Joka naisen muuriallasvinkit

Joka naisen muuriallasvinkit

Vaikka nykyään ei pitäisi sukupuolia niin kovin erotellakaan, niin taitaapa kuitenkin aika yleistä vielä olla se, että rakentaminen mielletään ”miesten työksi”. Kuitenkin itsekin olen elävä esimerkki siitä, että kivityöt onnistuvat naisilta siinä missä miehiltäkin. Siksi olen koonnut tähän joka naisen vinkkejä, joita toki myös miesväki voi halutessaan käyttää hyödykseen.

Moni tuntuu haaveilevan jonkinlaisesta muurialtaasta, johon voisi istuttaa kukkivia kasveja, muita koristekasveja tai hyötykasveja. Paikka sellaiselle voi olla vaikkapa oleskelualueen kulmalla tai sisäänkäynnin luona. Muureista ja muurialtaista voi rakentaa periaatteessa vaikka mitä ja muun muassa Pinterest on pullollaan toinen toistaan hienompia kokonaisuuksia. Toki jos isommista määristä puhutaan niin hintaakin nopeasti alkaa kertyä. Tässä kohtaa keskitymme kuitenkin matalahkoon muurialtaaseen, joka rakennetaan tasaiselle pohjalle ja yhteen tasoon. Taitojen ja tietojen kehittyessä asiaa voi tietenkin jalostaa ja jatkaa pidemmälle kohti omia pihaunelmia!

Mistä lähden liikkeelle?

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kuten sanotaan. Suunnittele siis ensin. Mieti altaalle paikka, joka olisi mielellään jonkin muun rakenteen yhteydessä ja josta sen näkee hyvin vaikkapa oleskelualueelta tai sisäänkäynniltä katsottaessa. 

Lähtökohtaisesti keskellä nurmikkoa ei ole hyvä paikka, koska se näyttää kutakuinkin samalta kuin joka toisesta pihasta löytyvät trampoliinit nurmikoilla (kyllä, meilläkin on trampoliini, mutta nämä ovat asioita, jotka vain täytyy hyväksyä. Lapsi ei ole ikuisuutta tramppaikäinen, ja se on todella hyvää liikuntaa). Istutusallas tai esimerkiksi yksittäispensaatkaan eivät näytä yleensä yhtään miltään, jos ne ovat paikalleen taivaasta tipahtaneet eivätkä liity mihinkään muuhun kasvillisuuteen tai rakenteeseen. Eihän sisätiloissakaan yleensä viherkasveja laiteta keskelle lattiaa?

Toiseksi istutusaltaalle on oltava melko tasainen paikka. Osittaisena tukimuurinakin altaan toki voi rakentaa rinteeseenkin, mutta se on oma lukunsa. Voisiko se sijaita terassin yhteydessä tai kesäkeittiön kiveyksen vieressä? Entä sisääntulokäytävän ja rakennuksen välissä?

Ota huomioon sijoituspaikkaa miettiessäsi, että sen ei ole hyvä olla tiellä talvella, kun tehdään lumitöitä. Niin ikään siitä on hyvä päästä ohi joltain sivulta, ilman että joutuu kiertämään naapurin kautta – ellei sitten ole kyseessä sellainen kohta pihassa, mistä ei tarvitse päästä kulkemaan laisinkaan. Ihan kiinni seinään ei myöskään kannata allasta sijoittaa, sillä mitä lähempänä kasvit ovat seinää, sen suuremmat riskit ovat kosteusvaurioille. 

Mikäli paikan miettiminen tuntuu toivottomalta, voi konsultointipaketistamme olla apua. 

Joka naisen muuriallasvinkit istutettu
Muurialtaaseen voi aivan hyvin istuttaa sekä monivuotista että yksivuotista. Yksivuotisilla saadaan vuosittain vaihtuvaa ilmettä ja koko kesän kestävää kukintaa.

Mitoitus

Kun olet keksinyt sille paikan, mieti minkä kokoisen ja millaista materiaalia olevan altaan haluaisit. Kokoon vaikuttaa tietenkin paikka mutta myös kasvit, joita aiot sinne istuttaa. Mitä kapeampi alue, sitä alttiimpi allas on kuivumiselle, sillä kuivattava ja lämmittävä vaikutus on tällaisissa altaissa jossain määrin myös sivuilla. Leveyden kannattaisi olla mielellään vähintään metrin luokkaa, jotta kasvualustatilavuus ei jäisi liian pieneksi. Yksivuotisille ja yrteille tietenkin riittää pienempikin, mutta toisaalta, jos muurikiviä käyttää niin mittasuhteetkin näyttävät hassuilta, jos istutusalue on kovin kapea. 

Erilaisia materiaalivaihtoehtoja löytyy usealta eri kivitoimittajalta netistä. Kiviä kannattaa katsoa ennen tilaamista kuitenkin myös oikeissa olosuhteissa, ja Jämsän seudulla se on mahdollista esimerkiksi mallipihallamme, johon olet lämpimästi tervetullut aukioloaikoinamme tai muulloin erikseen sovittaessa.

Omia suosikkejani ovat Ruduksen Antikko-kivet ja HB-betonin patinoidut muurikivet. Näistä molemmista on todella helppo rakentaa tyylikäs muuriallas. Sopivasti rosoisuutta mutta kuitenkin tasaista! 

Valitsemasi materiaalin mitoista riippuen kannattaa mitoittaa allas täysillä kivillä. Näin ei joudu leikkaamaan kiviä, mikä toki sekin on mahdollista, mutta työläämpää. 

Esimerkki: Haluan rakentaa muurialtaan Ruduksen Antikko-kivistä, joiden pituus on 330 mm ja korkeus 165 mm. Tarvitsemani pituus on n. 2,5 m ja leveys noin 1,5 m. Jos kiviä laittaisi pitkälle sivulle 7 kpl, pituus olisi 231 cm, mutta jos viimeisen kiven kääntääkin lyhyelle sivulle, niin pitkälle sivulle voisikin tulla 7,5 kiveä ja pituus olisi näin ollen 247,5 cm. Lyhyelle sivulle 4,5 kiveä tekisi mittaa 148,5 cm. Korkeutta voisi olla kahden kiven verran, eli 33 cm. 

Joka naisen muuriallasvinkit mitat
Rautalankamalli esimerkin muurin mitoituksesta

Pohjatyöt

Pohjatyö on kaikista tärkein osuus kestävää ratkaisua ajatellen. Muurin on oltava routimattomalla ja kantavalla pohjalla, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi mullan päälle sitä ei voi rakentaa. Jos alue on jo hiekka- tai sorapohjalla ja routimaton niin olet onnekas, tarvitaan vain tasoitustyö. Mutta jos alue on mullalla, nurmikolla tai savipohjalla, on pohjien teko työläämpää. Varsinkin savimaalle pitäisi Keski-Suomen alueella saada laitettua routaeristeen päälle puolisen metriä kantavaa ja routimatonta ainesta tiivistettynä. Materiaalina esimerkiksi 0-16 mm raekooltaan oleva kalliomurske. Toisin sanoen alue pitäisi kaivaa puolen metrin syvyyteen, laittaa routaeriste ja sen päälle routimattomat maa-ainekset. Lisäksi, jos kyse on tiukasta savesta, on huolehdittava siitä, ettei kaivetusta alueesta tulee vesihautaa. Vesien pitää siis päästä pois kaivetun kuopan alalaidasta saakka vaikkapa salaojaputken kautta lähimpään ojaan. 

