Moni meistä on huomannut tai ainakin uutisista kuullut, että pölyttäjäkato uhkaa kotiplaneettaamme toden teolla. Kyse ei olekaan ihan pikkujutusta, sillä noin 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä ja edelleen kolmasosa koko maailman ruoasta saadaan hyönteisten pölyttämistä kasveista. Ja jos ei nämä kasvit saa tarvitsemaansa, ne eivät pysty tuottamaan siemeniä ja satoa. Ja ilman siemeniä ja satoa meitä uhkaa pikku hiljaa tämän päivän suomalaiselle melko tuntematon käsite: nälkä! Ilman pölyttäjiä ruokavaliostamme puuttuisivat esimerkiksi marjat, hedelmät, monet vihannekset, pähkinät, kahvi ja kaakao.
Meille tutuista luonnonkasveista hyönteispölytys on välttämätön muiden muassa mustikalle, puolukalle ja lakalle. Joillekin kasveille hyönteispölytys ei ole välttämätön, mutta se suurentaa satoa tai siementen tuottaminen ei onnistu ilman hyönteisiä.
Mitä voimme tehdä?
Jokainen meistä, jolla on jotain oman parvekkeen ja oman pihan tai siirtolapuutarhan väliltä, voi vaikuttaa hillitsevästi pölyttäjien katoamiseen. Ensisijaisesti tietenkin tulee välttää torjunta-aineiden käyttöä ja pölyttäjien altistumista niille. Mutta sen lisäksi voimme aina lisätä monipuolisia elinympäristöjä ja ruokapaikkoja pölyttäjähyönteisille.
Seuraavassa avaan hiukan omia suosikkikasvejani, jotka ovat myös pölyttäjien suosiossa ja kaiken lisäksi kauniita ja helppohoitoisia. Jotkut niistä ovat myös perhosten suosiossa, joten kyseessä ovat todelliset puutarhan tähtiyksilöt!
Puuvartiset kasvit
1. Pihlajat
Pihlajat ovat suku, johon kannattaa tutustua laajemminkin. Lajeja on Keski-Suomen menestymisvyöhykkeillekin useampia. Esimerkiksi tuurenpihlaja on kaikin puolin komea kasvi. Ainut huono puoli tuurenpihlajassa on se, että puutarhurin lisäksi siitä pitävät myös jänikset, joten muista suojata ensimmäisinä vuosina! Ihan tavallinen kotipihlajammekin on varsin käyttökelpoinen, etenkin yhteen runkoon kasvaneena versiona, jolloin se on käyttökelpoinen esimerkiksi pensasaidanteen seassa. Kapeaan paikkaan on olemassa kotipihlajan pylväsmallinen muoto, joka ei kasva leveyttä kuin kenties metrin verran.
Tuurenpihlajalla on komean punainen syysväri
2. Aitaorapihlaja
Tästä täytyy ensinnä mainita, että tämä kasvi on yksi inhokkejani – silloin kun sitä käytetään leikattavana pensasaitana! Mutta vapaasti kasvavana pensaana tai varsinkin runkoon kasvatettuna se on oikein kaunis ja käyttökelpoinen. Se on myös yöperhosten suosiossa, joten kannattaa kokeilla!
3. Syreenit
Kukapa ei pitäisi syreeneistä. Syreeneistäkin on olemassa useampia eri lajeja ja lajikkeita, mutta tunnetuimpia liene liila- ja valkokukkaiset pihasyreenit, jotka ennen juhannusta tuoksuvat huumaavasti. Syreenit ovat mieleisiä myös erilaisille perhosille, niin yöllä kuin päivällä liikkuville.
Lapsuuden pihamailta monille tuttu pihasyreeni kukkii tuoksuvin kukin alkukesästä
4. Tuoksuköynnöskuusama
Tuoksuköynnöskuusama on meillä Keski-Suomessa ollut hiukan arka, mutta näyttäisi siltä, että suojaisille paikoille sitä uskaltaa jo hyvin istuttaa täälläkin. Etenkin maata peittävänä versiona se näyttää menestyvän, talvella lumen alle jäädessään, hyvinkin. Sen kukat ovat kauniit, mutta koristearvoa on myös kirkasvärisissä marjoissa, jotka elävöittävät kasvin vartta vielä lehtien tiputtua. Tuoksuköynnöskuusama on ns. yöpölytteinen kasvi, ja se houkutteleekin hämärissä lentäviä hyönteisiä huumaavasti tuoksuvilla kukillaan. Kookkaita ja pitkäkärsäisiä kiitäjiä voikin nähdä kuusaman kukilla lämpiminä ja tyyninä kesäöinä.
5. Köynnöshortensia
Tämä kaunis varjon ja puolivarjon köynnös kukkii loppukesän puolella ja sitä voi istuttaa yhtä lailla maanpeitekasviksi kuin kiipeämään vaikka vanhan männyn runkoa pitkin. Sen kukinnot tuoksuvat makealta ja houkuttelevat hyönteisiä.
Köynnöshortensiaa voi käyttää myös peittokasvin ominaisuudessa
Lähes kaikki hedelmiä ja marjoja tuottavat kasvit ainakin hyötyvät hyönteispölytyksestä, elleivät suorastaan vaadi sitä. Hedelmien ja marjojen toivossa viljelijät toivovatkin kukinnan aikana lämmintä ja tyyntä säätä, jotta pölytys onnistuisi.
Hedelmä- ja marjakasveista on siis moninkertainen hyöty, kun pölyttäjien tehtyä tehtävänsä saamme terveellistä ja puhdasta ruokaa omasta pihasta!
Ruohovartiset kasvit
7. Tähtiputket
Tähtiputki on hoitoa kaipaamaton, talvenkestävä perenna, jota soisi käytettävän enemmänkin. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, kunhan se ei joudu alttiiksi pahimmalle paahteelle. Tähtiputki kukkii suhteellisen pitkään, jopa pari kuukautta heinäkuun alusta lähtien. Ne ovat niin ikään hyviä perhoskasveja: pienet päiväperhoset, kuten kulta- ja sinisiivet pitävät tähtiputkien kukista.
Valkoinen tähtiputki tuo mukavaa ilmavuutta istutuksiin
8. Tähkäkimikki
Yksi varjoisen ja puolivarjoisen paikan lempikasveistani on tämä suureksi kasvava, valkokukkainen perenna. Se viihtyy parhaiten tuulensuojaisella paikalla kevyessä varjossa, jossa se kukkii yleensä elokuun alusta syyskuun puoliväliin. Tähkäkimikin kukat ovat hyvä meden lähde päiväperhosille.
Tähkäkimikki on näyttävä perenna varjoisiin ja puolivarjoisiin paikkoihin. Seuranaan tässä valkoinen jaloangervo.
9. Sinipallo-ohdake
Sanalla ohdake saattaa olla negatiivinen sävy, mutta sinipallo-ohdake on suorastaan ihana kasvi! Se tuo istutusryhmään erilaisuutta ja tietynlaista keveyttä, ja lisäksi sitä hyvin usein koristaa milloin mitkäkin hyönteiset mehiläisistä ja kimalaisista päivä- ja yöperhosiin. Se on myös helppo kasvi, sillä se viihtyy paahteessa, eikä sitä pidä alkaa siirtää paikaltaan pois. Kokeile vaikka erilaisten koristeheinien seassa ja kerää leikkokukiksi tai kuivakukiksi!
