5 vinkkiä pihan rajauksiin

5 vinkkiä pihan rajauksiin

Monet haluaisivat pihan olevan ainakin siistin ja huolitellun näköinen, mutta ongelmana tuntuu olevan joka paikkaan levittäytyvä nurmikko. Nurmiheiniä löytyy niin sora-alueelta kuin kukkapenkeistä ja pensaiden väleistäkin. Loputonta taistelua voi ainakin vähentää, kun rajaa eri materiaalien alueet toisistaan – tai ainakin rajaa nurmikon muista materiaaleista! Seuraavassa kerron oman näkemykseni 5 vinkkiä pihan rajauksiin. 

Muoviset ja metalliset reunanauhat

Nykyisin on onneksi saatavilla siistejä ja kestäviäkin muovisia reunanauhoja, jotka saa asennettua nätisti suoraan tai kaarelle. Aikaisemmin paljon käytettyjen aaltoilevien reunanauhojen tarkoitusta en ole ymmärtänyt, sillä ne ovat haalistuneet ja rikkoutuneet melko nopeasti ja toisaalta aaltoileva reuna ei ainakaan omaa silmääni miellytä.

Sen sijaan on olemassa yleensä noin 15 cm syvyyteen upotettavia nauhoja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vähän kovempaa muovia. Värikään ei ole enää onneksi vihreä, vaan usein ne ovat mustia. Vihreä väri kun ei muovissa tahdo koskaan osua nurmikon väriä oikeastaan lähellekään, niin lopputulos on sellaisissa väkisinkin tökerö. Ja kun rajaus on siisti, niin miksi sitä yrittäisikään piilottaa?

Metallisiakin versioita on olemassa jo onneksi kauppojen hyllyillä. Ne asennetaan samaan tapaan kuin muovisetkin, niissä on vain erilainen kiinnitysmekanismi. Saatavilla olevat metalliset versiot ovat olleet pääsääntöisesti mustia, mutta myös cor-ten -teräksisiä löytyy. 

Siistin lopputuloksen takaamiseksi on huolehdittava vain siitä, että nauha tulee suoraan tai siististi kaarelle, ja että sen pinta on nurmikon kanssa samassa tasossa.

5-vinkkia-pihan-rajauksiin
Tässä vähän jykevämpi metallinen lista eräässä ruotsalaisessa puistossa

Reunakivi betonikivestä

Betonisia reunakivivaihtoehtoja on kaikilla pihakivitoimittajilla. Kiven valinta riippuu ulkonäöllisistä seikoista sekä käyttökohteesta ja sen tarkoituksesta. Jos kyseessä on autolla tai koneilla liikuttava kiveysalue ja rajauskiven on pidettävä kiveyskivi paikallaan, kannattaa valita hiukan isompi kivi. Esimerkiksi 25 cm syviä kiviä on useammalla toimittajalla. 

Betoninen reunakivi. Se voi olla joissakin kohti korotettuna, mutta kannattaa muistaa myös talvi ja lumityöt, jolloin korotus on haitaksi.

Jos kyseessä on jalan kuljettava alue tai vain rajaus vaikkapa istutusalueen ja nurmikon välillä, käyvät periaatteessa kaikki 10 cm ja sitä paksummat kivet, jotka pitävät nurmikkoheinät erossa rajattavasta materiaalista. 

Käyttökohteen muoto vaikuttaa myös kiven valintaan, sillä jos on tarkoitus saada rajaus kaarelle, ei kannata ottaa kaikista pisimpiä reunakiviä. Kaarelle parhaiten ”taipuvia” kiviä on mahdollisimman lyhyet reunakivet. Tietenkin reunakivinä voi käyttää myös varsinaisia kiveyskiviä, kun ne asennetaan pystyyn, mutta ulkonäöllisistä syistä kannattaa valita kivi, jossa ei ole asennusnystyröitä. 

Erilaisiin reunakivivaihtoehtoihin voi käydä tutustumassa hyvin varustettujen rautakauppojen pihamyymälöissä tai asiaan erikoistuneissa kivimyymälöissä. Meidän pihakivimyymälämme aukioloajat ja osoitetiedot löytyvät täältä.

Reunakivi luonnonkivestä

Etenkin kotimainen luonnonkivi on yksi lempimateriaaleistani. Se on yleisesti ottaen kova, käytännössä ikuinen materiaali, joka tuo sopivaa elävyyttä istutusten reunoihin tai betonikiveyksille. Kotipihojen rajauksiin tyypillisiä materiaaleja ovat lähinnä R8-reunakivi, graniittiset noppa- ja nupukivet sekä liuskekivestä tehdyt reunakivet. R8 kuvaa suoraa, 8 cm leveää graniittikiveä, jonka pituus saattaa vaihdella. Korkeus on yleensä noin 25 cm. 