Pohjien tekoa vähän isommassa mittakaavassa. Tässä tehdään kiveyksen ja muurialtaan pohjaa. Kantavien kerrosten materiaalien levittäminen käynnissä.

Kantavan ja routimattoman pohjan on oltava myös tiivis, mikä tarkoittaa sitä, että se tiivistetään esimerkiksi täryjyrällä, joita saa konevuokraamoista. Tiivistäen ja rautaharavalla tasaten tehdään pohja, jonka päälle laitetaan asennushiekka. Pohjien rakentamista videolla esimerkiksi täällä.

Betonikivimuurien rakentamisessa pätee mielestäni tärkeä – visuaalisesti vieläkin tärkeämpi – sääntö, että muuri rakennetaan aina niin sanotusti vaateriin. Eli ei missään tapauksessa maan pinnan myötäisesti, vaan vaakatasoon. Eli murskepinta on helppo rakentaa vatupassin kanssa, kun huolehtii siitä, että silmä on keskellä. 

Joskus näkee tukimuureja ja aitoja, jotka on asennettu siten, että kivi kallistuu maanpinnan mukaan. Ja betonikivien kohdalla se on asia, joka sattuu silmiin. Luonnonkivilohkareiden kanssa asia on täysin eri kuin säntillisten betonikivien. 

Asennushiekan tasoitus ja kivien latominen

Jos olet selvinnyt pohjien teosta, niin loppu onkin lasten leikkiä! Tasoitetun ja tiivistetyn pohjan päälle levitetään pari-kolme senttiä asennushiekkaa tai kivituhkaa, joka tasoitetaan vaakatasoon. Asiaan on olemassa apukeinoja: jotkut käyttävät ohjureina suoria metalliputkia, toiset päästään katsottuna t:n mallisia asennuskiskoja. Itse käytän kiskoja, joiden avulla on helppo vetää koko pohja vatupassin avulla suoraan.

Joka naisen muuriallasvinkit pohja
Asennushiekan tasoitus onnistuu parhaiten ohjurikiskojen tai -putkien avulla.

Kun asennushiekka on tasainen, voi vielä – tasoitettua asennushiekkaa sotkematta – laittaa itsellensä linjalangat, jotta voi seurata asennuksen suoruutta helpommin. Linjalanka kannattaa virittää vaikkapa sentin tai kaksi muurin suunnitellusta linjasta ulospäin. Näin on helppo seurata suoruutta ilman, että linjalanka jollain kohtaa osuu muurin rosoiseen pintaan ja suorasta ei voidakaan enää sen jälkeen puhua… 

Ensimmäinen kivirivi asennetaan paikalleen ja tarkistetaan lopuksi, että kivet ovat joka suuntaan suorassa ja oikeassa linjassa. Ensimmäinen kerros on se tärkein: jos se ei ole suorassa niin virhe kertautuu ylemmissä kerroksissa. 

Linjalangan avulla muurin saa oikeasti suoraan linjaan. Vatupassilla tarkistetaan että kivet ovat suorassa joka suunnassa.

Sitten, kun ensimmäinen rivi on suorassa ja linjat tarkistettu, voidaan aloittaa toisen kivikerroksen latominen. Antikko-kiven kanssa olen käyttänyt matalissakin muureissa kiviliimaa, joka sitoo kivet toisiinsa. Jos kiviliimaa käyttää, sitä voi laittaa muutamaan kiveen valmiiksi ja asentaa kivet päälle. Varsinainen kiviliima kuivuu melko nopeasti, joten kahvitaukoa ei kannata pitää liimaamisen ja kiven laiton välissä. Kiviliiman käytöstä Rudus on tehnyt videon, joka kannattaa katsoa ennen työhön ryhtymistä.

Kiviliima ennen seuraavan kerroksen laittoa

Toinen kerros ladotaan tiililadonnalla, eli seuraava kivikerros aloitetaan alimman kerroksen kiven puolivälistä. Näin rakenteesta saadaan kestävämpi ja visuaalisesti hyvän näköinen. 

Mitäs sitten?

Kun kivet on ladottu ja muuri halutun korkuinen, kannattaa muurin sisäpuolelle laittaa joko suodatinkangas tai patolevy. Patolevy estää paremmin kaiken veden kulkeutumisen muurin rakenteeseen ja sen läpi, suodatinkangas estää vain maamateriaalin valumisen muurirakenteeseen. Isommissa ja korkeammissa muureissa voi tulla kysymykseen myös routaeristeen laitto muurin seinämälle ennen patolevyä. Pienemmissä muuriratkaisuissa, kuten matalissa istutusaltaissa tai viljelylaatikon tyyppisissä ratkaisuissa, en näkisi sillä niin suurta arvoa, mutta jos muuri on korkeampi ja istutukset arempia monivuotisia, on routaeriste hyvä ajatus. 

Joka naisen muuriallasvinkit valmis
Muuriallas ennen täyttöä ja heti täytön ja istutuksen jälkeen

Sen jälkeen voikin altaan täyttää hyvällä kasvualustalla eli mullalla. Multa kannattaa valita sen mukaan, millaisia kasveja istuttaa. Joka tapauksessa on hyvä huolehtia siitä, ettei mullassa ole monivuotisten rikkaruohojen juuria valmiina. Paras lopputulos usein syntyykin säkkimullasta – joskin niissäkin on laatueroja. Tai jos sattuu asumaan lähellä luotettavia kasvualustatoimittajia, kuten esimerkiksi Kekkilää tai Torpanpihaa, niin onkin varsin onnellisessa asemassa ja voi saada irtotavaranakin sitä mitä tilaa. 

Ja sen jälkeen, ei muuta kuin istuttamaan tai kylvämään! Siinä kohtaa ei tarvitse olla niin millintarkka: yrtit sopivat vallan hyvin yhteen monen yksivuotisen kausikasvin kanssa, samoin kuin perennoja voi yhdistellä vaikkapa mansikan ja persiljan kera. Ja muistetaan pörriäisillekin jotain: ruohosipulia ja oreganoa tai kevätesikkoa ja akileijaa. Mitä Sinun muurialtaaseesi tulee?

Liuskekiven parhaat käyttökohteet pihassa

Liuskekiven parhaat käyttökohteet pihassa

Suomalainen liuskekivi ja ylipäänsä luonnonkivi on pihoihin ja myös muuhun rakentamiseen erittäin hyvä valinta. Se on erittäin kestävää, minkä vuoksi sitä voi käyttää aina uudelleen ilman, että se olisi käytössä kulunut välttämättä juuri lainkaan. Suomalaisella luonnonkivellä on myös erittäin pieni hiilijalanjälki verrattuna esimerkiksi mantereen toiselta laidalta saapuvaan tuontikiveen. Seuraavassa kerron liuskekiven parhaista käyttökohteista pihassa.

Oleskelualueet ja käytävät

Etenkin metsäisemmillä tai muutoin luonnonmukaisemmilla alueilla liuskekivi on maisemallisesti hyvin sopiva materiaali. Monet käyttävätkin sitä erityisesti kesämökkien piha-alueilla. 