10. Punalatvat
Punalatvat ovat perennojen kuningattaria, eivät pelkästään kokonsa puolesta vaan myös helppohoitoisuutensa ja päiväperhosten suosion vuoksi. Ne ovat 1-2 metrin korkeuteen kurkottavia, suurikukintoisia kasveja, jotka eivät tukemista kaipaa tanakan vartensa ansiosta. Kokonsa vuoksi niitä ei tietenkään kannata ihan pikkupihaan istuttaa, mutta vaikkapa maalaistalon pihalla riukuaidan vierellä se pääsee hienosti oikeuksiinsa useamman yksilön ryhmässä.
Punalatvat ovat puutarhan isokukkaisimpia ja näyttävimpiä perennoja
11. Nauhukset
Puolivarjoisen tai varjoisen paikan valontuojia ovat keltakukkaiset nauhukset. Nekin ovat helppohoitoisia ja melko suuria perennoja, jotka peittävät viihtyessään kasvupaikkansa erinomaisesti. Nauhukset ovat erinomaisia perhosten mesikasveja, sillä tuoksuvat kukinnot houkuttelevat runsaasti sekä päivä- että yöperhosia ja kimalaisia.
Edellä mainitut kasvit ja monet muut laadukkaat taimet tulevat meille pääasiassa Tahvoset Oy:ltä ja Terolan taimitarhalta. Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt mukana tilausajoistamme ja saat taimet halutessasi vaikka kotiovelle Jämsän seudulla.
12. Laukat
Laukat, jotka monet tuntevat paremmin ruokapöydästä, ansaitsevat ehdottomasti paikkansa myös koristepuutarhan puolelta. Ne ovat helppohoitoisia ja saavat kasvaa rauhassa ilman uudelleen istuttamista. Mikä parasta, myyrät ja hiiret eivät hajun vuoksi kajoa laukan sipuleihin. Isokasvuisia ukko- ja jättilaukkaa kannattaa kokeilla perennojen, kuten esimerkiksi kuunliljojen tai kurjenpolvien sekaan, jotta laukkojen kuihtuvat lehdet jäävät myöhemmin kasvavien perennojen lehtien alle. Matalampikasvuisia laukkalajeja on markkinoilla runsaasti. Niitä kannattaa kokeilla piristämään perennojen tai koristeheinien sekaan.
Ukkolaukasta on olemassa useampiakin värejä. Oikealla tyypillisimpiä, purppuran värisiä ukkolaukkoja seuranaan kuunliljat, varjoliljat, jaloangervot ja köynnöshortensia.
13. Ruiskaunokki
Ennen niin yleinen tienpientareiden ja ruispeltojen kaunis ruiskaunokki on harvinaistunut, eikä sitä enää näe kuin harvakseltaan. Sen kukkien mesipitoisuus on hyvin korkea, mikä tekee siitä hyvän kasvin pölyttäjille. Tätä kuivien ja köyhien paikkojen yksivuotista kasvia kannattaakin kylvää paikoille, jotka eivät ole niin alttiita ruohonleikkurin yliajolle. Pölyttäjät kiittävät!
14. Laventeli
Hajuvesistäkin tuttu laventeli on jo tuoksunsa vuoksi viljelemisen arvoinen kasvi. Se on meillä valitettavan talvenarka, joskin sen saattaa joskus saada menestymään talven yli suojaamalla se hyvin havuilla ja lehdillä. Yksivuotisena sitä voi kuitenkin mainiosti kasvattaa mausteeksi tai vain silmäniloksi ja pölyttäjien ruoaksi. Se houkuttelee niin perhosia, mehiläisiä kuin kimalaisiakin, ja sanotaan sen myös karkottavan hyttysiä – tästä ei kuitenkaan ole kaiketi tieteellistä näyttöä…
15. Mintut
Erilaisia minttuja olen monena vuonna käynyt ostamassa Honkasen puutarhalta ja kasvattanut ruukussa terassilla. Ruukussa sen vuoksi, että mintut leviävät juurirönsyjensä avulla herkästi kukkapenkissä ollessaan. Mintut houkuttelevat myös perhosia.
Näiden mainittujen lisäksi on olemassa toki monia muitakin kasveja, jotka ovat kauniita, helppoja ja hyödyllisiä niin pölyttäjien kuin meidän itsemmekin kannalta. Pölyttäjien kannalta kuitenkin oleellista on, että kasveja käyttää monipuolisesti, ja jos mahdollista, antaa kenties heinän ja kukkien kasvaa jossakin pihan nurkassa. Erilaiset pesäpaikat hyönteisille ovat myös oleellisia, ja siksi varsinkaan lahopuupökkelöitä ei aina kannata heti kerätä pois. Sen sijaan vieraskasvilajeja kannattaa pitää silmällä ja kerätä pois jos niitä ilmaantuu.
Pölyttäjien pelastaminen ei ole jonkun muun tehtävä, eikä sitä voi tehdä ”sitten kun”. Me jokainen voimme vaikuttaa omilla pienillä teoillamme siihen, että meillä on monipuolinen luonto ja monipuolinen ruokavalio myös tulevaisuudessa.
Mikä on perinnepiha? Asian voi käsittää ehkä monella eri tavalla, mutta tällä kohtaa käymme läpi joitakin kasvilajeja ja lajikkeita, joita Suomen pihoissa on kasvatettu jo pitkään, ja jotka on totuttu näkemään vanhoissa pihapiireissä. Ne ovat viihtyneet oloissamme hyvin ja monenlaisissa olosuhteissa ja maaperissä, ja ovat siksi osoittautuneet helppohoitoisiksi kasveiksi. Puhutaan myös maatiaiskasveista.
Hankaluutena oikeita perinnekasveja haluaville voi olla vanhojen maatiaiskasvien saatavuus. Aitoja, oikeita maatiaiskasveja ei välttämättä löydä ihan helposti taimikaupoista, sillä etenkin koristepensaat tuodaan varsin usein ulkomailta. Miksi näin, niin oman käsitykseni mukaan muualta tuodut taimet saadaan markkinoille halvemmalla kuin kotimaiset, jolloin käy niin, että kuluttaja valitsee kahdesta samanlaisesta taimesta halvemman – ulkomailta tuodun.
Maatiaiskasvien tärkeä puolestapuhuja ja siementenkin välittäjä on Maatiainen ry, jonka nettisivujen kautta saa tilattua Suomesta kerättyjä perinnekasvien siemeniä.
Seuraavassa joitakin perinnepihojen kasveja tyypin mukaan jaoteltuna. Tässä on vain joitakin parhaiksi katsomiani poimintoja, vaikka lajikirjo toki on paljon runsaampi.
Havupuut
Siperianpihta
Siperianpihta on toki ulkomaista alkuperää, mutta tuotu Suomeen niin kauan sitten, että siitä on tullut tuttu näky erilaisissa kartanopuistoissa ja vanhojen maalaistalojen pihoissa. Sen tunnistaakin jo kaukaa kapeasta ja tuuheasta, usein kaksihaaraisesta latvastaan. Sillä on yleensä sileä runko ja kävyt ovat pystyt.