Noppakivi on nimensä mukaisesti nopan mallinen, yhdeltä sivultaan 9-10 cm leveä. Myös pienempää, niin sanottua mosaiikkinoppaa on saatavilla, mutta niistä ei voi puhua rajausten yhteydessä. Noppakivillä saa hyvin tehtyä melko tiukallakin säteellä olevia kaarteita. Ikikivellä on saatavilla myös ekologista ekograniittia, joka on kotimaisen graniittituotannon sivukiveä. Heillä on saatavilla noppa- ja nupukiviä 7 cm leveydellä, ja ne sopivat rajauksiin myös vallan mainiosti.

Tyypillinen graniittinupukivi on kantiltaan noin 14 cm leveä ja noin 22 cm pitkä kivi, joka soveltuu reunoihin mainiosti ja pysyy paikallaan paremmin kuin noppakivi. Myös nupukivi taipuu kaarelle hyvin. 

Noppa- ja nupukivessä, aivan kuin muissakin lyhyissä kivissä, joihin jää sauma, on vain se ongelma, että etenkin nurmikon reunuksena heinät tahtovat ennen pitkää työntyä saumoista toiselle puolelle kiveä. Ratkaisuna saattaisi olla sauman täyttäminen kovettuvalla sauma-aineella, jonka jättää kiven pintaa alemmas. Tällä tavoin materiaalin haluttu ulkonäkö ei liiaksi kärsi. 

Nupukivi istutusten ja nurmikon välissä.

Puiset reunukset

Suorilla linjoilla puiset reunukset ovat hyviä materiaaleja. Pystyyn asennettu kyllästetty lauta kannattaa olla vähintään 28 mm leveää, jotta lauta pysyy maa-ainesten välissä suorana paremmin. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on käyttää lehtikuusilautaa tai -lankkua, jossa ei ole kyllästysaineita. 

Kanttaus

Kanttaus tarkoittaa sitä, että vaikkapa istutusalueen ja nurmikon rajaan tehdään lapiolla tai erityisellä kanttausraudalla pieni oja. Kanttaus katkaisee nurmikon juuret ja kun se tehdään tarpeeksi usein – vähintään kerran tai kaksi kesässä – rajaus myös pysyy kohtuullisen siistinä. Suoraksi kanttauksen saa tehtyä linjalangan ja sprayn avulla. Suoralle pingotetaan linjalanka aivan lähelle kantattavan kohdan pintaa ja langan päältä maalataan spraylla tai merkkausvärillä, jolloin langan kohdalle jää jälki kantattavan kohdan merkiksi. Toinen vaihtoehto on käyttää ohjurina vaikkapa suoraa lautaa.

Kanttaus on kaunis tapa rajata alueita, eikä työmäärä niin valtaisa ole, kuin mitä voisi kuvitella. Aiheesta on hyviä käytännön kokemuksia Rikkaruohoelämää -blogissa

Jos tämä tai muu pihan suunnitteluun, rakentamiseen tai hoitoon liittyvä asia jäi mietityttämään, olemme käytettävissäsi esimerkiksi konsultoinnin muodossa. Kannattaa myös seurata tätä blogia, johon päivittyy viheralaan liittyviä tekstejä kesäaikaan viikoittain ja talvella vähintään joka toinen viikko.

Siirtonurmikko, kylvönurmikko vai kuntta?

Siirtonurmikko, kylvönurmikko vai kuntta?

Mikä on paras vaihtoehto: siirtonurmikko, kylvönurmikko vai kuntta? Aivan samoin kuin kodissamme on parkettia, laminaattia tai laattaa, on pihallakin oma lattiansa, joka tietenkin voi ja sen pitääkin vaihdella tilasta ja tarpeesta toiseen. Kovat pinnoitteet käyn läpi eri tekstissä, mutta tällä kohtaa teen tiiviin vertailun kolmesta eri vaihtoehdosta: siirtonurmikko, kylvönurmikko ja kuntta. Lopuksi kerron myös mitä muut vaihtoehdot voivat olla, mutta niistä tarkemmin myöhemmin. 

Siirtonurmikko

Monet pitävät siirtonurmikkoa luksuksena, johon ei ole varaa. Niin itsekin ajattelin, kunnes pääsin asentamaan sitä ja totesin että eihän se niin älyttömän kallista ollutkaan, ja mikä parasta, saatoin todeta että ”vitsi kun on hyvännäköinen”. 