Oleskelualueilla laajempaa liuskelaatoitusta tehdessä kannattaa etukäteen miettiä, minkä näköistä lopputulosta tavoittelee. Haaveileeko tasaisesta liuskekivialueesta, jonka saumoissa ei kasva mitään, vai onko vaikkapa sammalpeitteinen sauma mieleisempi. 

Liuskekivilaatoitus luonnollisesti kivituhkaan syntyneellä sammalsaumalla

Liuskekivilaatoituksenkin sauman saa sellaiseksi, ettei se kasva mitään ja on helppo pitää puhtaana. Tähän ainakin omasta kokemuksestani paras tuote on GftK-sauma-aine, joka kovettuu saumaan eikä halkeile. Edellyttäen tietenkin, että pohjatyö on tehty kunnolla kantavaksi ja routimattomaksi. 

Vasemmalla liuskekivikäytävä kivituhkasaumalla, oikealla gftk-saumattu laatoitus

Sammaleinen sauma taas saadaan aikaiseksi normaalilla kivituhkasaumalla, joka usein luonnostaankin alkaa kasvaa jonkinlaista sammalta ennen pitkää. Jos sammaleisuutta haluaa nopeammassa aikataulussa, on yksi tapa lisätä kivituhkan sekaan 10-20 % hapanta turvetta. Vielä lisää vauhtia saa tekemällä seoksen piimästä, vedestä ja sammalesta ja valelemalla sitä saumoihin. 

Käytäviä voi rakentaa samalla periaatteella kuin isompaa laatoitusaluetta. Koska kyseessä on vapaamuotoinen luonnonkivi, voi reuna olla myös vapaamuotoinen. Suora reunakin on kuitenkin mahdollista tehdä, kun valitsee kivet oikein. Toki leikkaaminenkin onnistuu, jos haluaa aivan suoran reunan. Tällöin laatoitus tehdään alueesta yli ja leikataan vasta viimeisenä. 

Usein liuskekiviä käytetään myös kevyemmin, askellaattoina vaikkapa nurmikolla tai kivituhkalla. Tällöin kivet antavat kevyen kulumissuojan käveltäville alueille, eivätkä näytä liian hallitsevilta ympäristöönsä nähden. 

Liuskekiven parhaat käyttökohteet pihassa askellaatat
Liuskekivi askellaattoina kivituhkassa ja kalliosepelissä

Rappuset

Liuskekivitoimittajilla on saatavilla myös rappukiviä, joista saadaan kohtuullisella vaivalla tyylikkäät rappuset. Toki rappukivet ovat painavia, ja isoimmat vaativatkin konetta avuksi, mutta lopputulos on tukeva ja kaunis! 

Liuskekiven parhaat käyttökohteet pihassa raput
Nilsiän kvartsiitista tehdyt rappuset

Rappusten asennus on luonnollisesti aloitettava alhaalta ja edettävä ylöspäin. Kun on saanut ensimmäisen rapun paikoilleen ja vaateriin tai hiukan ulospäin kallistuvaksi, voi kiven taustalle tiivistää mursketta tai muuta kantavaa ja routimatonta materiaalia ja nostaa seuraavan kiven päälle siten, että osa etureunasta jää edellisen kiven päälle. 

Ulkonäöllisesti ja tukevuutensa puolesta paras lopputulos syntyy, jos rappukivien välissä ei tarvitse käyttää minkäänlaisia kiilakiviä. Mikäli rappusen nousu uhkaa kuitenkin jäädä turhan matalaksi, tai rappu jää liian vinoksi, voi tällaisia niin sanottuja korokekiviä käyttää. 

Muurit

Muureja voi liuskekivestä rakentaa monella tavalla, kuten pinnoittamalla betoni- tai harkkomuuri sillä, mutta tässä puhun lähinnä kylmäladontana (ilman betonia) tehtävästä muurista. 

Liuskekivimuurin, kuten minkä tahansa vapaamuotoisen luonnonkivimuurin, rakentaminen vaatii tekijältään silmää, jotta rakenteesta tulee myös ulkonäöllisesti hyvä. Mutta silti suosittelen kokeilemaan ja opettelemaan, sillä mikäpä olisi sen palkitsevampaa kuin rakentaa itse hieno liuskekivimuuri omaan pihaan! 

Pääperiaatteena voi pitää sitä, että alimmaksi laitetaan isoimmat kivet ja ylimmäksi tasaisimmat ja pienemmät kivet. Etulaita pyritään kallistamaan taakse päin noin 8 %. Liuskemestareilla on olemassa aiheesta oiva asennusvideo.  

Muut mahdollisuudet

Liuskekiven käyttömahdollisuuksissa on periaatteessa vain mielikuvitus rajana. Me olemme tehneet liuskekivistä myös penkin ja isompia kiviä olemme käyttäneet reunakivinä. Niistä on mahdollista tehdä taidetta ja ne voidaan valjastaa grilli- tai nuotiopaikkakäyttöön. 

Liuskekivestä tehty penkki. Istuinosa on yksi iso laatta.

Suomalainen kivi on kuin suomalainen sisu, se ei lopu eikä katkea! Kaiken lisäksi se rasittaa arvokasta luontoamme niin vähän, että sitä pitäisi käyttää paljon nykyistä enemmän tuontikiven sijasta. Sillä myös tuetaan kotimaista työllisyyttä, sillä liuskekivistäkin suurin osa tehdään käsityönä. Ja näin omasta näkökannastani, jos muu kivirakentaminen on kultaa niin luonnonkivestä rakentaminen on timanttia, sillä se on haasteellista mutta onnistuessaan äärettömän palkitsevaa. Ja lopputulos voi olla jopa ikuinen. Aika ekologista, eikö? 

Mikäli kaipaat apua kiven valinnassa tai haluat jonkun asentamaan kiveyksen pihaasi, älä epäröi ottaa yhteyttä meihin! Olemme Sinun pihaunelmiasi varten!

Pihan betonikiveysten materiaalit

Pihan betonikiveysten materiaalit

Pihakiveysten materiaalien valitseminen ei ole aina ihan yksinkertaista ja helppoa. Sisälle kyllä onnistui valita laminaatit ja oikeanlaiset laatat, mutta mitä pihalle voi laittaa ja mitä siinä pitää huomioida? 

Sisällä valitaan lattiamateriaalit käytön mukaan – ja niin tehdään ulkonakin. Ulkona käyttötarkoituksen lisäksi materiaalin valintaan vaikuttavat kunnossapito ja luonnollisesti myös visuaaliset näkökohdat. Enää ei tarvitse ihan välttämättä valita materiaaliksi sitä vanhempien pihassa ollutta ”ässä-kiveä”, ja harmaalle, jumalattoman painavalle laatallekin on olemassa vaihtoehtoja, jotka kenties enemmän hivelevät silmää ja kestävät ajan patinaa. 

Autokatos ja autopaikat

Periaatteessa henkilöautolla liikuttaville alueille riittää 60 mm paksu betonikivi, mutta siltä varalta, että jonain päivänä kiveykselle joutuu nousemaan myös raskaammalla kalustolla, kannattaa yleisesti ottaen valita 80 mm paksu kivi. Sillä tavoin ei yöuniansa tarvitse menettää, jos tavanomaisesta poiketen joutuukin päästämään vaikkapa läheisen maatilan isännän tuomaan puita traktorilla. 