Siperianpihta kaipaa nuorena taimena varjostavan puuston ympärilleen, eikä se kestä nurmikkoheinien kilpailua. Kun huolehtii näistä asioista, se pysyy terveenä puuna ja kasvaa nopeasti alusta alkaen. Avoimelle paikalla nurmikolle istutettuna pihta usein juroo pitkään ja saa helpommin erilaisia tuholaisia, kuten pihtakirvoja.
Yleisesti pihdat ovat siitä kiinnostavia havupuita, että toisin kuin kotoinen kuusemme, sen neulaset eivät pistä, ja sen kuivuneet neulaset eivät myöskään varise. Tämän vuoksi pihtoja käytetään jonkin verran myös joulukuusen asemassa.
Lehtikuuset
Meillä melko yleisesti viljeltyjä lehtikuusia ovat siperianlehtikuusi ja euroopanlehtikuusi. Ne erottaa toisistaan useimmiten jo kaukaa rungon perusteella. Euroopanlehtikuusen runko tahtoo mutkitella, kun taas siperianlehtikuusi on varsin suorarunkoinen. Juuristonsa osalta lehtikuuset ovat kuten männyt: vankka ja syvä juuristo auttaa kestämään myrskyjä.
Kasvupaikka lehtikuuselle täytyy olla valoisa, mutta maalajin suhteen ne ovat vaatimattomia: ne menestyvät niin hiekka-, moreeni- kuin savimaassakin.
Lehtikuuset ovat nimensä mukaisesti puita, jotka tiputtavat neulasensa talveksi. Syksyllä neulaset saavatkin kauniin keltaisen syysvärin, kuten jotkut lehtipuut.
Lehtikuuset ovat todella suuria puita, ja siksi ne eivät sovi pienempiin pihoihin. Pisimmät meillä kasvavat siperianlehtikuuset ovat pituudeltaan yli 35 m.
Lehtipuut
Lehmukset
Erilaiset lehmukset ovat hyvin paljon toistensa näköisiä, minkä vuoksi niitä on melko vaikea erottaa toisistaan. Meillä Suomessa kasvaa luonnonvaraisena yksi laji ja viljeltynä niitä löytyy toistakymmentä eri lajia tai lajiketta.
Maaseudulle parhaiten sopivat metsälehmukset, joiden luontainen levinneisyysalue ulottuu Suomessa Vaasan korkeudelle asti. Se on pohjoisin luonnonvarainen jalo lehtipuumme. Puistolehmus on meillä paljon metsälehmusta yleisemmässä käytössä, vaikka voidaan olettaa, että puistolehmus on metsälehmusta työläämpi. Puistolehmuksen runko on hyvin usein muhkurainen ja se tekee runsaasti runkovesoja, kun taas metsälehmuksen runko on suora, eikä versostoa rungolle synny. Puistolehmus saa myös riesakseen helpommin kirvoja, joiden ulosteet likaavat autoja ja puistonpenkkejä.
Lehmukset ovat suuria puita, joita ei voi pieneen pihaan istuttaa. Ne ovat myös pitkäikäisiä.
Pensaat
Pihasyreeni
Pihasyreenin tiedetään kasvaneen Turussa jo vuonna 1728. Euroopassa se on vielä paljon vanhempi tuttavuus, sillä sitä on istutettu siellä ainakin 1500-luvun puolivälistä, kun eräs ranskalainen luonnontutkija löysi sen Turkista.
Pihasyreeniä on jalostettu pitkään ja siitä on saatu aikaan paljon erilaisia kauniskukkaisia lajikkeita. Siniviolettikukkainen kantamuoto sekä valkokukkainen Alba-lajike ovat kestäviä ja perinteisiä koristepensaita, jotka ovat talvenkestäviä Pohjois-Pohjanmaalle asti.
Pihasyreeni on todella hyvä pensas tiheän ja korkean kasvutapansa vuoksi. Se istutetaan 1,5-2 metrin välein.
Pihasyreeni on kaikkien tuntema, tuoksuva keskikesän pensas
Mainitsen orapihlajat tässä yhteydessä siitä huolimatta, että se kuuluu henkilökohtaisiin inhokkikasveihini sillä kohtaa, kun sitä käytetään leikattuna pensasaitana. Kasvi on toki kaunis ja tiheä, eli sikäli hyvin käyttökelpoinen leikattavaksi pensasaidaksi. Mutta kun puhutaan hoidosta ja leikkausjätteen hävittämisestä piikkeineen, tullaan siihen, miksi en pidä kyseisestä kasvista.
Mutta on täysin eri asia kasvattaa tästä parjatusta aitaorapihlajasta vapaasti kasvava pensas tai pieni puu! Sellaisena sitä voi usein vanhemmissa puutarhoissa ja puistoissa nähdäkin. Silloin se kukkii runsaasti ja syksyllä siinä näkee runsaasti punaisia marjoja, jotka ovat myös lintujen suosiossa. Aitaorapihlajan on meille tuonut Pohjois-Amerikasta Pietari Kalm 1700-luvulla.
Muita vanhoja orapihlajalajeja ovat myös itsellenikin tuntemattomaksi jääneet iso-orapihlaja sekä säiläorapihlaja. Mustamarjaorapihlajaa taas näkee useammin ja sitä soisi käytettävän enemmänkin, sillä siinä on todella kaunis, kirkkaan punainen syysväri.
Lumimarja
Lumimarja on itsellenikin kotipihasta tuttu pensas, jota käytetään nykyään yllättävän vähän. Se on tuotu meille viljelyyn 1800-luvun lopulla, ja sitä on säilynyt vanhoissa puistoissa ja pihoissa näihin päiviin saakka. Sillä on vähäpätöiset kukat, mutta kauniit valkoiset marjat, jotka koristavat pensasta syksyllä. Marjat jäävät useimmiten pensaaseen myös lehtien pudottua, mikä tekee kasvista kauniin myös talvella.
Lumimarja on kasvupaikan suhteen vaatimaton, vaikka suosiikin tuoretta maata. Lumimarjaa voi käyttää muiden pensaiden seassa tai vaikkapa aidanteena pihan laidalla. Istutus noin metrin välein.
Köynnökset
Säleikkövilliviini
Pietari Kalmin 1700-luvulla Pohjois-Amerikasta tuoma säleikkövilliviini on nykyään yleisimpiä köynnöskasvejamme. Se onkin todella käyttökelpoinen ja monikäyttöinen, sillä se on yleensä hyvin terve, rehevä ja lisäksi se saa kauniin punaisen syysvärin. Sitä voi hyvin käyttää myös maanpeittokasvina.
Ruusut
Ruusut ovat myös pensaita, mutta ne ansaitsevat oman kohtansa, sillä niiden historiallisuus ja lajimäärä ovat niin kunnioitettavan suuria. Suomessa vanhimmat ruusut ovat osaksi keskieurooppalaista, osaksi venäläistä perua. Kartanoiden ja pappiloiden pihoihin niitä alettiin istuttaa 1800-luvun lopulla.
Juhannusruusut
Juhannusruusut ovat hyvin kestäviä ja vaatimattomiin oloihin tyytyviä kasveja. Tavallinen, valkokukkainen juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’) on hyvin yleinen koko maassa. Kukkaloisto kestää vain pari viikkoa, mutta se on eittämättä yksi niistä kasveista, jotka monelle tuovat sen oikean juhannuksen.
