Ihana ihanampi hortensia

Ihana ihanampi hortensia

Hortensiat ovat varmasti yksi monipuolisimmista ja kauneimmista monivuotisista, puuvartisista kasveista mitä meiltä Suomenmaasta löytyy. Liekö ilmastonmuutoksen vai jalostuksen ansiota, mutta myös Keski-Suomessa menestyvien hortensioiden valikoima on jo todella runsas, ja siitä voi olla vain iloinen! Seuraavassa mainitut hortensiat ovat kaikki ainakin taimistojen tietojen mukaan menestyviä vähintään vyöhykkeellä 3, eli ainakin Keski-Suomen eteläisemmissä osissa. 

Syyshortensia

Hortensioista varmasti tunnetuin on perinteinen syyshortensia, joka ilahduttaa myöhäisellä ja runsaalla kukinnallaan. Kukat sopivat myös leikkokukiksi. Itse hoidan omaa syyshortensiaani leikkaamalla sitä runsaasti joka kevät. Jätän jäljelle edellisestä vuosikasvusta vain 1-3 silmuparia, jolloin odotettavissa on kenties vähemmän mutta suurempia kukkia. Lisäksi saan pidettyä pensaan melko pienenä ja kompaktina pakettina. Mieleni tekisi kokeilla kasvattaa taimesta itse myös rungollinen versio, mutta sellaisia taimia ei välttämättä löydä kovin helposti, mistä sellaisen voisi yrittää kasvattaa. Onneksi niitä saa ostaa myös valmiina. 

Syyshortensiasta on nykyään olemassa myös monia lajikkeita, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. ’Early Sensation’ ja ’Magical Fire’ ovat aluksi valkokukkaisia, mutta muuttuvat melko pian vaaleanpunaisiksi, viimeksi mainittu lopulta jopa tummanpunaiseksi. ’Bombshell’ ja ’Magical Candle’ ovat myös aluksi valkoisia ja punertuvat myöhemmin, mutta värimuutos on hillitympi.

Syyshortensia ’Early Sensation’. Kuvat: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

’Little limen’ kukat taas ovat aluksi lajikenimensä mukaisesti limen värisiä, mutta muuttuvat ajan mittaan myöskin hiukan punertaviksi. Tämä lajike on myös selvästi pienempi kuin muut lajiketoverinsa. ’Limelight’ -syyshortensia on hyvin paljon perusmuotoista syyshortensiaa muistuttava kasvi, joskin väriltään hiukan limeen vivahtava.

Syyshortensia ’Limelight’. Kuva: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

Lajikkeita on siis niin, että hengästyttää! Mutta tämä oli silti vasta alkua, sillä olemme käyneet läpi vasta syyshortensian! Osaa näistä syyshortensian lajikkeista voi tulla ihastelemaan kesän aikana pihakivimyymäläämme, jossa teemme testaavan istutuksen mallipihan muurialtaaseen. 

Vasemmalla kuutamohortensia, oikealla syyshortensia

Mustilanhortensia

Mustilanhortensian voi syystä sanoa olevan suomalaista eliittiä, sillä se on saanut FinE-tunnuksen. FinE on lyhenne sanoista Finnish Elite, ja tunnuksen saa vain tarkoin valitut, Suomessa hyvin menestyvät ja tautikestävät kasvit. Mustilanhortensia kukkii runsaasti ja hiukan syyshortensiaa aiemmin, elo-syyskuussa. Kukat ovat eri tyyppiset, pitsimäiset. Tätä pensasta ei tarvitse leikata, sillä se yleensä pysyy luonnostaan kauniin muotoisena. Pensaasta kasvaa 2-2,5 m korkea ja leveä pensas, mutta kohtuullisen hitaan kasvutyylinsä vuoksi se kannattaa istuttaa 90-100 cm välein. 

Kuutamohortensia

Kuutamohortensia on niin ikään FinE-kasvi, joka paljolti muistuttaa mustilanhortensiaa. Kuutamohortensian kukat ovat kuitenkin leveämmät ja kasvutapa oman näkemykseni mukaan hiukan rennompi kuin mustilanhortensialla. Tätäkään pensasta ei tarvitse leikata. 

Köynnöshortensia

Köynnöshortensia on varmasti monia ihastuttanut eteläisemmässä Suomessa. Etenkin Mustilan arboretumissa on todella komeita yksilöitä puiden rungoilla kasvamassa. Meillä köynnöshortensia on vielä hiukan arka pahimpina talvina, mutta näyttäisi siltä, että aina vain paremmin se meillä Keski-Suomessakin menestyy.