Toki kaikkea ei pelasta kiven paksuuskaan, jos pohjat on tehty huonosti tai vaikkapa asennushiekkakerros on jäänyt liian paksuksi ja kivi pääsee painumaan. Liikaa en voi tässäkään korostaa sitä, että pohjatyöt on oltava kunnolla tehty; asianmukaisesti tiivistetty, oikeanlaisista materiaaleista sekä riittävän kantavaksi ja routimattomaksi rakennettu.

Pääsääntöisesti en suosittelisi autolla liikuttaville alueille laittamaan minkäänlaisia varsinaisia laattoja. Syy on se, että laattoja ei yleisesti ottaen voi tiivistää asennuksen jälkeen samalla tavoin kuin pienempiä kiviä. Pienempiä kiviä käytettäessä kiveys saumataan ja tiivistetään asennuksen jälkeen, jolloin asennushiekka painuu tasaisesti ja saumahiekka uppoaa saumaan kauttaaltaan paremmin. Tällä kohtaa kivet myös tavallaan lukittuvat toisiinsa, mitä taas laatoilla ei niinkään tapahdu juuri tiivistämisen puuttumisen vuoksi. 

Toki on poikkeuksiakin, sillä esimerkiksi 28 cm leveän ja 80 mm paksun tori-/kartanolaatan vielä uskaltaa tiivistää ja siten käyttää myös autopaikoilla. Mutta kun kyse on sitä isommista laatoista, harvoin laatan paksuus on vaadittavan 80 mm ja toisaalta asennus käsipelissä alkaa olla jo painavuutensa vuoksi todella haastavaa, vaikka vaadittava paksuus löytyisikin. 

Joskus on paikkoja, joihin ei välttämättä haluaisi tehdä kiveystä, mutta auton tai muun kulkuneuvon säilyttämisen kannalta jokin kantava rakenne olisi pakko tehdä. Tällöin hyvä ratkaisu on käyttää erilaisia nurmikiviä. Ne ovat betonikiviä, joiden saumat täytetään kasvualustalla ja päälle kylvetään nurmi. Tällöin tuloksena on kestävä pohja, jolla kasvaa kuitenkin vihreä nurmikko. Nurmikiviä on erilaisia eri toimittajilla. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Ruduksen golf-kivi, jonka isojen asennusnystyröiden avulla kivien väliin jää automaattisesti iso sauma, johon kasvualustan saa laitettua saumausvaiheessa. 

Pihan betonikiveysten materiaalit
Golf-kivi nurmisaumalla, juuri asennettu

Oleskelualueet 

Oleskelualueille ja muille alueille, joilla pääsääntöisesti ei liikuta ainakaan henkilöautolla, voi valita matalampaa kiveä tai laattaa ja valikoima on jossain määrin monipuolisempi kuin autopaikoilla. Valintaan vaikuttavat enemmän visuaaliset syyt sekä se, miltä kivi tuntuu jalan alla ja kuinka siinä pysyy pöytä ja tuolit suorassa. Myös pihan ja rakennusten tyyli ja värit sanelevat paljon. 

Itse valitsen oleskelualueille useimmiten vähän mielenkiintoisemman kiven kuin perinteiset pesubetonilaatat tai jo aiemmin mainitsemani, niin kutsutut ässäkivet. 

Oleskelualueilla suosin jonkin verran kiveyksiä, joissa on useampi eri kivikoko. Tästä esimerkkinä ovat niin kutsutut roomalaiset kivet, joita on useimmilla betonikivitoimittajilla jossain muodossa. Roomalaisessa ladonnassa on yleensä kuusi eri kivikokoa, mutta samaa ajatusta voi mukailla myös vaikkapa kolmella eri kivikoolla. Tämä mahdollisuus on melko tyypillisellä torikivellä (HB-betoni) tai kartanokivellä (Rudus), joiden sarjaa löytyy puolikas versio sekä laattakoko – kaikki toistensa kerrannaisia siten, että ne saa yhdistettyä helposti samaan kiveykseen. Näin kiveykseen saadaan sopivasti elävyyttä, joka ei kuitenkaan hyppää silmille.

Pihan betonikiveysten materiaalit kivikoot
Näissä kiveyksissä on käytetty useampaa eri kivikokoa. Vasemmalla kivikokoja on kolme, oikeanpuoleisessa kuvassa vain kaksi, mutta sekaladonnan ansiosta kiveyksen pinta on elävä ja kiinnostava.

Hyvä yhdistelmä syntyy myös tori-/kartanolaatan ja aukiokiven/kartanonopan yhdistelmästä. Kyse on 28 cm leveästä laatasta ja siitä neljäsosan, eli 14 cm, kokoisesta kivestä. 

Jos taas haluaa hiukan erilaisen kiven, eikä halua käyttää luonnonkiveä, on oivallinen vaihtoehto Ruduksen luoto-kivi. Se on melko uusi kivimalli, joka on saavuttanut parissa vuodessa suuren suosion. Eikä ihme, sillä kivi on tosiaan erilainen, kuin perinteiset betonikivet. Se sopii aivan yhtä hyvin nykyaikaisiin ja kantikkaisiinkin pihakiveyksiin, mutta myös perinteisiin ja vaikkapa kesäasuntojen pihoihin. Reunan voi tehdä suoraksi tai jättää luonnollisesti polveilemaan.

Pihan betonikiveysten materiaalit luoto-kivi
Luotokivi (tässä kuvassa vielä saumaamatta)

Sisääntulot

Sisääntuloon voi tehdä vaikkapa mahdollista sisääntulokäytävää leveämmän kohdan, jolloin sisäänkäynti korostuu paremmin. Monissa rakennuksissa pääsisäänkäynti ei nimittäin ole välttämättä kovinkaan selvä varsinkaan ensi kertaa vierailulle tulevalle. Siksi kivillä voi paremmin osoittaa, mikä on pääsisäänkäynti. Toisaalta, vaikka asia olisikin varsin selvä, on silti mukavaa tehdä sisäänkäynnille muuta aluetta leveämpi tai muulla tavoin erilainen kiveys, jotta siihen saa esimerkiksi kesäkukkaruukut molemmille puolille sisäänkäyntiä. 

Sisääntulon kiveys voi olla hyvin vaikkapa puoliympyrä, jonka pystyy helposti tekemään usealla toimittajalla olevista kaarrekivistä ja samaa sarjaa olevista tavallisista kiveyskivistä. HB-betonilla kivi on nimeltään perinnekivi ja Ruduksella se on klassikko.

Minkä värisen betonikiven valitsen?

Väreillä tulee harvoin leikiteltyä, sillä koen kiveysten olevan pihan lattian, jonka on oltava rauhallinen. Aivan kuten sisällä värit tehdään usein tekstiileillä – ulkona ne tehdään kasveilla ja kenties joillain kalusteilla ja vaikkapa ruukuilla. Niitä on aina helppo muuttaa tai vaihtaa, mutta kiveystä ei vaihdeta joka vuosi sen vuoksi, että väri ei enää miellytä.