Vaaleanpunakukkainen suviruusu (Rosa ’Poppius’) kukkii valkokukkaista sukulaistaan myöhemmin, heinäkuun alussa, ja siitä tulee myös hiukan suurempi. Kuten tavallinen juhannusruusu, niin myös suviruusu kestää oman onnensa nojaan jätettynä vuosikymmenet, mistä todisteena ovat monien autioituneiden talojen pihamailla edelleen kukkivat suviruusupensaat.
Juhannusruusut sopivat yhtä lailla aidannekasviksi kuin yksittäis- tai ryhmäpensaaksikin. Märät ja jäykät savimaat niille ei oikein sovi, mutta muutoin ne ovat hyvin vaatimattomia pensaita. Istutus 1-1,5 metrin välein.
Valamonruusu
Valamonruusu on talvenkestävä, kaunis, punakukkainen, noin puolitoistametriseksi kasvava pensas. Nimestään huolimatta sillä ei kaiketi ole mitään tekemistä Valamon luostarin kanssa, sillä sen nimi on saanut alkunsa ruotsinkielisestä nimestä vallmoros (”unikkoruusu”). Se kukkii kesäkuun lopulta alkaen kolmisen viikkoa loistavanpunaisin, tuoksuvin kukin.
Valamonruusu viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla melko runsasravinteisessa maaperässä. Istutus 1-1,5 metrin välein.
Perennat
Päivänliljat
Päivänliljat kuuluvat suomalaisen puutarhan peruskasveihin, sillä niiden lehdet ovat koristeelliset muutoinkin kuin kukinta-aikana. Ne ovat olleet innokkaan risteytystyön kohteina jo pitkään, mutta perinteiset lajit ovat keltapäivänlilja sekä leveämpilehtinen rusopäivänlilja. Ne kasvavat melko väsymättä paikoillaan vuosikausia, toisin kuin uudet, vaateliaammat risteymät. Paras kasvupaikka päivänliljoille on runsasravinteinen, kosteahko, aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka.
Perennaryhmissä päivänliljat pitävät hyvin puolensa rikkakasveja vastaan tiheän lehvästönsä ansiosta. Keltapäivänlilja kukkii kesä-heinäkuussa, rusopäivänlilja heinä-elokuussa. Suositeltu istutusetäisyys keltapäivänliljalla noin 60 cm, rusopäivänliljalla 80-90 cm.
Ukonhatut
Ukonhatut ovat kookkaita, liuskalehtisiä perennoja, joiden kukat ovat yleensä sinisen eri sävyjä, joskus myös valkoisia tai kirjavia. Useimmin meillä tapaa tarhaukonhattua, mikä usein sekoitetaan aitoukonhattuun. Aitoukonhatun kukinto on kapea ja haaraton, kun taas tarhaukonhatulla on haaroittunut, kalju kukinto.
Ukonhatut viihtyvät parhaiten puolivarjoisella paikalla, mutta riittävän kosteilla paikoilla myös avoimella, aurinkoisella paikalla. Jos ne viihtyvät huonosti vaikkapa kuivuuden vuoksi, ne saavat helposti härmäsienitartunnan tai kirvat riesakseen. Perinteisesti ukonhattuja on kasvatettu talon ovenpielessä, jossa se on saanut rauhassa levitä laajaksi kasvustoksi. Etenkin Etelä-Pohjanmaalla tällaisia ukonhattuaidanteita näkee vanhojen talojen pihapiirien laidoilla edelleenkin. Istutusväli n. 40 cm.
Ukonhatut ovat komeita, korkeita perennoja. Kuva Wolfgang Claussen Pixabaystä.
Pionit
Pioneita on kasvanut mahdollisesti jo keskiaikaisissa luostaripuutarhoissa Naantalissa ja Turussa. Niitä voi kutsua perennojen aatelisiksi niiden suuren, loistokkaan kukinnan vuoksi.
Valkoinen tarhapioni kasvaa ja kukkii samaan aikaan nyppykurjenpolven kanssa
Talonpoikais- eli tarhapioni on kotoisin Välimeren rannikolta. Tällä luonnonlajilla oli karmiininpunaiset, yksinkertaiset kukat, mutta risteyttämällä on saatu kerrannaiskukkaisia lajikkeita. Tarhapionit kukkivat juhannuksen tienoilla, hiukan aiemmin kuin jalopionit.
Vanhoja tuttuja ja helppoja pionilajeja ovat myös kuolanpionit, joita tapaa usein etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen pihoilta. Laji on vajaan metrin korkuinen ja kukkii ruusunpunaisin, yksinkertaisin kukin kesäkuun puolivälissä. Se ei yleensä tukemista kaipaa, sillä se on melko jäykkävartinen.
Jos oman perinnepihan kasvillisuus jäi mietityttämään, älä epäröi ottaa yhteyttä: suunnitellaan juuri Sinun pihaasi sopivat kasvilajit. Yhteistyöverkostomme ansiosta voimme halutessasi auttaa Sinua myös kasvien hankinnassa. Tilaamalla uutiskirjeemme saat ajantasaista tietoa aina uusista kasvitilauksistamme, joihin voit lisätä myös oman tilauksesi. Sinun pihaunelmiasi varten!
VIERASKYNÄ | Kauppapuutarha Honkanen Oy, Kaisa Hoppula
Kesäkukka-aika on pian käsillä ja mietinnässä ovat omaan pihaan ja parvekkeelle sopivat kasvit. Raisa pyysi minua esittelemään eri kasvupaikoille sopivia kasveja – sekä tuttuja että hieman uudempia tulokkaita. Kasvivalintaan kannattaa kiinnittää ostovaiheessa huomiota, sillä siten niistä saa helpoiten iloa koko kesäksi.
Meillä täällä Kauppapuutarha Honkasella on kymmenien vuosien kokemus eri kasveista – lisäksi seuraamme alan uudistumista tiiviisti verkostojemme kautta. Opimme myös teiltä asiakkailta koko ajan uutta. Mikä kiehtova maailma tämä onkaan! Värien, muotojen ja erilaisten pintojen leikkiä! Aloittelijakin pääsee helposti alkuun vinkkiemme avulla, kysy siis rohkeasti lisää meillä käydessäsi. Tässä sitten näitä eri kasvupaikkojen parhaita – herkkuja siis.
Paahteen kasvit:
Ääriolosuhteissa kannattaa laittaa kukkien käytännöllisyys ja kestävyys etusijalle ja tehdä lajivalinnat sen mukaan.
Pelargoniat Tuttu ja tunnettu kasvi, jota kannattaa katsoa uusin silmin. Viimeisten vuosien aikana lajikkeita on jalostettu rutkasti, jolloin on kiinnitetty huomiota myös kasvien kasvutapaan ja käytön monipuolisuuteen. Värit ovat huumaavia – kuten sähäkkä aniliini, mehevä syvänpunainen, herkät roosat. Perinteisen pelargonian rinnalle ovat nousseet pensastavan muhkeat hybridipelargoniat, jotka täyttävät kasvupaikan nopeasti. Näistä lajikkeista löytyy myös hyvin sadetta kestäviä kaunokaisia. Se tuttu perinteinen pelargonia viihtyy paahteessa ja sateensuojassa, kukkien myöhälle syksyyn.