Monet myös sekoittavat siirtonurmen ja tekonurmen keskenään. Tekonurmi on nimensä mukaisesti tekonurmea; se ei kasva. Mutta nyt puhumme tasalaatuisesta, rullissa toimitettavasta, elävästä materiaalista, jonka voi asentaa valmiille kasvualustapohjille vähän kuten laminaatit lattiaan. Se kasvaa käytännössä jo pihaan tullessaan ja jatkaa kasvuaan asentamisen jälkeen, ollen käyttövalmis nurmikko jo parin viikon päästä asennuksesta. 

Näkemykseni on, että jos on yhtään laatutietoinen nurmikon suhteen ja voikukat tuntuvat sietämättömiltä, kannattaa valita siirtonurmikko. Eikä hintakaan ole niin korkea, etenkin jos pinta-ala on kohtuullinen. Materiaalin hinta riippuu pinta-alasta ja laadusta, mutta pääosin hinta sijoittunee 3-6 euron välille neliömetriä kohden, ollen pienillä alle 50 neliön aloilla korkein hinta ja parista sadasta neliöstä ylöspäin hintahaitarin alimmalla tasolla. Toki hintaan vaikuttaa rahti, koska materiaali on painavaa eikä lavoja voida pakata päällekkäin. Mutta kannattaa katsoa lähin toimittaja tai kysyä paikallisista alan myymälöistä tarjousta toimituksineen. 

Siirtonurmen suhteen tärkeintä on pohjatyöt, asennus heti toimituspäivänä sekä kastelu. Pohjatöiden suhteen on pidettävä huoli hyvästä, riittävästä ja hyvin tasoitetusta sekä tiivistetystä kasvualustasta. Asennus on tehtävä heti samana päivänä tai ihan viimeistään seuraavana päivänä toimituksesta, sillä elävä nurmikko alkaa etenkin lämpöisenä kesäpäivänä hyvin nopeasti kompostoitumaan rullassa ollessaan.

Asennuksen jälkeen on huolehdittava riittävästä ja runsaasta kastelusta seuraavan muutaman viikon ajan, kunnes nurmikko on juurtunut kunnolla. Mutta sitten voikin lapset rauhassa temmeltää sametinvihreällä pinnalla ja äiti keskittyä iltajoogaan ilman silmäkulmassa siintävää rikkaruohomerta.

Siirtonurmikon asennuksesta ja hoidosta lisää esimerkiksi täältä: Siirtonurmikkotuotanto Viitanen Oy

Kylvönurmikko

Kylvämälläkin voi saada hienon ja laadukkaan nurmikon jos on huolellinen kasvualustan laadun ja pohjatöiden suhteen. Tasainen nurmikko vaatii pohjatöiden teossa haraamista ja jyräämistä ja vielä uudelleen haraamista ja jyräämistä. Kylvönurmikolle tulee itse tehtynä hintaa pohjatöiden lisäksi oikeastaan vain mahdollisen lannoitteen ja kalkin sekä siementen verran. Siemenet kustantavat laadusta riippuen yleensä 60-80 €/10 kg säkki, ja jos aarille levitetään optimaalinen kolmisen kiloa siementä, niin niiden hinnaksi tulee silloin 18-25 senttiä neliölle.

Itse siemenet eivät siis maksa paljoa, mutta pohjatyöt voivat kustantaa enemmän, etenkin jos alueella joudutaan ottamaan pois pintamaita, viemään pois ja tuomaan tilalle uutta kasvualustaa ja levittämään se. Mutta tällaisia töitä ennenkin tehnyt maanrakennusurakoitsija tekee sellaisen varmasti näppärästi ja nopeasti. Itseään ei kannata lapion varressa näännyttää, jos uusittavaa alaa on yhtään enemmän kuin kaksi neliötä.

Kuntta

Viimeisen vuosikymmenen aikana suosiotaan on nostanut siirrettävä metsänpohja eli kuntta. Se onkin äärettömän hyvä vaihtoehto esim. kesämökeille tai niihin omakotikohteisiin, joissa ei tarvita kulutusta kestävää nurmikkoa ja joiden olosuhteet ovat sille otolliset. Näistä kolmesta materiaalista tämä on huoltovapain sen jälkeen, kun se on paikalleen juurtunut.

Siirtonurmikko kylvonurmikko vai kuntta
Juuri asennettua kunttaa kesäasunnon pihassa

Kuntan suhteen tärkein asia on paikan olosuhteet. Kaikkein paahteisimmille paikoille sitä ei kannata ajatella, mutta mikäli kohde on vaikkapa mäntyjen varjossa oleva hiekkakangas niin pohja on todennäköisesti jo valmiiksi oivallinen, kun pintamaa on poistettu. 

