinnalla olevaa betonikiveä tai lohkopintaista luonnonkiveä.
Vasemmalla musta betonireunakivi karelian värisen perinne-/klassikkokiven kanssa, oikealla harmaa perinnekivi kaarevana käytävänä
Jos esim. yhtenäistä nurmikkoaluetta ei haluaisi katkaista kiveyksellä, on hyvä vaihtoehto laittaa askellaatat, jotka sulautuvat ympäristöönsä paremmin kuin yhtenäinen käytävä. Niistä hiukan lisää alempana.
4 – Seinänpielet ja sokkelin reunat
Sokkeleiden reunoille ei saa laittaa humuspitoista materiaalia, joka pidättää vettä seinän vieressä. Siistiksi ja helppohoitoiseksi sokkelin reunat saakin, kun käyttää kiveä. Mahdollisuuksia on monia, mutta käytetyimpiä liene erilaiset betonilaatat sekä seulottu luonnonkivi ja sepeli. Kaikkien rakentamisessa on muistettava, että siistein ja helppohoitoisin tulee, kun rajaa kiven muista materiaaleista, esim. nurmikosta joko reunakivellä tai vaikkapa kyllästetyllä laudalla.
Seulotun luonnonkiven ollessa kyseessä kannattaa harkita melko tarkkaan, minkä kokoista kiveä käyttää. Jos kivet levitetään niin sanotusti irtona sokkelin viereen, etenkin isompien kivien väleihin jää niin isoja rakoja, että rikkaruohoille syntyy otolliset kasvuolosuhteet heti ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Nuo kivien välit nimittäin pystyvät keräämään uskomattoman määrän lehtikariketta ja muuta roskaa. Eikä siinä enää auta suodatinkangas, joka on nätisti asennettu kivien alle – roskat ja rikkaruohot tulevat päältä.
Sen sijaan isommat, seulotut luonnonkivet voi asentaa maakosteaan betoniin, jolloin rikkaruohoille ei jää kasvualustatilaa eikä roskille paikkoja, joihin piiloutua ja maatua kasvualustaksi.
5 – Reunat ja rajaukset
Sekä kiveysten reunat, että myöskin sora- tai kivituhkapinnat, nurmikot ja istutukset kaikki kannattaa rajata muista materiaaleista. Kiveysten ja laatoitusten reunoilla rajauskivi on ulkonäöllinen asia, mutta myöskin tukee kiveyksen pysymistä paikallaan. Istutusten ja nurmikon välissä rajauskivi estää tai ainakin vaikeuttaa nurmikon kasvamista istutusten sekaan.
Rajauskiviksi voi käyttää oikeastaan mitä tahansa kiveä. Lähinnä ratkaisevaa on toivotun ulkonäön lisäksi rajauksen muoto sekä kunnossapidolliset asiat. Muoto vaikuttaa kivivalintaan sikäli, että esim. pidemmistä nurmikonreunakivistä on hankalaa tehdä kaunista ympyrän kaarta, ellei säde ole iso. Sen sijaan pienemmät kivet, kuten graniittinen nupukivi, taipuu melko pienellekin kaarelle. Kunnossapitoa kannattaa pohtia siinä mielessä, että jos rajataan nurmikkoa, on kiven päältä hyvä päästä ajamaan leikkurilla siten, että pyörä kulkee kiven päällä.
6 – Tukimuurit
Tukimuureissa kiven käytön mahdollisuudet ovat todella moninaiset. Kun rinteen kesyttää muurilla, on mahdollista saada paljon enemmän tasaista ja siten käyttökelpoisempaa tilaa pihalle. Matalia muureja voi rakentaa sekä betonisista elementeistä että monista luonnonkivistä niin sanottuina kylmämuureina. Materiaaliksi käyvät mittatarkkojen betonimuurikivien lisäksi vaikkapa tontilta louhitusta kalliosta saatu aines, isot luonnonkivet tai liuskekivi. Vapaamuotoisesta luonnonkivestä rakennettavat muurit vaativat toki silmää ja osaamista, jotta muurista tulee kestävä, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, oli sitten koulutusta aiheeseen tai ei.