Kannat Ylväs katseenvangitsija. Puistoista tuttu kanna kannattaa poimia myös omaan pihaan. Kanna tarvitsee ison kasvutilan. Jos istutat kannan ruukkuun, sille on paras ylöspäin avautuva astia. Vahvajuurinen kasvusto on siten helppo poistaa syksyllä. Kannasta löydät useita eri värejä ja lehtisävyjä puutarhaasi. Hyvä lannoitus ja kastelu sekä kuihtuneiden kukkien poisto takaa onnistumisen.
Siniviuhkat Uudet värit ovat nostaneet siniviuhkan takaisin suosikiksi, lisäksi siniviuhka on kasvultaan tiiviimpi ja tuuheampi kuin aiempien vuosien lajikkeet. Plussaa aiempaan on myös se, että kukinta alkaa heti toukokuussa. Tämä paahdetta kestävä kasvi ansaitsee paikan puutarhassa. Väreinä sininen, raikas valkoinen ja herkkä vaaleanpunainen. Parhaimmillaan siniviuhka on yhdistettynä esim pelargonian tai muun paahteisen paikan kasvin kanssa.
Hopeaputoukset ja-käpälät Tuovat mukavaa vaihtelua paahteisille paikoille. Muistathan näiden kanssa hyvän kastelun. Hopeaputous palkitsee pehmeällä, kimaltavalla ja ryöppyävällä kasvustollaan. Jos haluat pystykasvuisempaa hopeista elämää, valitse hopeakäpälä, joka myöskin kestää paahdetta.
Muista nämä: Hyvä kastelu ja riittävän iso ruukku, jossa laadukas kasvualusta. Kasvien istuttamisen jälkeen ole huolellinen ensimmäisten viikkojen kastelussa, jotta juurtuminen tapahtuu hyvin ja lopputulos palkitsee.
Valossa viihtyvät kasvit
Valossa viihtyviä kasveja on kesäkukista tarjolla runsaimmin. Tässä joitakin poimintoja.
Neilikat Pienet ja sievät neilikat hurmaavat ahkeralla kukinnallaan. Tarjolla on hauskasti väritettyjä kerrottukukallisia, jotka hyötyvät sateensuojasta, sekä ihania yksinkertaisia kukintoja, jotka paremmin viihtyvät taivasalla.
Dahliat Näissä ilostuttajissa on koko- ja värivaihtoehtoja runsaasti. Ne palkitsevat hoitajansa tasaisella kukinnalla. Dahlia on monikäyttöinen parvekkeilla, penkeissä ja suurissa ruukuissa. Poista kukinnot ajoissa, jottei sade piiskaa kuihtuvia terälehtiä kasvustoon, sillä silloin kasvitaudit vaanivat dahlian uhkeutta.
Miljoonakellot Tuttu kasvi, joka hurmaa helppohoitoisuudellaan runsaan värivalikoiman kanssa. Löydät paljon erilaisia kasvutapoja: riippuvia tai tiiviskasvuisia lajikkeita. Ja kukinta on miljoonanvarmaa!
Maahumalat Runsautta ja pöyhkeyttä, nopeaa kasvua saat esim. ison dahlian rinnalle maahumalasta. Meiltä löydät kaksi erilaista maahumalajiketta, jotka molemmat toimivat mainiosti myöhään syksylläkin, silloin esim. callunan kaverina. Hyvä kastelu ja lannoitus takaa runsaan lopputuloksen.
Koristeapilat Uutena ihanuutena tarhallamme ovat koristeapilat. Hillittykasvuinen apila käy vaikkapa neilikan kaveriksi. Rehevämpikasvuisia lajikkeita voi yhdistellä esimerkiksi muiden riippuvien kasvien kanssa. Apilat ovat reippaita veden käyttäjiä, mutta muuten eivät esitä suuria vaatimuksia kasvupaikasta ja kukoistavat myöhälle syksyyn.
Muista nämä: Hoidon säännöllisyys ja kuihtuneiden kukkien poisto. Liian reheviä kasveja voi myös latvoa ja poistaa häiritseviä versoja.
Varjon kasveja
Begoniat Varjon kuningattaret löydät begonioista. Myös begonioiden lajikekehitys on ollut huimaa, joten tartu tilaisuuteen, kokeile ja hämmästy. Värit ovat meheviä, kasvutapa tuuhea ja napakka. Begonioiden lajikirjo antaa paljon mahdollisuuksia niiden käytölle. Kasvit soveltuvat niin amppeleihin, ruukkuihin kuin parvekelaatikoihinkin. Yhdestä kaunottaresta löytyy myös huumaava tuoksu.
Suikeroalpit Moderneja istutuksia saat juuri mainittujen begonioiden kanssa lisäämällä niihin esimerkiksi suikeroalpeja. Suikeroalpeista lajikkeina puutarhallamme ovat limenvihreä, samettinen tummalehtinen ja kimaltava pyöreälehtinen. Istutusten tunnelma muuttuu näiden ansioista hetkessä uudenlaiseksi ja yllättäväksi.
Heinät Näistä löydät puolestaan jämäkkää ja korkeaa tai pyöreää ja pöyhkeää sekä rentoa ja linjakasta ihan mieltymyksen mukaan. Useimmat heinät kestävät hyvin syksyn kylmääkin, joten saat niistä pitkäaikaisen ilon syksyn myöhäisiin hetkiin saakka.
Ahkeraliisat ja Uudenguineanliisat Nämä ovat varmoja varjon kasveja. Uudenguineanliisa vaati vähän enemmän huomiota osakseen kuin ahkeraliisa, mutta kukkii sitten kauniisti. Säännöllinen kastelu ja lannoitus sekä kuihtuneiden kukkien poisto on uudenguineanliisojen parasta terapiaa. Ahkeraliisan paras ominaisuus on puolestaan sen peittävyydessä ja helppohoitoisuudessa.
Lumihiutaleet Ovat tuttuja varjon kukkijoita. Näiden runsas vedentarve kannattaa huomioida. Väreinä myös vaaleanpunainen ja sininen. Kukkii aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, helpoista helpoin lamoava ja alaspäin kasvava kasvi.
Muista nämä: Jos kesällä on viileää ja sateista, varo liikakastelua! Huomioi, että kasvit kuluttavat varjossa vähemmän vettä. Valitse kohtuullisen kokoinen ruukku varjon kasveille.
Hortensiat ovat varmasti yksi monipuolisimmista ja kauneimmista monivuotisista, puuvartisista kasveista mitä meiltä Suomenmaasta löytyy. Liekö ilmastonmuutoksen vai jalostuksen ansiota, mutta myös Keski-Suomessa menestyvien hortensioiden valikoima on jo todella runsas, ja siitä voi olla vain iloinen! Seuraavassa mainitut hortensiat ovat kaikki ainakin taimistojen tietojen mukaan menestyviä vähintään vyöhykkeellä 3, eli ainakin Keski-Suomen eteläisemmissä osissa.