Kovina, vähälumisina pakkastalvina sen lumirajan yläpuoliset osat saattavat paleltua, mutta itselläni on nyt kaksi viitisen vuotta vanhaa köynnöshortensiaa, jotka kasvavat betonisessa muurialtaassa (ei kaikkein lämpöisin mahdollinen paikka siis, kun kylmää hohkaa myös sivuilta) eikä paleltumista ole tietoakaan. Mutta jos haluaa varmistua, ettei se palellu, voi kasvin kasvattaa myös maanpeitekasviksi. Tästä on myös kokemusta eräässä pihassa, jossa pari köynnöshortensiaa on täyttänyt ison alppiruusu- ja marjakuusialueen maanpinnan kokonaan. 

Köynnöshortensia. Kuvat: Ursula Järvelä

Kasvin huono puoli on ollut ainoastaan se, että alkuun se näytti olevan suorastaan tuskastuttavan hidas kasvamaan. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mietin, että mihinkähän se seuraavaksi kasvaa, kun valokatteen pinta on jo lähellä… Myöskään kukkia ei ole vielä tullut, mutta minulle riittää myös komea lehvästö. Uskon, että jonain päivänä saan nauttia myös sen komeasta, runsaasta kukinnasta! 

Köynnöshortensian kannattaa antaa kasvaa siellä mihin sen laittaa, puolivarjoiseen tai jopa varjoiseen, happamaan kasvupaikkaan. Multaa kannattaa olla runsaasti, noin 60 senttimetrin syvyydellä. Leikata sitä ei tarvitse ja se kyllä kiipeää puun runkoonkin, kun ensi alkuun ohjaa sen sinne suuntaan puun juurelta. 

Jalohortensiat

Jalohortensia olen viime kesään saakka ihaillut lähinnä ruukkukasveina, mutta nyt jännityksellä odotan kevättä, miten taimistojen menestymisvyöhykkeet pitävät paikkansa ja olenko valinnut muutenkin suotuisan paikan. On nimittäin olemassa jo muutama jalohortensialajike, joiden väitetään menestyvän vyöhykkeillä kolme tai neljä. Seuraavassa esittelen juuri ne, aremmat versiot jääköön vielä odottamaan. 

’Summer Love’ on lähinnä vadelman punainen jalohortensia, joka kasvaa 50-100 cm korkeaksi ja leveäksi. Tosin tähän, aivan kuin muihinkin jalohortensioihin, vaikuttaa maan happamuus ja sen mukaan määrittyy myös kukan väri. Tämäkin kasvi voi siis olla kukinnaltaan jopa violetin sävyinen. 

Ihana ihanampi hortensia bloom star
Jalohortensia ’Bloom Star’. Kuva: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

’Bloom Star’ on enemmän sinisen suuntaan taittava jalohortensia, jolla on punaiset versot. ’Twist-n-shout’ taas on mielenkiintoinen, muutoin värisävyiltään saman tyyppinen kuin Bloom Star mutta kukissa on samanlaista pitsimäisyyttä kuin mustilan- tai kuutamohortensian kukissa, joissa isommat, neuvottomat kukat ovat kukinnon laidoilla. Näitä kahta sinisävyistä jalohortensiaa olen kokeillut eräässä kohteessa ja kerron teille tietenkin lisää, kun tiedän, miten ne menestyivät. 

Ihana ihanampi hortensia twist-n-shout
Jalohortensia ’Twist-n-shout’. Kuvat: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

Yllä mainitsemani jalohortensialajikkeet ovat Tahvosten Endless Summer -kokoelmaa, ja toisin kuin yleensä jalohortensioille suositellaan, näitä kasveja ei suositella leikattavaksi matalaksi keväällä. Näissäkin kyllä kukkanuput kehittyvät uusiinkin versoihin, mutta se voi tapahtua paljon hitaammin, kuin että käytössä olisi myös vanhoja versoja. Endless Summer -kokoelman kasvatus- ja hoito-ohjeisiin voit tutustua lisää tästä. 

Pallohortensiat

Tiedättehän ne todella isokukkaiset hortensiat, joiden kukinto on usein sellainen iso pallo? Ne ovat pallohortensioita. Nämäkin ovat olleet pitkään kasveja, joita en ole uskaltanut kuvitellakaan näille Keski-Suomen seuduille. Mutta nyt tämänkin testin makuun on päästy, sillä ’Strong Annebelle’ ja ’Pink Annabelle’ ovat lajikkeita, joiden väitetään menestyvän nelosvyöhykkeelle saakka. Myös ’Lime Rickeyn’ sanotaan menestyvän suotuisilla paikoilla myös nelosvyöhykkeellä. Viime kesänä istutin Strong Annabelleä, joten tänä kesänä näemme, mikä oli menestymisen tulos. Uskon, että melko hyvä, koska tällä seudulla oli lunta todella runsaasti.