Tämä luonnonkivimuuri on rakennettu rakennuksen pohjilta louhitusta kivestä
Tukimuurin ei myöskään tarvitse olla yhtä korkea kuin rinne on, sillä jo matalana rakenteena rinteen alaosassa muuri jäsentää maisemallisesti tilaa, toimii rajaavana elementtinä ja toisaalta rinteen voi luiskata edes hiukan loivemmaksi.
Tukimuureissa, yhtä lailla kuin kaikissa muissakin kivitöissä, tärkeää on jälleen kerran pohjatyön laatu. Muurille on rakennettava routimaton ja kantava pohja ja sen on oltava tasainen. Lisäksi muurin taustatäyttöön on kiinnitettävä huomiota, ettei suoraan muuriin tule kiinni vahvasti routivia aineksia ja ettei muuri toimi vesipesänä taustalta tuleville pintavesille.
7 – Ulkotulisijat
Hittituotteeksi nousseet erilaiset pienet tulisijat kiveyksillä ja muilla oleskelualueilla ovat hyvin toteutettuna tyylikkäitä ja luovat runsaasti tunnelmaa etenkin pimeneviin syysiltoihin. Ja mikäpä sen parempi materiaali niihin kuin kivi. Etenkin suomalainen luonnonkivi on niin kestävää ja ajatonta, että sitä ei voi muuta kuin suositella! Esimerkiksi liuskekivestä on mahdollista tehdä kätevästikin pienet nuotiopaikat tai verhoilla isommat takat ja grillauspaikat.
8 – Erilaisten kalusteiden ja rakenteiden alle
Tyypillisiä ja yleisiä pihan hoitoa vaikeuttavia kalusteita ovat esimerkiksi matto- ja pyykinkuivaustelineet. Usein näkee näitä kalusteita sijoitetun nurmikolle, mikä taas herkästi johtaa nurmikon epäsiistiin ilmeeseen, kun viimeistelyleikkaus jää tekemättä.
Sen vuoksi kaikki pihan kalusteet kannattaisi olla jonkin pinnoitteen päällä, jotta pihan siisteys pysyy helpommin yllä. Mattotelineelle voi tehdä kodinhoitohuoneen käytävältä ulkonevan kiveysalueen, yhdellä jalalla seisovan kuivaustelineen taas voi laittaa vaikka jonkin kiveyksen kulmaan. Vastakkain istuttavat keinut ja vastaavat kalusteet ovat parhaimmillaan, kun ne seisovat tukevalla alustalla kiveyksellä, eikä keinun alaritilän välistä kasva nurmikkoheinät läpi.
9 – Istutusten katteet
Etenkin havukasvien, mutta myös vaikkapa koristeheinien katteena kivi on varteenotettava vaihtoehto. Lehtipensaiden alla kivikate ei välttämättä toimi lehtien tuoman roskan määrän vuoksi.
Katekivivaihtoehtoja ovat periaatteessa kaikki pienet kiviraekoot, jotka ovat seulottuja. Toisin sanoen kiven seasta puuttuu hieno niin kutsuttu nolla-aines. Säkkitavarana saatavat koristekivet ovat tähän oivia materiaaleja, mutta myös sepelit ja singelit, joita on totuttu ehkä enemmän käyttämään seinänpielissä.
Aina, kun kasvualustan pintaan laittaa kivikatteen, kannattaa ehdottomasti laittaa alle katekangas, joka läpäisee veden, mutta erottaa mullan ja katekiven toisistaan. Kivi pysyy näin siistinä eikä uppoa kasvualustaan. Katekerroksen paksuus on muistettava pitää kohtuullisena, jotta se ei keväällä hidasta sulamista liiaksi. Hoitotoimenpiteenä kivikate kannattaa siistiä neulasista ja muusta roskasta lehtipuhaltimella ainakin kerran kesän aikana.
Pihakivimyymälässämme voit käydä katsomassa eräitä kivikatemalleja, miltä ne luonnossa näyttävät, ja ostaa haluamasi määrän omaan kotipihaan joko itse hakien tai perille toimitettuna.