Toinen tärkeä asia on kastelu asennusta seuraavan kasvukauden ajan. Kunttaa ei tarvitse kastella yhtä usein kuin siirtonurmea, mutta kastelua tulee jatkaa pidempään hitaamman juurtumisen vuoksi. Hinta on itse materiaalilla selkeästi korkeampi, mutta toisaalta kuntan pohjat ovat usein kohteissa ainakin lähes valmiina, eikä kalliita kasvualustoja tarvitse toimittaa ja levittää. Kuntan pohjaksi kun riittää tasainen hiekka tai hiekkapitoinen pohja jossa ei ole rikkaruohojen suosimaa humusta tai multaa.

Materiaalin hinta liikkuu pinta-alasta riippuen 16 ja 24 euron välillä neliömetriä kohden. Usein, jos määrä on hiukan isompi, kuljetus kuuluu hintaan. 

Muut vaihtoehdot

Varteenotettava vaihtoehto ovat myös niityt ja erilaiset kukkakedot, etenkin nyt kun pölyttäjämme uhkaavat kadota. Samoin hallittu hoitamattomuuskin voi tulla kyseeseen joissakin kohteissa. Pienillä aloilla voi ajatella myös maanpeitekasvillisuutta, mutta yllä on kerrottu kolme yleisintä pihan vihreää lattiavaihtoehtoa; siirtonurmikko, kylvönurmikko ja kuntta – mikä niistä on Sinun valintasi? Jos tarvitset lisätietoa, apua tai materiaaleja, olemme käytettävissäsi!

Aistien herkistämistä Jämsän puistoissa

Aistien herkistämistä Jämsän puistoissa

Ympäristöministeriön koordinoima Kestävä kaupunki -ohjelma on kehitetty vauhdittamaan kaupunkien ja kuntien kestävää kehitystä. Viime vuonna on käynnistynyt kahdeksan erilaista kokeilua liittyen viherympäristön terveysvaikutuksiin. Kokeilut testaavat uudentyyppisiä ratkaisuja, joilla viherympäristön terveysvaikutuksia voidaan hyödyntää ja vahvistaa. Onneksemme saimme osan avustuksesta myös Jämsään, ja voimme suunnitella ja toteuttaa esteettömän aistipolun Jämsän kaupungin puistoihin! Polku tulee sijoittumaan Jämsänjoen varrelle siltojen välin molemmin puolin ja siitä Seppolan sataman kautta tervaleppämetsään ja Hiidennotkoon.

Mikä ihmeen aistipolku?

Aistipolku sanana voi kuulostaa vieraalta, mutta avataanpa asiaa hiukan…

Luontoympäristöllä on huomattava positiivinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Sitä tuskin kukaan pystyy kieltämään. Luonnossa oleskelu lisää positiivisia ja vähentää negatiivisia tuntemuksia. Lisäksi luontoympäristö elvyttää ihmisen tarkkaavaisuutta ja laskee stressitasoa. Tämän kaiken tiedostaminen ja etenkin toteuttaminen on jäänyt monelta hyvin vähiin. Lisäksi on paljon ihmisiä, joiden toimintakyky yhden tai useamman aistin osalta on syystä tai toisesta heikentynyt.

Aistipolku lisää hyvinvointia ja parantaa keskittymiskykyä tarjoamalla monipuolisia haasteita ja virikkeitä eri aisteille. Aistipolun varrella on erilaisia pisteitä, joissa on kerrottu mitä asioita juuri sillä kohtaa voisi tehdä ja etenkin havainnoida. Tarkoitus ei ole hiki hatussa lenkkeillä polkua ympäri vaan ennemminkin juuri pysähtyä ja tiedostaa mitä ympärillä on. Se on eräänlaista luonnon tarjoamaa mindfulnessia, joka tekee mielelle pelkästään hyvää.

Jämsän vahvuudet

Vaikka itse olen syntyperäinen jämsäläinen ja asunut täällä lähes koko ikäni, on minullekin tullut polun suunnittelun varrella eteen asioita, joita en ole aiemmin välttämättä ymmärtänyt hahmottaa hyvänä asiana – jämsäläisenä rikkautena. Työnikin puolesta olin kävellyt kyseistä reittiä lukemattomat kerrat, mutta nyt kun asiaa tarkasteli toisilla silmillä, eri aisteihin keskittyen, löytyikin paljon asioita, joihin ei ollut kenties koskaan kiinnittänyt huomiota. Meillä on joki keskellä kaupunkia, mutta monelta jää mahdollisesti havainnoimatta sen varrella olevan reitin erilaiset tilat ja tunnelmat äänineen ja tuoksuineen.