Ihana ihanampi hortensia annabelle
Vasemmalla pallohortensia ’Strong Annabelle’, oikealla ’Pink Annabelle’. Kuvat: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

Pallohortensian kukintaa edesauttaa vuosittainen leikkaus, aivan kuten syyshortensiaakin. Pensaan voi leikata jopa alas, koska se kukkii saman vuoden versoilla. 

Kasvupaikat

Paljon on siis valinnan varaa hortensioissakin. Miksipä niitä ei sitten kokeilisi? Ne ovat kuitenkin näyttäviä, kukkivat melko myöhään ja ne ovat kestäviä tauteja ja tuholaisia vastaan. Etenkin syys-, kuutamo- ja mustilanhortensia ovat helppoja ja melko varmoja valintoja, mutta myös tällä seudulle uudet lajit ja lajikkeet ovat kokeilemisen arvoisia. Itse haaveilen, että minulla olisi jonain päivänä paikka, jossa voisin kasvattaa oikean jalohortensiarivistön tai tehdä hortensia- ja alppiruusupainotteisen metsäpuutarhan. 

Minkälaisiin paikkoihin hortensioita kannattaa sitten istuttaa? Kuten lajikohtaisissa kuvauksissa kerroinkin, hortensiat pitävät happamasta maasta. Istuttaessa kannattaakin lisätä kasvualustaan joka tapauksessa havu-rodomultaa, noin säkillinen tainta kohden on oikein hyvä alku. Toki juuret kasvavat kaivetusta istutuskuopasta ulos jonain päivänä, ja hyvä olisikin, jos sielläkään ei aivan savimaata löytyisi.

Ympäristöä kannattaa siis katsoa vähän sillä silmällä, että paikka olisi hortensialle mahdollisimman luontainen. Ja vaikka joissakin lajikuvauksissa kerrotaan, että pensas sopii yksittäiskasviksi, niin se ei tarkoita sitä, että se viihtyisi yksinään nurmikolla. Nurmikkoheinät ovat pahoja kilpailijoita mille tahansa kasville, joten etenkään hortensioita ei kannata sellaiseen paikkaan laittaa. Itse suosin hortensioita erilaisten havujen kanssa, tai jos hortensian on tarkoitus olla ns. pääkasvi, sen alle voi laittaa kuorikatteen sijasta maanpeitekasviksi vaikkapa peittokurjenpolvia. 

Kasvien sijoittelusta voi lukea lisää täältä: Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

Kaikki hortensiat suosivat melko rehevää ja ravinteikasta maata, ja pääsääntönä voidaankin ajatella, että mitä jalompaan lajikkeeseen mennään, sitä tarkempi siitä on oltava. Perinteiset syys-, kuutamo- ja mustilanhortensiat eivät ole juuri moksiskaan, vaikka eivät ihan parhaaseen maahan pääsisikään, kun taas jalohortensioiden kasvualustaan kannattaa oikeasti vähän panostaa. 

Valo-olosuhteiden suhteen pääosa hortensioista pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta eivät välttämättä paahteesta. Köynnöshortensiaa ei kannata laittaa aurinkoiseen paikkaan, vaan sille on etsittävä puolivarjo tai jopa varjoinen kasvupaikka. 

Jos haluat hankkia itsellesi hortensioita, saa Tahvosten taimivalikoimasta taimia myös meidän kauttamme tilaamalla. Tilauksen saapumisen jälkeen taimet voi noutaa pihakivimyymälästämme Jämsän Teollisuuskatu 1 c:stä. Kysy lisää!

5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään

5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään

Usein näen kauhistuneita ilmeitä, kun ehdotan perennaistutuksen tekemistä, varsinkin jos kasveja on kappalemäärällisesti paljon. Myönnettäköön, että itselläni on ollut aivan samoja ennakkoluuloja vielä hortonomikouluaikani loppupuolellakin. Sittemmin kokemuksen karttuessa olen kuitenkin huomannut, että tiettyjä ohjeita seuraten perennatkin ovat varsin helppohoitoisia, ja mikä parasta – näyttäviä! Seuraavaksi kerron 5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään.

1 – Kasvualusta

Kasvualusta, eli kansankielellä multa, on kaikista tärkein asia missä tahansa istutuksessa. Aivan kuten pohjatyöt ovat tärkeimmät kaikessa muussakin rakentamisessa. Ja nimenomaan siksi sitä kutsutaan kasvualustaksi, koska se on kasvin paikka mihin sen pitäisi asettua hyvin ja kukoistaa.