Syyshortensia
Hortensioista varmasti tunnetuin on perinteinen syyshortensia, joka ilahduttaa myöhäisellä ja runsaalla kukinnallaan. Kukat sopivat myös leikkokukiksi. Itse hoidan omaa syyshortensiaani leikkaamalla sitä runsaasti joka kevät. Jätän jäljelle edellisestä vuosikasvusta vain 1-3 silmuparia, jolloin odotettavissa on kenties vähemmän mutta suurempia kukkia. Lisäksi saan pidettyä pensaan melko pienenä ja kompaktina pakettina. Mieleni tekisi kokeilla kasvattaa taimesta itse myös rungollinen versio, mutta sellaisia taimia ei välttämättä löydä kovin helposti, mistä sellaisen voisi yrittää kasvattaa. Onneksi niitä saa ostaa myös valmiina.
Syyshortensiasta on nykyään olemassa myös monia lajikkeita, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. ’Early Sensation’ ja ’Magical Fire’ ovat aluksi valkokukkaisia, mutta muuttuvat melko pian vaaleanpunaisiksi, viimeksi mainittu lopulta jopa tummanpunaiseksi. ’Bombshell’ ja ’Magical Candle’ ovat myös aluksi valkoisia ja punertuvat myöhemmin, mutta värimuutos on hillitympi.
’Little limen’ kukat taas ovat aluksi lajikenimensä mukaisesti limen värisiä, mutta muuttuvat ajan mittaan myöskin hiukan punertaviksi. Tämä lajike on myös selvästi pienempi kuin muut lajiketoverinsa. ’Limelight’ -syyshortensia on hyvin paljon perusmuotoista syyshortensiaa muistuttava kasvi, joskin väriltään hiukan limeen vivahtava.
Lajikkeita on siis niin, että hengästyttää! Mutta tämä oli silti vasta alkua, sillä olemme käyneet läpi vasta syyshortensian! Osaa näistä syyshortensian lajikkeista voi tulla ihastelemaan kesän aikana pihakivimyymäläämme, jossa teemme testaavan istutuksen mallipihan muurialtaaseen.
Vasemmalla kuutamohortensia, oikealla syyshortensia
Mustilanhortensia
Mustilanhortensian voi syystä sanoa olevan suomalaista eliittiä, sillä se on saanut FinE-tunnuksen. FinE on lyhenne sanoista Finnish Elite, ja tunnuksen saa vain tarkoin valitut, Suomessa hyvin menestyvät ja tautikestävät kasvit. Mustilanhortensia kukkii runsaasti ja hiukan syyshortensiaa aiemmin, elo-syyskuussa. Kukat ovat eri tyyppiset, pitsimäiset. Tätä pensasta ei tarvitse leikata, sillä se yleensä pysyy luonnostaan kauniin muotoisena. Pensaasta kasvaa 2-2,5 m korkea ja leveä pensas, mutta kohtuullisen hitaan kasvutyylinsä vuoksi se kannattaa istuttaa 90-100 cm välein.
Kuutamohortensia
Kuutamohortensia on niin ikään FinE-kasvi, joka paljolti muistuttaa mustilanhortensiaa. Kuutamohortensian kukat ovat kuitenkin leveämmät ja kasvutapa oman näkemykseni mukaan hiukan rennompi kuin mustilanhortensialla. Tätäkään pensasta ei tarvitse leikata.
Köynnöshortensia
Köynnöshortensia on varmasti monia ihastuttanut eteläisemmässä Suomessa. Etenkin Mustilan arboretumissa on todella komeita yksilöitä puiden rungoilla kasvamassa. Meillä köynnöshortensia on vielä hiukan arka pahimpina talvina, mutta näyttäisi siltä, että aina vain paremmin se meillä Keski-Suomessakin menestyy.
Kovina, vähälumisina pakkastalvina sen lumirajan yläpuoliset osat saattavat paleltua, mutta itselläni on nyt kaksi viitisen vuotta vanhaa köynnöshortensiaa, jotka kasvavat betonisessa muurialtaassa (ei kaikkein lämpöisin mahdollinen paikka siis, kun kylmää hohkaa myös sivuilta) eikä paleltumista ole tietoakaan. Mutta jos haluaa varmistua, ettei se palellu, voi kasvin kasvattaa myös maanpeitekasviksi. Tästä on myös kokemusta eräässä pihassa, jossa pari köynnöshortensiaa on täyttänyt ison alppiruusu- ja marjakuusialueen maanpinnan kokonaan.
Köynnöshortensia. Kuvat: Ursula Järvelä
Kasvin huono puoli on ollut ainoastaan se, että alkuun se näytti olevan suorastaan tuskastuttavan hidas kasvamaan. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mietin, että mihinkähän se seuraavaksi kasvaa, kun valokatteen pinta on jo lähellä… Myöskään kukkia ei ole vielä tullut, mutta minulle riittää myös komea lehvästö. Uskon, että jonain päivänä saan nauttia myös sen komeasta, runsaasta kukinnasta!
Köynnöshortensian kannattaa antaa kasvaa siellä mihin sen laittaa, puolivarjoiseen tai jopa varjoiseen, happamaan kasvupaikkaan. Multaa kannattaa olla runsaasti, noin 60 senttimetrin syvyydellä. Leikata sitä ei tarvitse ja se kyllä kiipeää puun runkoonkin, kun ensi alkuun ohjaa sen sinne suuntaan puun juurelta.
Jalohortensiat
Jalohortensia olen viime kesään saakka ihaillut lähinnä ruukkukasveina, mutta nyt jännityksellä odotan kevättä, miten taimistojen menestymisvyöhykkeet pitävät paikkansa ja olenko valinnut muutenkin suotuisan paikan. On nimittäin olemassa jo muutama jalohortensialajike, joiden väitetään menestyvän vyöhykkeillä kolme tai neljä. Seuraavassa esittelen juuri ne, aremmat versiot jääköön vielä odottamaan.
’Summer Love’ on lähinnä vadelman punainen jalohortensia, joka kasvaa 50-100 cm korkeaksi ja leveäksi. Tosin tähän, aivan kuin muihinkin jalohortensioihin, vaikuttaa maan happamuus ja sen mukaan määrittyy myös kukan väri. Tämäkin kasvi voi siis olla kukinnaltaan jopa violetin sävyinen.
’Bloom Star’ on enemmän sinisen suuntaan taittava jalohortensia, jolla on punaiset versot. ’Twist-n-shout’ taas on mielenkiintoinen, muutoin värisävyiltään saman tyyppinen kuin Bloom Star mutta kukissa on samanlaista pitsimäisyyttä kuin mustilan- tai kuutamohortensian kukissa, joissa isommat, neuvottomat kukat ovat kukinnon laidoilla. Näitä kahta sinisävyistä jalohortensiaa olen kokeillut eräässä kohteessa ja kerron teille tietenkin lisää, kun tiedän, miten ne menestyivät.
Yllä mainitsemani jalohortensialajikkeet ovat Tahvosten Endless Summer -kokoelmaa, ja toisin kuin yleensä jalohortensioille suositellaan, näitä kasveja ei suositella leikattavaksi matalaksi keväällä. Näissäkin kyllä kukkanuput kehittyvät uusiinkin versoihin, mutta se voi tapahtua paljon hitaammin, kuin että käytössä olisi myös vanhoja versoja. Endless Summer -kokoelman kasvatus- ja hoito-ohjeisiin voit tutustua lisää tästä.