Siltojen välissä meillä on olemassa rakennetumpi puistoalue, jossa sielläkin on jo tällä hetkellä oma tunnelmansa: pienen kaupungin urbaani ympäristö laivoineen ja kaksi komeaa, vanhaa rakennusta Seppolan sillan molemmin puolin. Elävyyttä löytyy yllin kyllin, sillä alueella on niin taidetta, leikkipuisto kuin vierasvenesatama ja pienvenerantakin. Visuaalinen elämys on myös Vitikkalan silta valaistuna hämärän aikoihin.

Seppolan sillan eteläpuolelle mentäessä tunnelma vaihtuukin pikkuhiljaa aivan toisenlaiseksi, kun avoin kaupunkiympäristö vaihtuu ensin hiukan puustoisemmaksi puistoksi ja sen jälkeen huomionarvoisen apteekkarin yrttimaan jälkeen rauhoittavaksi metsäalueeksi. Nämä tervaleppämetsän ja hiidennotkon alueet ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, sillä näissä pensaikoissa ja puissa viihtyvät monet lintulajit. Esimerkkeinä menneiden vuosien havainnoista mainittakoon luhtakerttunen, kultarinta ja satakieli, jotka saapuvat vuosittain eteläisestä Afrikasta asti. Siis tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä, saapuakseen Jämsän metsiin! 

Ratkaisut aistikokemusten vahvistamiseen

Jämsän omalle aistipolulle on suunniteltu niin uutta kuin olemassa olevan esille tuomista. Uusista asioista mainittakoon mm. tuulikellopuu, joka on aistipolkuun liittyneen ideakilpailun voittajaehdotus. Lisäksi suunnitelmissa on paikat myös useille hedelmäpuille ja muille kukkiville puille, kuten myös eri värisille ja syysvärin omaaville puille. Kukkivat luonnonniityt, hyönteishotellit, ruusupuisto sekä soitinpuisto ja köynnöspaviljonki kuuluvat myös alueen sisälle, kuin myös tasapaino- ja tuntopolku, joka toteutetaan näillä näkymin apteekkarin yrttimaan läheisyyteen. Yleistä viihtyvyyttäkin on tarkoitus lisätä tuomalla alueelle useampia penkkejä sekä katselu- ja onkilaitureita. 

Tämä kaikki tuodaan käyttäjiensä tiedostettavaksi aluksi kyltein ja aihetta varten räätälöidyn ”aistipolku-korttipakan” avulla. Korttipakan asiat tuodaan toki myös nettiin, jolloin ei välttämättä tarvitse hakea pakkaa vaan voi kiertää polkua silloin kun huvittaa. Jatkossa polusta on mahdollisuus tehdä myös virtuaalikierros ja se on helposti muokattavissa myös kasvatus- ja opetuskäyttöön (linnut, kasvit, psykologia). Samaa polkua voi hyödyntää myös kaupunkisuunnistuksen pohjana. 

Toivon mukaan tuleva aistipolku tulee monipuoliseen käyttöön yhtä lailla terveydenhuollon ja toimintaterapian tarpeisiin kuin kuntalaisten ja matkailijoidenkin käyttöön. Polun rakentamisen ja esilletuomisen tavoitteena oleva aistien herkistäminen sekä ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin ja tasapainon parantaminen luonnossa olemisen kautta ovat tänä päivänä äärimmäisen tärkeitä teemoja. Nykypäivän informaatio- ja ärsyketulva on niin suuri, että moni on suorastaan hukkunut siihen ja samalla kadottanut oman sisäisen äänensä kuuntelun taidon ja merkityksellistä elämää varten tarvittava tietoinen läsnäolo on opeteltava uudestaan. Aistipolku tulee tarjoamaan tähän yhden mainion työkalun, jota kannattaa kokeilla!

Laatua rakentamassa

Laatua rakentamassa

Viheralan yrityksiä ei täällä Keski-Suomessa vielä pilvin pimein ole, ja siksi voi tuntua hankalalta löytää omalle pihalle suunnittelija, rakentaja tai ylläpitäjä. Kaikki yritykset eivät myöskään tarjoa koko skaalaa suunnittelusta ylläpitoon, vaan keskittyvät vaikkapa pelkkään kivirakentamiseen tai pitävät asiakaskuntana ainoastaan julkista sektoria ja yrityksiä, niin yksityispihan laittamisessa voi joku heittää jopa hanskat tiskiin tai päätyä tekemään itse. Eikä sillä että itse tekemisessä mitään vikaa olisi, tietenkin niin kannattaa tehdä ennemmin kuin jättää homma kokonaan tekemättä. Sama nimittäin pätee viherrakentamiseen kuin puutarhan hoitoonkin, että terapiaa se on kun näkee kättensä jäljen. 