Tässä kohteessa löytyy kivikate, askellaata ja reunakivet, yhtä lailla kuin koristeena olevat luonnonkivet
10 – Askellaatat
Jos yhtenäisempi kivi- tai sorakäytävä tuntuu liian massiiviselta, eikä jonkin reitin käyttö ole välttämättä jatkuvaa, voi suuremman kulumisen estää askellaatoilla. Askellaatat voi upottaa valmiiseen nurmikkoon, kun tekee laatan kokoisen syvennyksen nurmikon pintaan.
Syvennys kannattaa tehdä siten, että laatan keskiosan kohdalta kaivaa pohjan hiukan syvemmälle, jolloin laatta tukeutuu paremmin reunoiltansa, eikä keiku. Pinnaltaan laatan on hyvä olla nurmikon pinnan tasolla tai vain hiukan sen yläpuolella, jotta ruohonleikkurilla voidaan ajaa laatan päältä.
Hyviä askellaattavaihtoehtoja ovat esimerkiksi erilaiset betonilaatat sekä liuskekivet.
11 – Oleskelualueet
Oleskelualueista saisi enemmänkin tekstiä aikaiseksi, mutta mainittakoon tässä muutama vaihtoehto. Mielenkiintoisen oleskelualueen voi kivistä tehdä vaikkapa siten, että betonikivestä käyttää useampia eri kivikokoja, joiden mitat ovat suhteessa toisiinsa. Pienen, mukavan säväyksen oleskelukiveyksen tai -laatoituksen reunoilla tekee eri materiaalista oleva rajauskivi. Esimerkiksi kun tumman betonikiveyksen rajaa graniittisella noppa-, nupu- tai reunakivellä, ulkonäkö on mielenkiintoinen, selkeä ja huoliteltu. Väriero on positiivista myös esteettömyyden näkökannalta.
Oleskelualueen ei myöskään tarvitse olla yksi tasainen suorakulma-alue pihan perällä, vaan sen voi tehdä monimuotoisemmaksi, eri tasoihin ja toisaalta eri tasot voidaan tehdä eri materiaaleista. Usein tehdäänkin siten, että puuterassilta, jossa ruokailuryhmä sijaitsee, laskeudutaan rapun verran kiveykselle, jossa grillataan ja jossa on mahdollisesti myös erillinen sohvaryhmä.
Erilaisia pihakivimalleja nähtävillä ja saatavilla myöskin pihakivimyymälässämme.
12 – Rappuset
Kun rappuset tekee kivestä, ne todennäköisesti kestävät loppuelämän. Nykyisin on saatavilla monia betonista tehtyjä, valmiita rappukiviä. Niistä raput on helppo tehdä ja ne ovat mittatarkkoja. Luonnonkivestä mahdollisuuksia on myös todella paljon. Liuskekivitoimittajilla on rappukiviksi sopivia kokonaisia rappukiviä, mutta yhtä hyvin materiaaliksi sopivat myös kenties omalta tontilta löytyvät, mahdollisimman tasapintaiset kivet. Toki kivien liikutteluun yleensä tarvitaan jonkinlainen kone ja hyvä silmä, mutta työ kannattaa! Pienistä betonikivistä en välttämättä suosittele rappusia tekemään, ellei rapun etenemäpinta ole niin suuri, että sen pystyy tiivistämään todella hyvin ennen kivien latomista.
Vasemmalla Ikikiven liuskekiviraput, oikealla pihasta löytyneistä kivistä tehdyt rappuset
Hortensiat ovat varmasti yksi monipuolisimmista ja kauneimmista monivuotisista, puuvartisista kasveista mitä meiltä Suomenmaasta löytyy. Liekö ilmastonmuutoksen vai jalostuksen ansiota, mutta myös Keski-Suomessa menestyvien hortensioiden valikoima on jo todella runsas, ja siitä voi olla vain iloinen! Seuraavassa mainitut hortensiat ovat kaikki ainakin taimistojen tietojen mukaan menestyviä vähintään vyöhykkeellä 3, eli ainakin Keski-Suomen eteläisemmissä osissa.