Jo itse kasvualustan ominaisuudet vaatisivat yhden pitkän blogin, mutta kaikessa lyhykäisyydessään oleellisinta on ensinnäkin istutuksen perustamisvaiheessa, ettei siinä ole valmiiksi rikkaruohoja. Yksivuotisista, kuten jauhosavikasta on vielä mahdollista päästä eroon, mutta jos istutat perennoja alueelle, jossa on vaikkapa juolavehnää, on perennapenkkisi juuri sellainen kuin on pelättykin: vaikeahoitoinen rikkaruohopesäke. 

Toinen tärkeä kasvualustan ominaisuus on vedenpidätys- ja vedenläpäisykyky. Hyvä kasvualusta on sopivasti molempia. Liian savipitoinen on turhankin hyvä pidättämään vettä ja se voi olla myös mekaaninen este kasvien juurille. Liian hiekkapitoinen taas hulauttaa niin vedet kuin ravinteetkin läpi ennen kuin kasvi ehtii niistä saada osansa ja tuloksena on ravinneköyhyys ja alttius kuivumiselle. 

Kolmas tärkeä asia on kasvualustan syvyys. Useimmiten ei riitä, että pintamaa parannetaan tai vaihdetaan, vaan niin sanottua hyvää multaa on oltava syvemmällä. Oikea syvyys riippuu kasvilajista, mutta esimerkiksi vaateliaammilla perennoilla, kuten pioneilla, on hyvä olla 40-50 cm syvä kasvualusta menestymisen takaamiseksi. Kivikkokasvit ovat asia erikseen, koska ne voivat kasvaa lähes olemattomissa kasvualustasyvyyksissä, mutta useimmille perennoille kannattaa varata vähintään 30 cm syvyyttä. 

2 – Kasvivalinnat

Jos haluaa helppohoitoisen istutuksen, ei yleisesti ottaen kannata hankkia kaikkein erikoisimpia lajeja. Näitä on joskus ketjumyymälöiden mainoslehdet pullollaan ja paljon valitettavasti myydään myös sellaisia kasveja millä ei ole välttämättä menestymisen edellytyksiä eteläisen Suomen ulkopuolella laisinkaan. Toki erikoisia voi ja kannattaakin kokeilla, mutta nimenomaan kokeilla ja käyttää sitten niitä enemmän, mikäli osoittautuu menestyväksi ja mieleiseksi. Perusrunko istutuksissa kuitenkin kannattaa tehdä varmemmista ja jo tutuista lajeista, joita istuttaa useampia samaa lajia.

Lisäksi on hyvä miettiä sitä, miten kyseinen kasvi peittää kasvualustansa. Helppohoitoisessa istutuksessa maanpinta on siihen tarkoitettujen kasvien peitossa mielellään aika pian kasvukauden alettua. Ja tässä tullaan niin kutsuttujen maanpeitekasvien tärkeyteen. Maanpeitekasvillisuus peittää kasvualustansa ja varjostaa juuristoaluetta siten, että rikkaruohoille ei jää sijaa. Niiden kanssa voi istuttaa sitten sellaisia kasveja, joiden lehvästö jää korkeammalle eikä peitä kasvualustaansa. 

5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään
Kuvassa maanpeitekasvina tuoksukurjenpolvi joka on hyvin peittänyt maanpinnan. Taustalla punalatva.

Helppohoitoinen perennaistutus on siis ainakin keskellä kesää mielellään kokonaan istutettujen kasvien peitossa. Oma esimerkkini tästä on oman pihani varjon puolella olevassa muurialtaassa, jonka kitken kerran alkukesästä ja samalla tarpeen vaatiessa lannoitan – muuta en tee koko kesänä. Istutuksessa on seinustalla olevien köynnöshortensioiden ja lumikärhön lisäksi kolmea eri lajia kuunliljaa, suikeroalpia ja jaloangervoa. Lisäksi sipuleina on ukkolaukkaa ja varjoliljaa sekä joitakin matalia tulppaaneita. Kulmaan istutan aina jotain kesäkukkaa.

Maanpinnan hyvin peittäviä kasveja ovat varjoisempaan paikkaan mm. kuunliljat, taponlehti, rönsytiarella ja varjoyrtti. Aurinkoisemmalla paikalla menestyvät hopeahärkki ja erilaiset kurjenpolvet, etenkin peittokurjenpolvi. Niistä kasveista, jotka jo itsessään ovat näyttäviä ja peittävät maanpinnan melko hyvin, mainittakoon esimerkkeinä isolehtiset nauhukset sekä päivänliljat. 