Pallohortensiat
Tiedättehän ne todella isokukkaiset hortensiat, joiden kukinto on usein sellainen iso pallo? Ne ovat pallohortensioita. Nämäkin ovat olleet pitkään kasveja, joita en ole uskaltanut kuvitellakaan näille Keski-Suomen seuduille. Mutta nyt tämänkin testin makuun on päästy, sillä ’Strong Annebelle’ ja ’Pink Annabelle’ ovat lajikkeita, joiden väitetään menestyvän nelosvyöhykkeelle saakka. Myös ’Lime Rickeyn’ sanotaan menestyvän suotuisilla paikoilla myös nelosvyöhykkeellä. Viime kesänä istutin Strong Annabelleä, joten tänä kesänä näemme, mikä oli menestymisen tulos. Uskon, että melko hyvä, koska tällä seudulla oli lunta todella runsaasti.
Pallohortensian kukintaa edesauttaa vuosittainen leikkaus, aivan kuten syyshortensiaakin. Pensaan voi leikata jopa alas, koska se kukkii saman vuoden versoilla.
Kasvupaikat
Paljon on siis valinnan varaa hortensioissakin. Miksipä niitä ei sitten kokeilisi? Ne ovat kuitenkin näyttäviä, kukkivat melko myöhään ja ne ovat kestäviä tauteja ja tuholaisia vastaan. Etenkin syys-, kuutamo- ja mustilanhortensia ovat helppoja ja melko varmoja valintoja, mutta myös tällä seudulle uudet lajit ja lajikkeet ovat kokeilemisen arvoisia. Itse haaveilen, että minulla olisi jonain päivänä paikka, jossa voisin kasvattaa oikean jalohortensiarivistön tai tehdä hortensia- ja alppiruusupainotteisen metsäpuutarhan.
Minkälaisiin paikkoihin hortensioita kannattaa sitten istuttaa? Kuten lajikohtaisissa kuvauksissa kerroinkin, hortensiat pitävät happamasta maasta. Istuttaessa kannattaakin lisätä kasvualustaan joka tapauksessa havu-rodomultaa, noin säkillinen tainta kohden on oikein hyvä alku. Toki juuret kasvavat kaivetusta istutuskuopasta ulos jonain päivänä, ja hyvä olisikin, jos sielläkään ei aivan savimaata löytyisi.
Ympäristöä kannattaa siis katsoa vähän sillä silmällä, että paikka olisi hortensialle mahdollisimman luontainen. Ja vaikka joissakin lajikuvauksissa kerrotaan, että pensas sopii yksittäiskasviksi, niin se ei tarkoita sitä, että se viihtyisi yksinään nurmikolla. Nurmikkoheinät ovat pahoja kilpailijoita mille tahansa kasville, joten etenkään hortensioita ei kannata sellaiseen paikkaan laittaa. Itse suosin hortensioita erilaisten havujen kanssa, tai jos hortensian on tarkoitus olla ns. pääkasvi, sen alle voi laittaa kuorikatteen sijasta maanpeitekasviksi vaikkapa peittokurjenpolvia.
Kaikki hortensiat suosivat melko rehevää ja ravinteikasta maata, ja pääsääntönä voidaankin ajatella, että mitä jalompaan lajikkeeseen mennään, sitä tarkempi siitä on oltava. Perinteiset syys-, kuutamo- ja mustilanhortensiat eivät ole juuri moksiskaan, vaikka eivät ihan parhaaseen maahan pääsisikään, kun taas jalohortensioiden kasvualustaan kannattaa oikeasti vähän panostaa.
Valo-olosuhteiden suhteen pääosa hortensioista pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta eivät välttämättä paahteesta. Köynnöshortensiaa ei kannata laittaa aurinkoiseen paikkaan, vaan sille on etsittävä puolivarjo tai jopa varjoinen kasvupaikka.
Usein näen kauhistuneita ilmeitä, kun ehdotan perennaistutuksen tekemistä, varsinkin jos kasveja on kappalemäärällisesti paljon. Myönnettäköön, että itselläni on ollut aivan samoja ennakkoluuloja vielä hortonomikouluaikani loppupuolellakin. Sittemmin kokemuksen karttuessa olen kuitenkin huomannut, että tiettyjä ohjeita seuraten perennatkin ovat varsin helppohoitoisia, ja mikä parasta – näyttäviä! Seuraavaksi kerron 5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään.
1 – Kasvualusta
Kasvualusta, eli kansankielellä multa, on kaikista tärkein asia missä tahansa istutuksessa. Aivan kuten pohjatyöt ovat tärkeimmät kaikessa muussakin rakentamisessa. Ja nimenomaan siksi sitä kutsutaan kasvualustaksi, koska se on kasvin paikka mihin sen pitäisi asettua hyvin ja kukoistaa.
Jo itse kasvualustan ominaisuudet vaatisivat yhden pitkän blogin, mutta kaikessa lyhykäisyydessään oleellisinta on ensinnäkin istutuksen perustamisvaiheessa, ettei siinä ole valmiiksi rikkaruohoja. Yksivuotisista, kuten jauhosavikasta on vielä mahdollista päästä eroon, mutta jos istutat perennoja alueelle, jossa on vaikkapa juolavehnää, on perennapenkkisi juuri sellainen kuin on pelättykin: vaikeahoitoinen rikkaruohopesäke.
Toinen tärkeä kasvualustan ominaisuus on vedenpidätys- ja vedenläpäisykyky. Hyvä kasvualusta on sopivasti molempia. Liian savipitoinen on turhankin hyvä pidättämään vettä ja se voi olla myös mekaaninen este kasvien juurille. Liian hiekkapitoinen taas hulauttaa niin vedet kuin ravinteetkin läpi ennen kuin kasvi ehtii niistä saada osansa ja tuloksena on ravinneköyhyys ja alttius kuivumiselle.
Kolmas tärkeä asia on kasvualustan syvyys. Useimmiten ei riitä, että pintamaa parannetaan tai vaihdetaan, vaan niin sanottua hyvää multaa on oltava syvemmällä. Oikea syvyys riippuu kasvilajista, mutta esimerkiksi vaateliaammilla perennoilla, kuten pioneilla, on hyvä olla 40-50 cm syvä kasvualusta menestymisen takaamiseksi. Kivikkokasvit ovat asia erikseen, koska ne voivat kasvaa lähes olemattomissa kasvualustasyvyyksissä, mutta useimmille perennoille kannattaa varata vähintään 30 cm syvyyttä.
2 – Kasvivalinnat
Jos haluaa helppohoitoisen istutuksen, ei yleisesti ottaen kannata hankkia kaikkein erikoisimpia lajeja. Näitä on joskus ketjumyymälöiden mainoslehdet pullollaan ja paljon valitettavasti myydään myös sellaisia kasveja millä ei ole välttämättä menestymisen edellytyksiä eteläisen Suomen ulkopuolella laisinkaan. Toki erikoisia voi ja kannattaakin kokeilla, mutta nimenomaan kokeilla ja käyttää sitten niitä enemmän, mikäli osoittautuu menestyväksi ja mieleiseksi. Perusrunko istutuksissa kuitenkin kannattaa tehdä varmemmista ja jo tutuista lajeista, joita istuttaa useampia samaa lajia.