Syyshortensia
Hortensioista varmasti tunnetuin on perinteinen syyshortensia, joka ilahduttaa myöhäisellä ja runsaalla kukinnallaan. Kukat sopivat myös leikkokukiksi. Itse hoidan omaa syyshortensiaani leikkaamalla sitä runsaasti joka kevät. Jätän jäljelle edellisestä vuosikasvusta vain 1-3 silmuparia, jolloin odotettavissa on kenties vähemmän mutta suurempia kukkia. Lisäksi saan pidettyä pensaan melko pienenä ja kompaktina pakettina. Mieleni tekisi kokeilla kasvattaa taimesta itse myös rungollinen versio, mutta sellaisia taimia ei välttämättä löydä kovin helposti, mistä sellaisen voisi yrittää kasvattaa. Onneksi niitä saa ostaa myös valmiina.
Syyshortensiasta on nykyään olemassa myös monia lajikkeita, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. ’Early Sensation’ ja ’Magical Fire’ ovat aluksi valkokukkaisia, mutta muuttuvat melko pian vaaleanpunaisiksi, viimeksi mainittu lopulta jopa tummanpunaiseksi. ’Bombshell’ ja ’Magical Candle’ ovat myös aluksi valkoisia ja punertuvat myöhemmin, mutta värimuutos on hillitympi.
’Little limen’ kukat taas ovat aluksi lajikenimensä mukaisesti limen värisiä, mutta muuttuvat ajan mittaan myöskin hiukan punertaviksi. Tämä lajike on myös selvästi pienempi kuin muut lajiketoverinsa. ’Limelight’ -syyshortensia on hyvin paljon perusmuotoista syyshortensiaa muistuttava kasvi, joskin väriltään hiukan limeen vivahtava.
Lajikkeita on siis niin, että hengästyttää! Mutta tämä oli silti vasta alkua, sillä olemme käyneet läpi vasta syyshortensian! Osaa näistä syyshortensian lajikkeista voi tulla ihastelemaan kesän aikana pihakivimyymäläämme, jossa teemme testaavan istutuksen mallipihan muurialtaaseen.
Vasemmalla kuutamohortensia, oikealla syyshortensia
Mustilanhortensia
Mustilanhortensian voi syystä sanoa olevan suomalaista eliittiä, sillä se on saanut FinE-tunnuksen. FinE on lyhenne sanoista Finnish Elite, ja tunnuksen saa vain tarkoin valitut, Suomessa hyvin menestyvät ja tautikestävät kasvit. Mustilanhortensia kukkii runsaasti ja hiukan syyshortensiaa aiemmin, elo-syyskuussa. Kukat ovat eri tyyppiset, pitsimäiset. Tätä pensasta ei tarvitse leikata, sillä se yleensä pysyy luonnostaan kauniin muotoisena. Pensaasta kasvaa 2-2,5 m korkea ja leveä pensas, mutta kohtuullisen hitaan kasvutyylinsä vuoksi se kannattaa istuttaa 90-100 cm välein.
Kuutamohortensia
Kuutamohortensia on niin ikään FinE-kasvi, joka paljolti muistuttaa mustilanhortensiaa. Kuutamohortensian kukat ovat kuitenkin leveämmät ja kasvutapa oman näkemykseni mukaan hiukan rennompi kuin mustilanhortensialla. Tätäkään pensasta ei tarvitse leikata.
Köynnöshortensia
Köynnöshortensia on varmasti monia ihastuttanut eteläisemmässä Suomessa. Etenkin Mustilan arboretumissa on todella komeita yksilöitä puiden rungoilla kasvamassa. Meillä köynnöshortensia on vielä hiukan arka pahimpina talvina, mutta näyttäisi siltä, että aina vain paremmin se meillä Keski-Suomessakin menestyy.