Värejä on betonikivissäkin kuitenkin useita, joista valita. Yleisimmät värit ovat musta ja harmaa, ja ne löytyvätkin kaiketi lähes kaikista kivimalleista. Musta betonikiven värinä herättää monesti kummastusta, sillä useimmiten musta on etenkin kuivana vain tumman harmaa. Eron harmaaseen kuitenkin huomaa, kun laittaa mustan ja harmaan vierekkäin. 

Mustasta on moni kivitoimittaja yrittänyt saada selkeästi tummempaa mustaa aikaiseksi, ja ainakin HB-betoni on siinä jossain määrin myös onnistunut. Uusi sävy Carbon Black on selkeästi tummempi kuin perinteinen musta. 

Yksi melko yleisesti käytössä oleva väri on punainen. Sen värin käyttöä kannattaa kuitenkin harkita, sillä se on vähän kuin olisi punainen matto pihassa koko ajan. Ei sillä, etteikö se voisi olla varsin sopiva valinta moneen paikkaan, kuten vaikkapa punakattoisten rakennusten kylkeen. Sen sijaan voi olla kuitenkin parempi valita monelta kivitoimittajalta saatava punamusta sävy, joka näyttää mielestäni luonnollisemmalta. Punamusta saattaa olla myös nimellä karelia. 

Vasemmalla vaalean ruskehtava kiven sävy ”kajo”, oikealla punamusta/karelia

Myös hiekan värisiä tai muun sävyn kellertäviä kiviä on olemassa, ja ne ovatkin hyvä valinta esimerkiksi vaalean hiekan värisen tiilitalon pihaan. Vaalean kiven kanssa hyvän kontrastin luo musta reunakivi.

Kivien pintakäsittely

Parhaiten liene tunnetaan betonikivissä sileä pinta, joka onkin se tavallisin ja myöskin edullisin. Sen lisäksi on kuitenkin muita pintakäsittelyitä, jotka muuttavat kiven ulkonäköä ja käytettävyyttäkin jonkin verran. Hiekkapuhallettu pinta tekee kivestä hiukan elävämmän ja karkeampipintaisen. Siinä ei näy lika niin herkästi, eikä se välttämättä ole yhtä liukas, kuin normaali sileä pinta. Saman tyyppinen on myös hienopesty pinta. 

Lisäksi melko yleisiä ovat erilaiset profiloidut pinnat, mikä tarkoittaa sitä, että kiven pintaan tehdään pientä kohokuviointia, mikä elävöittää kiven ulkonäköä. 

Pintakäsittelystä voitanen puhua myös niin kutsuttujen antiikkikivien kanssa, vaikka ne usein tehdään vanhan näköisiksi varsin mekaanisilla tavoilla. Antiikkikivet, tai toiselta kauppanimeltään patinoidut kivet, ovat nimensä mukaisesti hiukan vanhan näköisiä kiviä. Se ei kuitenkaan tarkoita huonolla tavalla sitä, että ne näyttäisivät kovin käytetyiltä, sillä oikeasti patinoitu kivi on varsin tyylikäs. Ne sopivatkin erinomaisesti vanhoihin pihapiireihin, mutta tuo sopivan rouheaa tyyliä myös moderneihin ympäristöihin. 

Entä rajaus?

Betonikiveykset kannattaa aina rajata jollain. Tai jos ei varsinaisesti rajaa, niin ainakin tukea ne täytyy. Rajaamiseenkin kuitenkin löytyy sopivia vaihtoehtoja niin betonisista kuin luonnonkivistäkin. 

Mukava kontrasti betonikiveyksen reunalle syntyy, kun käyttää joko kiveyksen väristä poikkeavaa betonista reunakiveä tai rajaamalla betonikiveys luonnonkivellä. Luonnonkivistä oivaksi materiaaliksi olen itse todennut R8:n, eli graniittisen, 80 mm leveän suorareunakiven. 

Jos kiveys on kaarevareunainen, on reunatuen valinta tehtävä sen mukaan, millaiselle säteelle reunakivi taipuu. Monet upotettavat reunakivet ovat pituudeltaan 50-60 cm, jolloin niitä ei kovin pienelle säteelle nätisti saa. Sen sijaan reunan voi rajata vaikkapa graniittinupukivillä tai sellaisella betonisella kiveys- tai muurikivellä, jossa ei ole asennusnystyröitä tai viisteitä vain toisella sivulla kiveä. Tällaisesta esimerkki on HB-betonin patinoitu matala muurikivi, joka tässä tapauksessa siis asennettaisiin lappeelleen, jotta kiveykselle tulisi tarvittava tuki.

Ympyräkiveys on tehty perinnekivellä, jossa on mustan seassa harmaita kiviä. Viereinen torikiveys on tehty harmaalla kivellä ja sekaan laitettu mustaa. Reunus on tehty graniittinupukivellä.

Kaivon ympärykset ja muut rakenteet kiveyksillä

Ränni- tai sadevesikaivojen, tai vaikkapa valaisinpylväiden, ympäröiminen kiveyksillä on usein haasteellista. Ne ovatkin niitä kohtia, joista näkee, onko kiveyksen tehnyt hyvä vai vielä parempi tekijä. Riippuu tietysti kivimallistakin, kuinka vaikeaa kaivon ympäryksistä on saada siistin näköisiä. Yksi hyvä konsti on ainakin kaarrekivien käyttö. Kaarrekivillä kaivo saadaan ympäröityä näppärästi ja sen myötä suurennettua leikattavan kiven sädettä. Sillä mitä pienemmällä säteellä leikataan, sen haasteellisempaa se tietenkin on, koska kivisahan tai kulmahiomakoneen laikkaa ei ole kukaan keksinyt vielä kaarelle vääntää… 

Kaivon ympärykset ovat haastavia leikata, mutta huolella tehty lopputulos kestää katseita

Helpompi keino on jättää seinän pielessä olevan rännikaivon ympärille suosiolla neliskanttinen reikä, jolloin kaivon ympärille jäävän tilan voi täyttää vaikkapa sepelillä tai koristekivellä. Se ei tietenkään ole niin hyvä ratkaisu, kuin täyttää alue kivellä. 

Pihakivimyymälässämme Jämsän Teollisuuskadulla on tehty pieni mallipiha, jossa voi käydä eräitä kivimalleja katsomassa ladottuna paikalleen. Myyntialueella luonnollisesti on malleja enemmänkin. Etenkin värien vuoksi kiviä kannattaa käydä katsomassa etukäteen, ja halutessasi saat meiltä vaikka pari mallikiveä mukaasi, jos kotona mallin ja värin tuumaaminen käy siten helpommin! Kysy meiltä lisää! 

Pihan rakentamisen tyypilliset virheet

Pihan rakentamisen tyypilliset virheet

Pihaa suunniteltaessa ja rakentaessa tulee joskus tehtyä virheitä itse kunkin. Moneen olen syyllistynyt myös itse, mutta oppinut niistä. Siksi haluan jakaa ne myös teille, sillä sehän olisi hölmöä, jos kaikkien täytyisi tehdä samat virheet oppiakseen. Tyypilliset virheet pihan rakentamisessa ilmenevät kasvien tai nurmikon heikkona kasvuna, pihan epäkäytännöllisyytenä ja vaikeahoitoisuutena. Näistä tässä pieni kattaus, jotta te voisitte näitä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään.