Mistä tekijät?

Mutta mistä sitten lähtisi etsimään? Kaksi kohdetta osaan ainakin kertoa heti, ja ne ovat meidän ansiokkaasti toimivat järjestöt: Viher- ja ympäristörakentajat ry sekä Maisemasuunnittelijat ry. Nimensä mukaisesti vyran sivuilta löytyvät viheralueiden rakentajat, joista monet ovat myös ylläpitäjiä. Yritystä voi hakea sijainnin mukaan. Maisemasuunnittelijoiden sivuilta taas löytyvät piha- ja maisemasuunnittelua tarjoavat yritykset jotka on hyväksytty yhdistyksen jäseneksi. Jäsenyyttä varten vaaditaan alan amk-tutkinto, asianmukaisia referenssejä suunnittelukohteista, vähintään kahden vuoden kokemus alan töistä valmistumisen jälkeen sekä moitteeton suoriutuminen lakisääteisistä velvoitteista. 

Entä laatu?

Mitä tulee laatukysymyksiin, niin täytyy sanoa että monenlaista on tullut tähän ikäänkin mennessä nähtyä niin suunnittelussa kuin rakentamisessa, pihojen hoidosta puhumattakaan (puhutaan siis ammattilaistasosta, ei siitä miten yksityinen naapuri nurmikkonsa leikkaa ;) ).

Suunnittelun osalta ollaan ainakin tällä seudulla vielä siinä vaiheessa, että valitettavan harvoin näkee maisemasuunnittelijoita esim. julkisten rakennusten pihoja suunnittelemassa, eikä aina ole edes suunnittelun ohjausryhmässä viheralan osaajaa mukana. Pihat suunnitellaan arkkitehtivoimin ja joskus vaikuttaa siltä että piha koetaan vain ärsyttävänä kululisänä koko projektissa, mikä taas tekee sen, että piha suunnitellaan ja toteutetaan niin sanotusti vasemmalla kädellä. Lopputuloksesta kärsivät pihan käyttäjät ja kunnossapitäjät.

Viherrakentamisen suhteen ollaan nähdäkseni menossa eteen- ja ylöspäin – onneksi – samalla kun tuntuu että itse talojen rakentamisessa taas ollaan jotenkin hukassa ja laatuasioiden edelle on huidellut byrokratia ja pätevyyskortit joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisen osaamisen kanssa.

Viherrakentamisen tärkeänä osana oleva maarakentaminen on kehittynyt huimasti ja kehittyy edelleen 3D-koneohjauksen ansiosta, mikä antaa entistä paremmat ja tarkemmat eväät niin suunnittelun kuin maarakentamisen laadun vaatimiseen, varmistamiseen ja valvomiseen.

Vielä on toki matkaa siihen, että jokaisesta maanrakennuskoneesta löytyvät kyseiset laitteet, mutta sitä kohti toivottavasti ollaan menossa. Entistä suurempaa huomiota on kiinnitetty myös ympäristöasioihin ja siihen, miten viherrakentamisessa tuetaan ja voidaan vieläkin paremmin tukea kestävää kehitystä.

Kunnossapidon puolella taas ollaan tekemisissä kohtalaisen laajan kirjon kanssa laatunsa puolesta. Viheralueiden hoidon laatuvaatimukset ovat olemassa, mutta harvemmin niistä kuulee edes puhuttavan muuta kuin julkisella puolella, vaikka ne olisivat hyvin sovellettavissa vaikkapa taloyhtiöiden pihoihin. Useimmat kiinteistönhoitoyritykset hoitavat myös pihoja, mikä on hyvä asia, mutta melko poikkeuksellista tuntuu olevan että näissä kohteissa tehdään muuta kuin ajetaan nurmikko – ja useimmiten vain se osuus mikä on hoidettavissa päältäajettavalla leikkurilla.

Eikä siinäkään mitään pahaa ole että näin toimitaan, etenkin jos istutuksia hoitamaan tilataan viheralan yritys, mutta ongelma on siinä että nämä asiat huomataan vasta sitten kun jankutusta pensasaidan kunnosta tai istutusten rikkaruohottumisesta on kuunneltu kenties vuosikausia. Tällöin kysytään meikäläisiltä tarjous aidan kunnostuksesta ja ihmetellään vastausta että ei ole järkevää kun se on hetken päästä samanlainen.