Kovina, vähälumisina pakkastalvina sen lumirajan yläpuoliset osat saattavat paleltua, mutta itselläni on nyt kaksi viitisen vuotta vanhaa köynnöshortensiaa, jotka kasvavat betonisessa muurialtaassa (ei kaikkein lämpöisin mahdollinen paikka siis, kun kylmää hohkaa myös sivuilta) eikä paleltumista ole tietoakaan. Mutta jos haluaa varmistua, ettei se palellu, voi kasvin kasvattaa myös maanpeitekasviksi. Tästä on myös kokemusta eräässä pihassa, jossa pari köynnöshortensiaa on täyttänyt ison alppiruusu- ja marjakuusialueen maanpinnan kokonaan.
Köynnöshortensia. Kuvat: Ursula Järvelä
Kasvin huono puoli on ollut ainoastaan se, että alkuun se näytti olevan suorastaan tuskastuttavan hidas kasvamaan. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mietin, että mihinkähän se seuraavaksi kasvaa, kun valokatteen pinta on jo lähellä… Myöskään kukkia ei ole vielä tullut, mutta minulle riittää myös komea lehvästö. Uskon, että jonain päivänä saan nauttia myös sen komeasta, runsaasta kukinnasta!
Köynnöshortensian kannattaa antaa kasvaa siellä mihin sen laittaa, puolivarjoiseen tai jopa varjoiseen, happamaan kasvupaikkaan. Multaa kannattaa olla runsaasti, noin 60 senttimetrin syvyydellä. Leikata sitä ei tarvitse ja se kyllä kiipeää puun runkoonkin, kun ensi alkuun ohjaa sen sinne suuntaan puun juurelta.
Jalohortensiat
Jalohortensia olen viime kesään saakka ihaillut lähinnä ruukkukasveina, mutta nyt jännityksellä odotan kevättä, miten taimistojen menestymisvyöhykkeet pitävät paikkansa ja olenko valinnut muutenkin suotuisan paikan. On nimittäin olemassa jo muutama jalohortensialajike, joiden väitetään menestyvän vyöhykkeillä kolme tai neljä. Seuraavassa esittelen juuri ne, aremmat versiot jääköön vielä odottamaan.
’Summer Love’ on lähinnä vadelman punainen jalohortensia, joka kasvaa 50-100 cm korkeaksi ja leveäksi. Tosin tähän, aivan kuin muihinkin jalohortensioihin, vaikuttaa maan happamuus ja sen mukaan määrittyy myös kukan väri. Tämäkin kasvi voi siis olla kukinnaltaan jopa violetin sävyinen.
’Bloom Star’ on enemmän sinisen suuntaan taittava jalohortensia, jolla on punaiset versot. ’Twist-n-shout’ taas on mielenkiintoinen, muutoin värisävyiltään saman tyyppinen kuin Bloom Star mutta kukissa on samanlaista pitsimäisyyttä kuin mustilan- tai kuutamohortensian kukissa, joissa isommat, neuvottomat kukat ovat kukinnon laidoilla. Näitä kahta sinisävyistä jalohortensiaa olen kokeillut eräässä kohteessa ja kerron teille tietenkin lisää, kun tiedän, miten ne menestyivät.
Yllä mainitsemani jalohortensialajikkeet ovat Tahvosten Endless Summer -kokoelmaa, ja toisin kuin yleensä jalohortensioille suositellaan, näitä kasveja ei suositella leikattavaksi matalaksi keväällä. Näissäkin kyllä kukkanuput kehittyvät uusiinkin versoihin, mutta se voi tapahtua paljon hitaammin, kuin että käytössä olisi myös vanhoja versoja. Endless Summer -kokoelman kasvatus- ja hoito-ohjeisiin voit tutustua lisää tästä.
Pallohortensiat
Tiedättehän ne todella isokukkaiset hortensiat, joiden kukinto on usein sellainen iso pallo? Ne ovat pallohortensioita. Nämäkin ovat olleet pitkään kasveja, joita en ole uskaltanut kuvitellakaan näille Keski-Suomen seuduille. Mutta nyt tämänkin testin makuun on päästy, sillä ’Strong Annebelle’ ja ’Pink Annabelle’ ovat lajikkeita, joiden väitetään menestyvän nelosvyöhykkeelle saakka. Myös ’Lime Rickeyn’ sanotaan menestyvän suotuisilla paikoilla myös nelosvyöhykkeellä. Viime kesänä istutin Strong Annabelleä, joten tänä kesänä näemme, mikä oli menestymisen tulos. Uskon, että melko hyvä, koska tällä seudulla oli lunta todella runsaasti.