Istutetaan yksittäiskasveja nurmikolle

Ihan täysin ei voi yleistää, etteikö nurmikolle periaatteessa jotakin voi istuttaakin, mutta pääsääntöisesti taimi kuin taimi kärsii joutuessaan taistelemaan ravinteista ja vedestä nurmikkoheinien kanssa. Etenkin isompia puita toki istutetaan nurmikkoalueillekin, mutta nekin kannattaa taimivaiheessa ympäröidä katekerroksella ja mielellään jollakin rajausmateriaalilla. Ihan vain nurmikon haittavaikutusten estämiseksi. 

Yleisesti ottaen harva, jos mikään, kasvi viihtyy hyvin yksin nurmikolla, jos nurmikko pääsee kasvamaan aivan kasvin tyvelle. Kasvin lisäksi tästä kärsivät usein myös pihan omistajat, sillä nurmikkoa ei pääse kasvin tyveltä leikkaamaan, ja silloin piha on jossain määrin epäsiistin näköinen. 

Nurmikolla yksittäiskasveina olevat, vieläpä rakennuksen kokoon nähden vaatimattoman kokoiset yksittäispensaat eivät viihdy eivätkä oikein näytäkään miltään.

Kasvien oikeasta sijoittelusta voit lukea lisää täältä.

Kylvetään nurmikko kasvien tyvelle

Tämä on käänteinen tapa edelliseen kohtaan nähden, mutta koska se on niin yleinen, halusin lisätä tämän vielä yhdeksi kohdaksi. 

Meitä usein pyydetään kunnostamaan pensasaitoja tai -aidanteita. Useimmiten tilanne on se, että aidanne on epäsiistin näköinen ja hiukan huonosti voiva, ja meiltä kysytään, mitä sille voisi tehdä. Kun huonovointisuuden ja epäsiistiyden syytä etsii, ei tarvitse muuta kuin kääntää päätä alaspäin ja katsoa kasvien tyvelle. Nurmikko ja muut rikkaruohot niiden mukana ovat joko levinneet kasvien juurelle ja väleihin tai nurmikko on jopa kylvetty sinne pensasaitaa perustettaessa. 

Mitä sille siinä vaiheessa voi enää tehdä, on sitten ihan oma lukunsa. Oletteko nimittäin koskaan kokeilleet, minkälaista on yrittää saada nurmikkoheinät pois vaikkapa orapihlajan tyveltä? Orapihlaja on ehkä tapauksista pahimmasta päästä, mutta nurmikko hyvin kasvaneena on lähes yhtä paha. Sitä ei saa pois oikeastaan millään, mikäli tilanne on ollut olemassa jo useamman vuoden. Käsin tehtynä työ on iso, ja lopputulos ei ole varmasti toivotunlainen enää parin kuukauden päästä työn jälkeen, sillä aina jää jokin juurenkappale pensaiden sekaan. 

Itse saatan karusti kommentoida tällaisissa tilanteissa, että tilataanko kaivinkone tänään vai huomenna, koska en näe järkeväksi kuluttaa aikaa ja vaivaa työhön, jonka lopputulos pidemmän päälle tuskin on sitä mitä halutaan. Jos tähän joku fiksun konstin tietää, otan mielelläni kaikki vinkit vastaan ja myönnän olleeni väärässä. 

Kuorikatetta uudelle pensasaidanteelle, yhtä lailla kuin kaivinkonetta osaavan kuljettajan kera voi tiedustella yhteistyökumppaniltamme: Maanrakennus J. Lindroos.

Otetaan pihan perennoille naapurin Heikin hyvää peltomultaa

Kasvien menestymisen edellytys on sopivat kasvuolosuhteet, joihin oleellisena osana liittyy kasvualustan eli mullan laatu. Tämä on asia, jossa itsestäni tuntuu, että mitä enemmän asiasta opin, sitä vähemmän käsitän, kuinka moninainen asia se on. Se on aihe, jossa niin sanotusti hifistelyn voisi viedä äärettömän reunoille ja takaisin. Mutta ihan yksinkertaisimmillaan olen kuitenkin oppinut sen, että ”hyvä peltomulta” ei välttämättä tarkoita kasvien kannalta laadukasta paikkaa olla ja elää. 

Voi toki taas olla, että on olemassa hyvääkin peltomultaa, mutta valitettavan usein tilanne on jossain määrin kaoottinen, jos siihen pitäisi istuttaa perennoja, joita ei voi kattaa paksulla katekerroksella. En suosittele sitä katettavillekaan kasveille, koska kate ei estä kaikkia rikkaruohoja kasvamasta, mutta etenkään perennojen kohdalla ei kannata välttämättä taipua naapurin suositteluihin. 

Syy, miksi niin kutsuttu peltomulta ei välttämättä ole hyvää, on se, että niissä saattaa piillä loputon rikkaruohopankki. Etenkin, jos multaa ei ole edes seulottu mitenkään. Pahimpia seuralaisia mullan seassa ovat monivuotisten rikkaruohojen juuren kappaleet. Näistä tyypillisinä vihollisina mainittakoon juolavehnä ja leskenlehti. 

Yksivuotisista rikkaruohoista, kuten jauhosavikasta, on vielä helppo päästä eroon, ja niitä yleensä onkin mullassa kuin mullassa, joka on hetkenkään ollut taivasalla. Niitä ei kuitenkaan tarvitse säikähtää, mutta jos monivuotisia ilmestyy heti istuttamisen jälkeen, on niitä todennäköisesti ollut mullassa jo valmiina. Oikealla tavalla seulomalla monivuotisten juuren kappaleet suurelta osin saa pois, mutta jos multaa ei ole seulottu ollenkaan, suosittelisin laittamaan hälytyskellon soimaan korvan juureen. 

Kasvualustaa ei ole tarpeeksi tai se on huonoa

Varsinkin nurmikoista kysytään usein, mikä niitä vaivaa, kun ne eivät kasva tai ne palavat ensimmäisillä helteillä. Syynä on useimmiten se, että kasvualustaa eli multaa ei ole tarpeeksi. 

Etenkin rakennusten läheisyydessä on hiekkaa routaeristeiden päällä, kuten kuuluukin. Tämän päälle laitetaan joskus muutaman sentin paksuudelta multaa ja kylvetään siihen nurmikko. Selvää on, ettei se siinä elä, etenkään rakennuksen aurinkoisemmalla seinustalla. 

Kasvualustojen suosituspaksuudet on hyvä muistaa, kun rakentaa minkälaisia kasvualustoja tahansa, sillä suositusarvojen paksuisilla kasvualustoilla kasveilla on ainakin yksi hyvän menestymisen edellytys kunnossa. Nurmikoilla tiivistettyä kasvualustaa pitäisi suositusten mukaan olla 20 cm, pensailla 40-50 cm, pienillä puilla vähintään 60 cm ja isoilla puilla 80 cm, joskin puiden ollessa kyseessä leveyttä pitää olla mielellään ainakin tuplasti. Köynnöksillä tavoite on 60 cm. 