Nämä kunnossapitoon liittyvät haasteet ovat kaikki kuitenkin voitettavissa ja niihin voidaan vaikuttaa sillä että niin suunnittelussa kuin rakentamisessakin on panostettu oikeisiin kohtiin ja jätetty säästämättä vääristä paikoista. Piha voi olla helppohoitoinen vaikka siellä olisi istutuksia, kunhan ne on toteutettu oikein ja niitä on kohtuullisesti pidetty kunnossa heti rakentamisen jälkeen eikä parin vuoden viiveellä. 

Mietteitä tulevasta

Toivoisin, että tulevien vuosien aikana viheralaan liittyvissä asioissa laatuasiat tiedostettaisiin laajemmin ja entistä paremmin ja lisäksi saataisiin vaikkapa uusia sääntöjä ja kriteereitä tiettyihin asioihin. Yleensä olen pitänyt liiallista sääntelyä ja normitusta aika pitkälti rajoittavana tekijänä, mutta tällä alalla niille olisi vielä sijaa.

Vihersuunnittelun puolelle soisi tulevan jonkinlaisen ohjeen siitä, milloin voi kutsua itseänsä vaikkapa maisemasuunnittelija –nimikkeellä. Oma näkemykseni nimittäin on, että ei voi olla hyvä suunnittelija ellei ole itse käytännössä toteuttanut suunnitelmia ja tehnyt viherrakennustöitä. Siksi itse vaatisin jonkinlaista vuosimäärää viherrakentamisen kokemusta ennen kuin voi titteliä käyttää.

Kunnossapidon puolella taas toivoisin, että tunnistettaisiin laajemmin se, minkälaisia laatuvaatimuksia viheralalla on. On toki OK, jos vaikkapa taloyhtiö haluaa ja on valmis maksamaan ainoastaan siitä että nurmikko pysyy leikattuna, mutta kovin iloinen olisin siitäkin, jos joskus tarjouspyyntö pihan hoidosta sisältäisi laatuvaatimuksia ja tahtotilan siitä että rakennettu piha halutaan pitää edustavassa kunnossa myös rakentamisinvestoinnin jälkeen. 

Viherala – niin mikä?

Viherala – niin mikä?

Ihmisiä on töissä monenlaisilla aloilla. Kuten laulussakin sanotaan että meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä ja vääpeleitä, ja joku päätyi kai kuninkaaksikin. Noista kaikista varmasti jokainen meistä tietää suurin piirtein mitä kyseiset ammattialat pitävät sisällään. Lääkäreistä pystytään jopa tavan talliaisena erottamaan mitä tekee hammaslääkäri ja miten se eroaa sydänlääkäristä. Mutta viheralalla töissä ollessa voi etenkin vanhemmalta sukupolvelta tulla vieläkin kummaksuvia katseita ja kysyviä ilmeitä kun ihmetellään että onks tää nyt se puutarhuri (ellei ole sattunut tituleeraamaan itseään sellaiseksi). Nimikkeitä alalla on monia, puutarhurin lisäksi voi kutsua itseään vihersuunnittelijaksi, maisemasuunnittelijaksi, viherrakentajaksi, tutkintonimikkeen mukaan hortonomiksi ja niin edelleen. Ihan selkeää linjaa siitä, millä tittelillä kukin voi itseään kutsua, ei käsittääkseni meidän maassa vielä ole – valitettavasti.

Hämmennys on vielä varsin yleistä, ja sitä näkemystä tukee se, että niin harva hakeutuu tälle alalle joka on kasvava ala, siinä näkee kättensä jäljen ja saa tehdä monenlaisia töitä monenlaisissa eri paikoissa ja monenlaisille eri asiakkaille. Ja mikä parasta: ulkona, ja lisäksi samalla saa usein kuntoilua siinä määrin että ei tarvitse miettiä jumpparyhmiä työpäivän jälkeen.

Olen itse ollut alalla koulutukseni jälkeen nyt reippaasti yli kymmenen vuotta, ja monista oppirahoista ja kommelluksista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois. Käytännön työ on opettanut valtavasti asioita ja olen nähnyt jo monessa kohteessa erilaisten alueiden matkan omalta suunnittelupöydältäni toteutukseen ja kunnossapitoon saakka. Karikoilta ei ole voinut välttyä, mutta niinhän se muutenkin elämässä menee että myrskyn jälkeen on usein poutasää kun ymmärtää ottaa opikseen.