Pallohortensian kukintaa edesauttaa vuosittainen leikkaus, aivan kuten syyshortensiaakin. Pensaan voi leikata jopa alas, koska se kukkii saman vuoden versoilla.
Kasvupaikat
Paljon on siis valinnan varaa hortensioissakin. Miksipä niitä ei sitten kokeilisi? Ne ovat kuitenkin näyttäviä, kukkivat melko myöhään ja ne ovat kestäviä tauteja ja tuholaisia vastaan. Etenkin syys-, kuutamo- ja mustilanhortensia ovat helppoja ja melko varmoja valintoja, mutta myös tällä seudulle uudet lajit ja lajikkeet ovat kokeilemisen arvoisia. Itse haaveilen, että minulla olisi jonain päivänä paikka, jossa voisin kasvattaa oikean jalohortensiarivistön tai tehdä hortensia- ja alppiruusupainotteisen metsäpuutarhan.
Minkälaisiin paikkoihin hortensioita kannattaa sitten istuttaa? Kuten lajikohtaisissa kuvauksissa kerroinkin, hortensiat pitävät happamasta maasta. Istuttaessa kannattaakin lisätä kasvualustaan joka tapauksessa havu-rodomultaa, noin säkillinen tainta kohden on oikein hyvä alku. Toki juuret kasvavat kaivetusta istutuskuopasta ulos jonain päivänä, ja hyvä olisikin, jos sielläkään ei aivan savimaata löytyisi.
Ympäristöä kannattaa siis katsoa vähän sillä silmällä, että paikka olisi hortensialle mahdollisimman luontainen. Ja vaikka joissakin lajikuvauksissa kerrotaan, että pensas sopii yksittäiskasviksi, niin se ei tarkoita sitä, että se viihtyisi yksinään nurmikolla. Nurmikkoheinät ovat pahoja kilpailijoita mille tahansa kasville, joten etenkään hortensioita ei kannata sellaiseen paikkaan laittaa. Itse suosin hortensioita erilaisten havujen kanssa, tai jos hortensian on tarkoitus olla ns. pääkasvi, sen alle voi laittaa kuorikatteen sijasta maanpeitekasviksi vaikkapa peittokurjenpolvia.
Kaikki hortensiat suosivat melko rehevää ja ravinteikasta maata, ja pääsääntönä voidaankin ajatella, että mitä jalompaan lajikkeeseen mennään, sitä tarkempi siitä on oltava. Perinteiset syys-, kuutamo- ja mustilanhortensiat eivät ole juuri moksiskaan, vaikka eivät ihan parhaaseen maahan pääsisikään, kun taas jalohortensioiden kasvualustaan kannattaa oikeasti vähän panostaa.
Valo-olosuhteiden suhteen pääosa hortensioista pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta eivät välttämättä paahteesta. Köynnöshortensiaa ei kannata laittaa aurinkoiseen paikkaan, vaan sille on etsittävä puolivarjo tai jopa varjoinen kasvupaikka.
Monet haluaisivat pihan olevan ainakin siistin ja huolitellun näköinen, mutta ongelmana tuntuu olevan joka paikkaan levittäytyvä nurmikko. Nurmiheiniä löytyy niin sora-alueelta kuin kukkapenkeistä ja pensaiden väleistäkin. Loputonta taistelua voi ainakin vähentää, kun rajaa eri materiaalien alueet toisistaan – tai ainakin rajaa nurmikon muista materiaaleista! Seuraavassa kerron oman näkemykseni 5 vinkkiä pihan rajauksiin.