Mainitsin jo peltomultaan liittyvistä riskeistä, mutta haitallista voi olla myös liiallinen savipitoisuus tai liiallinen ihan-mikä-tahansa. Kokemusta on nimittäin siitäkin, että olemme tehneet erään nurmikon kahdesti sen vuoksi, että ensimmäisellä kerralla kasvualusta sisälsi aivan liikaa hiekkaa. Liiallinen hiekkapitoisuus aiheutti sen, että melko paahteisella paikalla kaikki vesi ja ravinteet yksinkertaisesti hulahtivat läpi. 

Pohjatöitä ei tehdä kunnolla

Aivan samalla tavalla, kuin rakennuksen sisätiloissa on äärettömän tärkeää, että kaikki pohjatyöt on ennen pintatöitä tehty kunnolla, on hyvän lopputuloksen kannalta tärkeää tehdä niin myös ulkona. 

Kun tehdään kiveyksiä tai pohjia muille rakenteille, kuten muureille, huvimajoille tai leikkimökeille, on tulevaa kunnossapitoa ja yleistä siisteyttä ajatellen tärkeää miettiä, minkälainen on hyvä pohja. Tällaisilla rakenteilla puhutaan yleensä routimattomista ja kantavista pohjista, mikä tarkoittaa perustettavan paikan maalajista riippuen routaeristystä ja kantavia maamateriaaleja, kuten murskeita alle. Jos tätä ei mieti yhtään etukäteen, voi lopputuloksena olla keväisin aaltoileva kiveys tai kallellaan oleva huvimaja. 

Kuten jo aiemmin tekstissä on tullut painotettua, on pohjatyö tärkeää myös istutusten ja nurmikon suhteen. Ei ole aivan sama, mihin kasvit pihassa laittaa, vaan yhtä lailla on mietittävä niille sopiva paikka ja huolehdittava niille sopivasta kasvualustasta ja muista olosuhteista. 

Istutetaan suuri puu liian lähelle rakennusta

Puut ovat pihojen aatelia ja ne luovat tärkeää runkoa koko pihan olemukselle. Niiden paikkaa kannattaa kuitenkin miettiä kaksikin kertaa, sillä melko helposti pieni, 150-200 cm korkea taimi tulee istutettua liian lähelle rakennusta. Lopputuloksena voi olla se, että ennen pitkää puun oksat kasvavat seinään kiinni, juuret kasvavat sokkeliin ja pahimmassa tapauksessa tukkivat myös salaojat. 

Puissa on toki lajikohtaisia eroja, eivätkä kaikki ole niin ärhäköitä ja haitallisia edes rakennusten läheisyydessä. Pääsääntönä uskaltaisin silti kyllä sanoa, että omenapuuta isompia puita ei saisi istuttaa viittä metriä lähemmäs asuinrakennuksen seinää. Pylväshaapa on näistä ehkä pahimpia tiedossani olevia puita, joita on istutettu kapeakasvuisuutensa ansiosta hyvinkin lähelle rakennusten seinää. Lopputuloksena on ollut eräässä kohteessa jopa sisällä lattianraosta kasvanut pylväshaavan juurivesa. Puu on petollinen, koska se on niin kapea ja kaunis. Juuret eivät sitä kuitenkaan ole tälläkään puulla. 

Haetaan helppohoitoisuutta pyöreillä seulanpääkivillä

”Laitan tuohon luiskaan suodatinkankaan (tai täällä paperipaikkakunnalla viiran) alle ja levitän päälle sellaista 100-150 mm kokoista seulanpääkiveä. On muuten helppo ja siisti!”. Olen kuullut tämän ehkä 17 kertaa ja ensimmäisillä kerroilla langennut siihen itsekin. Olen nähnyt myös monta kohdetta, jossa kyseinen materiaali kiertää rakennuksen seinustaa. 

Seulanpääkivi, eli luonnon muotoilema pyöreähkö luonnonkivi, on hyvä materiaali, mutta sitä pitää osata käyttää, jotta se ihan oikeasti on helppohoitoinen. Itsekin olen oppinut kiven käytön käytännön kautta ja virheistä oppimalla. Totuus on nimittäin se, että kun tuollaisen isomman kiven levittää ilman sauma- tai sidosaineita vaikkapa sitten kuinka vahvan kankaan päälle, ei kovin kauaa kestä, että voi todeta olleen sittenkin vaikea ratkaisu.

Pihan rakentamisen tyypilliset virheet
Tässä kohteessa on vahva kangas kivien alla. Tuloksena muutaman vuoden päästä on rikkaruohomeri kivien seassa.

Rikkaruohoja saattaa tulla jopa kankaan läpi, mutta suuremmalla todennäköisyydellä kivien väliin jäävissä sopivissa raoissa muhii syksyn lehdet ja muu roska, joka muotoutuu rikkaruohojen kasvualustaksi nopeammin kuin luulemmekaan. Tämä tapahtuu herkemmin kokonaan taivasalla olevilla alueilla. Seinänpielissä rikkaruohojen kehittyminen kenties kestää kauemmin, koska alueet eivät saa niin paljoa vettä. 

Seulanpääkivien, toiselta nimeltään kenttäkivien, käyttöä kannattaa siis harkita, ja miettiä ainakin, mikä raekoko olisi paras juuri Sinun kohteeseesi.

Mikäli jokin jäi mietityttämään, kannattaa hyödyntää uusi palvelumme, jossa oman pihan asioita voi käydä läpi ammattilaisen kanssa verkossa tunnin mittaisen tapaamisen aikana. Pihaunelmia -akatemialla on tulossa myös verkkokurssi, ensiksi pihan kasvien suunnitteluun liittyen ja myöhemmin koko pihaa koskien. Tilaa siis uutiskirje ja pysyt kuulolla!

12 tapaa käyttää kiveä pihassa

12 tapaa käyttää kiveä pihassa

Moni haaveilee kivipihasta ja yhtä moni ongelmoi liiallisesta luonnonkiven määrästä omalla tontilla. Yhtä lailla monen ajatus on, ettei ole varaa ainakaan kerralla laittaa pihaan niin paljon kiveä kuin haluaisi. Kuitenkin pihaa voi rakentaa vaikka pieni pala kerrallaan, jos on olemassa kokonaissuunnitelma siitä, minkälainen tavoite on. Seuraavassa kerron yksittäisiä pihan kohteita, joissa kivi – joko luonnonkivi tai betoninen versio – on erittäin hyvä, ellei paras materiaali. 

1 – pääsisäänkäynti

Asuinrakennuksen pääsisäänkäynti on kuin käyntikortti vieraille. Talon asukkaille sillä voi olla joko kutsuva tai luotaantyöntävä vaikutus. Kutsuvassa ja kauniissa sisääntulossa ei rehota rikkaruohot eikä sitä kuulu piilottaa vaan se kannattaa tuoda korostetusti esiin, ettei käy niin että vieraat pölähtävät sisälle kodinhoitohuoneen ovesta. 

Pääsisäänkäynnin eteen voi tehdä pienemmän tai isomman kiveyksen. Jos muuallakin pihassa on kiveysaluetta, voi sisäänkäynnin erottaa pienellä levennyksellä, eri värisellä kivellä tai ladontakuvion muutoksella. Pääsisäänkäynnin kiveyksen leveys kannattaa mitoittaa niin, että siihen voi halutessaan laittaa vaikkapa kesäkukkaruukut molemmin puolin sisääntuloa. 