Perennoista on olemassa paljon tietoa ja myös blogeja on aiheesta kirjoitettu jonkin verran. Yksi hyvä ja monipuolinen lisätiedon lähde aiheesta on Sarin puutarhat -blogi.

3 – Oikea kasvi oikeaan paikkaan

Vanha kliseinen sanonta on, että istuta oikea kasvi oikeaan paikkaan. Sanonta pitää paikkansa ja tarkoittaa sitä, että kasvilaji kannattaa valita olosuhteiden mukaan. Perennojen kannalta oleellisia asioita ovat paikan valo-olosuhteet, kasvualustan laatu ja tuuliolosuhteet. Kasvin valovaatimuksia tarkistettaessa kannattaa kiinnittää tosiaankin huomiota siihen, onko kasvi enemmän varjon vai aurinkoisen paikan laji. Jotkut ovat niin kestäviä, että niille ei juurikaan ole väliä minkälainen paikka on, mutta suurimmalla osalla perennoista sillä on merkitystä. 

Kasvualustan laadun suhteen seurataan sitä, tarvitseeko kasvi hyvin menestyäkseen kuivan vai kostean tai peräti märän paikan, täytyykö olla runsaasti ravinteita ja käykö tavallinen kasvualusta vai turve- tai hiekkapitoinen ja onko kasvi kenties kalkin suosija. Asiasta ei välttämättä toki tarvitse tehdä isoa numeroa, sillä yleensä tavallinen hyvä kasvualusta riittää, kun sitä on tarpeeksi, mutta jos kasvi on vaikkapa selkeästi märän maan kasvi, ei sitä kallion kupeeseen paahteeseen kannata tietenkään edes yrittää.

Lue lisää: Miten osaisin laittaa oikean kasvin oikeaan paikkaan.

4 – Istutusetäisyys

Jokaisella perennalla on suositeltu istutusetäisyys, joka perustuu sekä leviämisnopeuteen, että siihen, että kasvi peittää kasvualustansa istutusetäisyyden kokoiselta alalta. Ja juuri siksi niitä kannattaa noudattaa, jotta istutus tosiaankin olisi niin helppohoitoinen kuin tavoite on. Esimerkkeinä otettakoon vaikkapa edellä mainitut nauhukset. Kallionauhus on sen verran iso kasvi, että sen voi istuttaa lähes metrin välein. Keskikokoiset kuunliljat sekä kurjenpolvet istutetaan yleensä n. 40 cm välein ja rönsytiarella 30 cm välein. 

5 – Rajaus

Yksi ongelmallisimpia asioita monissa pihoissa perennojen ja muidenkin istutusten suhteen on se, että nurmikko on päässyt kasvamaan istutusten väliin. Tunnetusti nurmikkoheinät ovat kovia kilpailijoita niin kasveille kuin ihmisillekin siinä kohtaa, kun niistä pitäisi päästä eroon. Siksi, jos ei ole valmis kanttaamaan aluetta vuosittain vähintään kertaalleen, kannattaa istutusalueet rajata jollakin.

Hyviä vaihtoehtoja ovat erilaiset reunakivet (ei pyöreät luonnonkivet), jotka saa asennettua suoraan ja niissä on tarpeeksi syvyyttä estämään nurmikkoheinien juuriston siirtyminen istutusalueelle. Muovisia reunanauhojakin on kovin siistejä nykyään. Ja miksei pyöreät luonnonkivet käy, niin sen tähden, että niiden nurmikon puolen reuna jää epämääräiseksi ja siten tarkoittaa jatkuvaa siimaleikkurilla ajamista, ellei sitten ole laittanut luonnonkiviä vaikkapa rajattuun kivituhka-alueeseen.

Syyshortensioille on istutettu maanpeitekasviksi peittokurjenpolvi

Perennoja, eli ruohovartisia monivuotisia kasveja, voi käyttää tietenkin myös puuvartisten kasvien seassa, jolloin istutus onkin monipuolisempi. Samoin erityisesti perennojen seassa kannattaa käyttää sipulikukkia, jotka pidentävät ryhmän kukinta-aikaa. Tällöin perennat istutetaan normaaleilla istutusväleillä ja niiden sekaan laitetaan syksyllä sipuleita. Itselläni on esimerkiksi kuunliljojen seassa tulppaaneita ja narsisseja sekä idänsinililjaa, joiden kaikkien lakastuvat lehdet jäävät myöhemmin kasvavien kuunliljojen lehtien alle. Helppohoitoista kuin mikä!