Muoviset ja metalliset reunanauhat
Nykyisin on onneksi saatavilla siistejä ja kestäviäkin muovisia reunanauhoja, jotka saa asennettua nätisti suoraan tai kaarelle. Aikaisemmin paljon käytettyjen aaltoilevien reunanauhojen tarkoitusta en ole ymmärtänyt, sillä ne ovat haalistuneet ja rikkoutuneet melko nopeasti ja toisaalta aaltoileva reuna ei ainakaan omaa silmääni miellytä.
Sen sijaan on olemassa yleensä noin 15 cm syvyyteen upotettavia nauhoja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vähän kovempaa muovia. Värikään ei ole enää onneksi vihreä, vaan usein ne ovat mustia. Vihreä väri kun ei muovissa tahdo koskaan osua nurmikon väriä oikeastaan lähellekään, niin lopputulos on sellaisissa väkisinkin tökerö. Ja kun rajaus on siisti, niin miksi sitä yrittäisikään piilottaa?
Metallisiakin versioita on olemassa jo onneksi kauppojen hyllyillä. Ne asennetaan samaan tapaan kuin muovisetkin, niissä on vain erilainen kiinnitysmekanismi. Saatavilla olevat metalliset versiot ovat olleet pääsääntöisesti mustia, mutta myös cor-ten -teräksisiä löytyy.
Siistin lopputuloksen takaamiseksi on huolehdittava vain siitä, että nauha tulee suoraan tai siististi kaarelle, ja että sen pinta on nurmikon kanssa samassa tasossa.
Tässä vähän jykevämpi metallinen lista eräässä ruotsalaisessa puistossa
Reunakivi betonikivestä
Betonisia reunakivivaihtoehtoja on kaikilla pihakivitoimittajilla. Kiven valinta riippuu ulkonäöllisistä seikoista sekä käyttökohteesta ja sen tarkoituksesta. Jos kyseessä on autolla tai koneilla liikuttava kiveysalue ja rajauskiven on pidettävä kiveyskivi paikallaan, kannattaa valita hiukan isompi kivi. Esimerkiksi 25 cm syviä kiviä on useammalla toimittajalla.
Betoninen reunakivi. Se voi olla joissakin kohti korotettuna, mutta kannattaa muistaa myös talvi ja lumityöt, jolloin korotus on haitaksi.
Jos kyseessä on jalan kuljettava alue tai vain rajaus vaikkapa istutusalueen ja nurmikon välillä, käyvät periaatteessa kaikki 10 cm ja sitä paksummat kivet, jotka pitävät nurmikkoheinät erossa rajattavasta materiaalista.
Käyttökohteen muoto vaikuttaa myös kiven valintaan, sillä jos on tarkoitus saada rajaus kaarelle, ei kannata ottaa kaikista pisimpiä reunakiviä. Kaarelle parhaiten ”taipuvia” kiviä on mahdollisimman lyhyet reunakivet. Tietenkin reunakivinä voi käyttää myös varsinaisia kiveyskiviä, kun ne asennetaan pystyyn, mutta ulkonäöllisistä syistä kannattaa valita kivi, jossa ei ole asennusnystyröitä.
Etenkin kotimainen luonnonkivi on yksi lempimateriaaleistani. Se on yleisesti ottaen kova, käytännössä ikuinen materiaali, joka tuo sopivaa elävyyttä istutusten reunoihin tai betonikiveyksille. Kotipihojen rajauksiin tyypillisiä materiaaleja ovat lähinnä R8-reunakivi, graniittiset noppa- ja nupukivet sekä liuskekivestä tehdyt reunakivet. R8 kuvaa suoraa, 8 cm leveää graniittikiveä, jonka pituus saattaa vaihdella. Korkeus on yleensä noin 25 cm.
Noppakivi on nimensä mukaisesti nopan mallinen, yhdeltä sivultaan 9-10 cm leveä. Myös pienempää, niin sanottua mosaiikkinoppaa on saatavilla, mutta niistä ei voi puhua rajausten yhteydessä. Noppakivillä saa hyvin tehtyä melko tiukallakin säteellä olevia kaarteita. Ikikivellä on saatavilla myös ekologista ekograniittia, joka on kotimaisen graniittituotannon sivukiveä. Heillä on saatavilla noppa- ja nupukiviä 7 cm leveydellä, ja ne sopivat rajauksiin myös vallan mainiosti.