Onko viherala sama kuin puutarha-ala?

Yleisin käsitys viheralasta lienee se, että olemme vihreän ja ylipäänsä kasvillisuuden kanssa paljon tekemisissä. Ja se on toki isoksi osaksi totta, mutta sitten kun mennään niihin yleisimpiin kysymyksiin mitä minullekin esitetään, eli ”mikähän tauti minun omenapuussa on?” tai ”miksi minun kasvihuonekurkut jäi tänä vuonna niin pieniksi” niin ollaan alueella jolla minä joudun valitettavasti myöntämään että en tiedä kaikkea, eikä itse asiassa ole oikein mitään hajuakaan. Pitäisi tietenkin tietää etenkin ensimmäiseen kysymykseen vastaus, mutta totuus on että en ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut kasvien tuholaisista ja taudeista niin eivätpä ole jääneet päähän. Niissä tapauksissa olen aina yhteydessä häneen jonka tiedän tietävän vastauksen. Silloinhan minun ei tarvitse tietää, eihän? Mutta jälkimmäinen kysymys (tästä voi olla alan ammattilaisetkin montaa eri mieltä) on mielestäni asia jossa ollaan puhtaasti niin sanotulla puutarha-alalla. Viherala ja puutarha-ala, kuinka virallista niiden välinen ero on, en tiedä, mutta minulle puutarha-ala näyttäytyy nimenomaan kasvien tuotantona ja esim. kasvihuoneviljelynä, jossa pitää myöskin ymmärtää hirmuisesti asioista ja mm. tuntea tuottamiensa kasvien fysiologia ja kaikki siihen liittyvä läpikotaisin. Viherala painottuu enemmän miljööseen ja maisemaan, ulkoalueiden luomiseen ja kunnossapitoon. Sillä puolella kunnon ammattilainen taas on tutustunut sekä käytännössä että teoriassa maalajien ominaisuuksiin ja maanrakentamiseen, puu- ja kivirakentamiseen, hulevesien johtamiseen, ulkona kasvatettavien koriste- ja hyötykasvien ominaisuuksiin, kasvilajikohtaisiin vaatimuksiin ja niiden hoitoon sekä jossain määrin myös valaistukseen ja pihan muuhun sähkötekniikkaan.

Kiveä, puuta ja vihreää

Aikanaan viherrakentamisen kisoihin osallistuessani eräs kysyi että mistä me mennään kilpailemaan, ruohonleikkauksestako? No ei, totuus loikkasi kyllä meillekin silmille kun Sveitsissä kilpailutyön runko koostui painavista betonielementeistä ja isoista muurikivistä, jotka hädin tuskin – ainoana tyttöparina – saimme liikutelluiksi paikoilleen. Toki suomalaiseen graniittiin tottuneena sveitsiläinen hiekkakivi oli kohtuullisen helppoa työstää, mutta raskasta oli silti. Fyysisesti. Tässä tullaankin siihen asiaan mikä viheralassa terminä johtaa jossain määrin jopa harhaan. Viheralaan ja viherrakentamiseen kuuluu isoimpana ja usein myös tärkeimpänä osana pohjatöiden lisäksi alueiden erilaiset kovat pinnoitteet ja rakenteet, kuten betoni- tai luonnonkiveykset, terassit, patiot, pergolat ja muurit. Ne luovat alueille niiden rungon ja ovat tärkeä osa alueen käytännöllisyyttä, helppohoitoisuudesta puhumattakaan. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulevat kasvit ja nurmikko, tai vaihtoehtoisesti esim. kuntta, joka tänä päivänä etenkin puolivarjoisilla mökkitonteilla on varsin erinomainen ratkaisu. Alueet ilman kasvillisuutta tai ylipäänsä vihreää olisivat vähän kuin talo ilman ikkunoita; molempia pitää olla ja oikeissa mittasuhteissa, toimivuudesta ja viihtyisyydestä tinkimättä.

viherrakentaminen

Siispä kun seuraavan kerran mietit, kuka voisi tehdä pihakiveyksen tai jätekatokseen viherkaton, tai kuka voisi auttaa kun mietit mitä kasveja pihaan kannattaa laittaa tai millä istutusalueet ja käytävät rajata, on ainakin yksi hyvä vastaus: viheralan ammattilainen! Toinen kysymys on vielä sitten se, kuka viheralan ammattilaisista on suunnittelija, kuka rakentaja tai kunnossapitäjä, kuka niitä kaikkia ja mistä heidät löytää. Mutta se onkin sitten asia erikseen, johon voidaan kenties palata seuraavissa teksteissä!

viherrakentaminen