Lisäksi on hyvä miettiä sitä, miten kyseinen kasvi peittää kasvualustansa. Helppohoitoisessa istutuksessa maanpinta on siihen tarkoitettujen kasvien peitossa mielellään aika pian kasvukauden alettua. Ja tässä tullaan niin kutsuttujen maanpeitekasvien tärkeyteen. Maanpeitekasvillisuus peittää kasvualustansa ja varjostaa juuristoaluetta siten, että rikkaruohoille ei jää sijaa. Niiden kanssa voi istuttaa sitten sellaisia kasveja, joiden lehvästö jää korkeammalle eikä peitä kasvualustaansa.
Kuvassa maanpeitekasvina tuoksukurjenpolvi joka on hyvin peittänyt maanpinnan. Taustalla punalatva.
Helppohoitoinen perennaistutus on siis ainakin keskellä kesää mielellään kokonaan istutettujen kasvien peitossa. Oma esimerkkini tästä on oman pihani varjon puolella olevassa muurialtaassa, jonka kitken kerran alkukesästä ja samalla tarpeen vaatiessa lannoitan – muuta en tee koko kesänä. Istutuksessa on seinustalla olevien köynnöshortensioiden ja lumikärhön lisäksi kolmea eri lajia kuunliljaa, suikeroalpia ja jaloangervoa. Lisäksi sipuleina on ukkolaukkaa ja varjoliljaa sekä joitakin matalia tulppaaneita. Kulmaan istutan aina jotain kesäkukkaa.
Maanpinnan hyvin peittäviä kasveja ovat varjoisempaan paikkaan mm. kuunliljat, taponlehti, rönsytiarella ja varjoyrtti. Aurinkoisemmalla paikalla menestyvät hopeahärkki ja erilaiset kurjenpolvet, etenkin peittokurjenpolvi. Niistä kasveista, jotka jo itsessään ovat näyttäviä ja peittävät maanpinnan melko hyvin, mainittakoon esimerkkeinä isolehtiset nauhukset sekä päivänliljat.
Perennoista on olemassa paljon tietoa ja myös blogeja on aiheesta kirjoitettu jonkin verran. Yksi hyvä ja monipuolinen lisätiedon lähde aiheesta on Sarin puutarhat -blogi.
3 – Oikea kasvi oikeaan paikkaan
Vanha kliseinen sanonta on, että istuta oikea kasvi oikeaan paikkaan. Sanonta pitää paikkansa ja tarkoittaa sitä, että kasvilaji kannattaa valita olosuhteiden mukaan. Perennojen kannalta oleellisia asioita ovat paikan valo-olosuhteet, kasvualustan laatu ja tuuliolosuhteet. Kasvin valovaatimuksia tarkistettaessa kannattaa kiinnittää tosiaankin huomiota siihen, onko kasvi enemmän varjon vai aurinkoisen paikan laji. Jotkut ovat niin kestäviä, että niille ei juurikaan ole väliä minkälainen paikka on, mutta suurimmalla osalla perennoista sillä on merkitystä.
Kasvualustan laadun suhteen seurataan sitä, tarvitseeko kasvi hyvin menestyäkseen kuivan vai kostean tai peräti märän paikan, täytyykö olla runsaasti ravinteita ja käykö tavallinen kasvualusta vai turve- tai hiekkapitoinen ja onko kasvi kenties kalkin suosija. Asiasta ei välttämättä toki tarvitse tehdä isoa numeroa, sillä yleensä tavallinen hyvä kasvualusta riittää, kun sitä on tarpeeksi, mutta jos kasvi on vaikkapa selkeästi märän maan kasvi, ei sitä kallion kupeeseen paahteeseen kannata tietenkään edes yrittää.
Jokaisella perennalla on suositeltu istutusetäisyys, joka perustuu sekä leviämisnopeuteen, että siihen, että kasvi peittää kasvualustansa istutusetäisyyden kokoiselta alalta. Ja juuri siksi niitä kannattaa noudattaa, jotta istutus tosiaankin olisi niin helppohoitoinen kuin tavoite on. Esimerkkeinä otettakoon vaikkapa edellä mainitut nauhukset. Kallionauhus on sen verran iso kasvi, että sen voi istuttaa lähes metrin välein. Keskikokoiset kuunliljat sekä kurjenpolvet istutetaan yleensä n. 40 cm välein ja rönsytiarella 30 cm välein.
5 – Rajaus
Yksi ongelmallisimpia asioita monissa pihoissa perennojen ja muidenkin istutusten suhteen on se, että nurmikko on päässyt kasvamaan istutusten väliin. Tunnetusti nurmikkoheinät ovat kovia kilpailijoita niin kasveille kuin ihmisillekin siinä kohtaa, kun niistä pitäisi päästä eroon. Siksi, jos ei ole valmis kanttaamaan aluetta vuosittain vähintään kertaalleen, kannattaa istutusalueet rajata jollakin.
Hyviä vaihtoehtoja ovat erilaiset reunakivet (ei pyöreät luonnonkivet), jotka saa asennettua suoraan ja niissä on tarpeeksi syvyyttä estämään nurmikkoheinien juuriston siirtyminen istutusalueelle. Muovisia reunanauhojakin on kovin siistejä nykyään. Ja miksei pyöreät luonnonkivet käy, niin sen tähden, että niiden nurmikon puolen reuna jää epämääräiseksi ja siten tarkoittaa jatkuvaa siimaleikkurilla ajamista, ellei sitten ole laittanut luonnonkiviä vaikkapa rajattuun kivituhka-alueeseen.
Syyshortensioille on istutettu maanpeitekasviksi peittokurjenpolvi
Perennoja, eli ruohovartisia monivuotisia kasveja, voi käyttää tietenkin myös puuvartisten kasvien seassa, jolloin istutus onkin monipuolisempi. Samoin erityisesti perennojen seassa kannattaa käyttää sipulikukkia, jotka pidentävät ryhmän kukinta-aikaa. Tällöin perennat istutetaan normaaleilla istutusväleillä ja niiden sekaan laitetaan syksyllä sipuleita. Itselläni on esimerkiksi kuunliljojen seassa tulppaaneita ja narsisseja sekä idänsinililjaa, joiden kaikkien lakastuvat lehdet jäävät myöhemmin kasvavien kuunliljojen lehtien alle. Helppohoitoista kuin mikä!
Raisa Heino
Tietoa minusta
Moi! Olen jämsäläinen viheralan yrittäjä ja entinen viherrakentamisen ammattitaitokilpailija. Ulkotilojen viihtyisyys ja esteettisyys sekä näiden tuoma hyvinvointi on ollut intohimoni jo kauan. Jokainen kohde on uniikki, mutta työssäni tavoitteena on luoda joka tapauksessa se käyttäjiensä unelmien piha tai puisto, joka lisää kaikinpuolista hyvää oloa. Tässä asiassa haluan olla auttamassa myös Sinua, arvoisa blogini lukija. Toivottavasti löydät täältä vinkkejä omien pihaunelmiesi toteuttamiseen!
Käytämme evästeitä verkkosivujemme sisällön ja käyttökokemuksen parantamiseksi. Klikkaamalla "Totta kai hyväksyn evästeet”, annat suostumuksesi kaikkiin evästeisiin.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. These cookies ensure basic functionalities and security features of the website, anonymously.
Cookie
Duration
Description
cookielawinfo-checbox-analytics
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checbox-functional
11 months
The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checbox-others
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-necessary
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-performance
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy
11 months
The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Viimeisimmät kommentit