Tyypillinen graniittinupukivi on kantiltaan noin 14 cm leveä ja noin 22 cm pitkä kivi, joka soveltuu reunoihin mainiosti ja pysyy paikallaan paremmin kuin noppakivi. Myös nupukivi taipuu kaarelle hyvin.
Noppa- ja nupukivessä, aivan kuin muissakin lyhyissä kivissä, joihin jää sauma, on vain se ongelma, että etenkin nurmikon reunuksena heinät tahtovat ennen pitkää työntyä saumoista toiselle puolelle kiveä. Ratkaisuna saattaisi olla sauman täyttäminen kovettuvalla sauma-aineella, jonka jättää kiven pintaa alemmas. Tällä tavoin materiaalin haluttu ulkonäkö ei liiaksi kärsi.
Nupukivi istutusten ja nurmikon välissä.
Puiset reunukset
Suorilla linjoilla puiset reunukset ovat hyviä materiaaleja. Pystyyn asennettu kyllästetty lauta kannattaa olla vähintään 28 mm leveää, jotta lauta pysyy maa-ainesten välissä suorana paremmin. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on käyttää lehtikuusilautaa tai -lankkua, jossa ei ole kyllästysaineita.
Kanttaus
Kanttaus tarkoittaa sitä, että vaikkapa istutusalueen ja nurmikon rajaan tehdään lapiolla tai erityisellä kanttausraudalla pieni oja. Kanttaus katkaisee nurmikon juuret ja kun se tehdään tarpeeksi usein – vähintään kerran tai kaksi kesässä – rajaus myös pysyy kohtuullisen siistinä. Suoraksi kanttauksen saa tehtyä linjalangan ja sprayn avulla. Suoralle pingotetaan linjalanka aivan lähelle kantattavan kohdan pintaa ja langan päältä maalataan spraylla tai merkkausvärillä, jolloin langan kohdalle jää jälki kantattavan kohdan merkiksi. Toinen vaihtoehto on käyttää ohjurina vaikkapa suoraa lautaa.
Kanttaus on kaunis tapa rajata alueita, eikä työmäärä niin valtaisa ole, kuin mitä voisi kuvitella. Aiheesta on hyviä käytännön kokemuksia Rikkaruohoelämää -blogissa.
Jos tämä tai muu pihan suunnitteluun, rakentamiseen tai hoitoon liittyvä asia jäi mietityttämään, olemme käytettävissäsi esimerkiksi konsultoinnin muodossa. Kannattaa myös seurata tätä blogia, johon päivittyy viheralaan liittyviä tekstejä kesäaikaan viikoittain ja talvella vähintään joka toinen viikko.
Raisa Heino
Tietoa minusta
Moi! Olen jämsäläinen viheralan yrittäjä ja entinen viherrakentamisen ammattitaitokilpailija. Ulkotilojen viihtyisyys ja esteettisyys sekä näiden tuoma hyvinvointi on ollut intohimoni jo kauan. Jokainen kohde on uniikki, mutta työssäni tavoitteena on luoda joka tapauksessa se käyttäjiensä unelmien piha tai puisto, joka lisää kaikinpuolista hyvää oloa. Tässä asiassa haluan olla auttamassa myös Sinua, arvoisa blogini lukija. Toivottavasti löydät täältä vinkkejä omien pihaunelmiesi toteuttamiseen!
Käytämme evästeitä verkkosivujemme sisällön ja käyttökokemuksen parantamiseksi. Klikkaamalla "Totta kai hyväksyn evästeet”, annat suostumuksesi kaikkiin evästeisiin.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. These cookies ensure basic functionalities and security features of the website, anonymously.
Cookie
Duration
Description
cookielawinfo-checbox-analytics
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checbox-functional
11 months
The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checbox-others
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-necessary
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-performance
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy
11 months
The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Viimeisimmät kommentit