2 – Autolla liikuttavat alueet

Omakotipihoilla on usein autokatos tai vain autoille tarkoitettu alue sekä tilavassa pihassa mahdollisesti myös kääntöpaikka. Jos alueen haluaa pitää siistinä, on yksi todella varteenotettava vaihtoehto kivettää koko alue. Autoalueilla on aivan erityisesti huomiota kiinnitettävä hyvin tehtyihin pohjiin ja kiven paksuuteen. Auton alle jääville alueille suositellaan 8 cm paksuista kiveä, jotta kestävyydestä voidaan olla varma. Tavallisen henkilöauton alle periaatteessa riittää myös 6 cm paksu kivi, mutta yleisesti ottaen on järkevämpää varautua siihen, että jonain päivänä kiveyksen päälle joutuu ajamaan myös raskaammalla kalustolla, jolloin 8 cm kivi on paras valinta. 

3 – käytävät

Pihan jalan kuljettavat käytävät vaikkapa etuovelta takaovelle, kasvihuoneelle tai varastoon, pysyvät siisteinä ja helppohoitoisina jos pinnoitteeksi valitaan betoni- tai luonnonkivi. Kaareviakin muotoja kivistä saa tehtyä kohtuullisella vaivalla ja kauniisti, kun kivivalinta on tehty oikein. Mikäli suunniteltu käytävä on kovin jyrkkä, ei kivi kuitenkaan välttämättä ole paras vaihtoehto talven liukkauden vuoksi. Siinä tapauksessa kannattaa harkita joko rappusia tai irtopinnoitemateriaalia, tai vaihtoehtoisesti karkeammalla hiekkapuhalletulla pinnalla olevaa betonikiveä tai lohkopintaista luonnonkiveä. 

12 tapaa käyttää kiveä pihassa
Vasemmalla musta betonireunakivi karelian värisen perinne-/klassikkokiven kanssa, oikealla harmaa perinnekivi kaarevana käytävänä

Jos esim. yhtenäistä nurmikkoaluetta ei haluaisi katkaista kiveyksellä, on hyvä vaihtoehto laittaa askellaatat, jotka sulautuvat ympäristöönsä paremmin kuin yhtenäinen käytävä. Niistä hiukan lisää alempana.

4 – Seinänpielet ja sokkelin reunat

Sokkeleiden reunoille ei saa laittaa humuspitoista materiaalia, joka pidättää vettä seinän vieressä. Siistiksi ja helppohoitoiseksi sokkelin reunat saakin, kun käyttää kiveä. Mahdollisuuksia on monia, mutta käytetyimpiä liene erilaiset betonilaatat sekä seulottu luonnonkivi ja sepeli. Kaikkien rakentamisessa on muistettava, että siistein ja helppohoitoisin tulee, kun rajaa kiven muista materiaaleista, esim. nurmikosta joko reunakivellä tai vaikkapa kyllästetyllä laudalla. 

Rajauksista voit lukea lisää täältä: 5 vinkkiä pihan rajauksiin.

Seulotun luonnonkiven ollessa kyseessä kannattaa harkita melko tarkkaan, minkä kokoista kiveä käyttää. Jos kivet levitetään niin sanotusti irtona sokkelin viereen, etenkin isompien kivien väleihin jää niin isoja rakoja, että rikkaruohoille syntyy otolliset kasvuolosuhteet heti ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Nuo kivien välit nimittäin pystyvät keräämään uskomattoman määrän lehtikariketta ja muuta roskaa. Eikä siinä enää auta suodatinkangas, joka on nätisti asennettu kivien alle – roskat ja rikkaruohot tulevat päältä. 

Sen sijaan isommat, seulotut luonnonkivet voi asentaa maakosteaan betoniin, jolloin rikkaruohoille ei jää kasvualustatilaa eikä roskille paikkoja, joihin piiloutua ja maatua kasvualustaksi. 

5 – Reunat ja rajaukset

Sekä kiveysten reunat, että myöskin sora- tai kivituhkapinnat, nurmikot ja istutukset kaikki kannattaa rajata muista materiaaleista. Kiveysten ja laatoitusten reunoilla rajauskivi on ulkonäöllinen asia, mutta myöskin tukee kiveyksen pysymistä paikallaan. Istutusten ja nurmikon välissä rajauskivi estää tai ainakin vaikeuttaa nurmikon kasvamista istutusten sekaan. 

Rajauskiviksi voi käyttää oikeastaan mitä tahansa kiveä. Lähinnä ratkaisevaa on toivotun ulkonäön lisäksi rajauksen muoto sekä kunnossapidolliset asiat. Muoto vaikuttaa kivivalintaan sikäli, että esim. pidemmistä nurmikonreunakivistä on hankalaa tehdä kaunista ympyrän kaarta, ellei säde ole iso. Sen sijaan pienemmät kivet, kuten graniittinen nupukivi, taipuu melko pienellekin kaarelle. Kunnossapitoa kannattaa pohtia siinä mielessä, että jos rajataan nurmikkoa, on kiven päältä hyvä päästä ajamaan leikkurilla siten, että pyörä kulkee kiven päällä. 

6 – Tukimuurit

Tukimuureissa kiven käytön mahdollisuudet ovat todella moninaiset. Kun rinteen kesyttää muurilla, on mahdollista saada paljon enemmän tasaista ja siten käyttökelpoisempaa tilaa pihalle. Matalia muureja voi rakentaa sekä betonisista elementeistä että monista luonnonkivistä niin sanottuina kylmämuureina. Materiaaliksi käyvät mittatarkkojen betonimuurikivien lisäksi vaikkapa tontilta louhitusta kalliosta saatu aines, isot luonnonkivet tai liuskekivi. Vapaamuotoisesta luonnonkivestä rakennettavat muurit vaativat toki silmää ja osaamista, jotta muurista tulee kestävä, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, oli sitten koulutusta aiheeseen tai ei. 

12 tapaa käyttää kiveä pihassa luonnonkivimuuri
Tämä luonnonkivimuuri on rakennettu rakennuksen pohjilta louhitusta kivestä

Liuskekivimuureista voit lukea lisää Liuskemestareiden blogista.

Tukimuurin ei myöskään tarvitse olla yhtä korkea kuin rinne on, sillä jo matalana rakenteena rinteen alaosassa muuri jäsentää maisemallisesti tilaa, toimii rajaavana elementtinä ja toisaalta rinteen voi luiskata edes hiukan loivemmaksi. 

Tukimuureissa, yhtä lailla kuin kaikissa muissakin kivitöissä, tärkeää on jälleen kerran pohjatyön laatu. Muurille on rakennettava routimaton ja kantava pohja ja sen on oltava tasainen. Lisäksi muurin taustatäyttöön on kiinnitettävä huomiota, ettei suoraan muuriin tule kiinni vahvasti routivia aineksia ja ettei muuri toimi vesipesänä taustalta tuleville pintavesille. 

7 – Ulkotulisijat

Hittituotteeksi nousseet erilaiset pienet tulisijat kiveyksillä ja muilla oleskelualueilla ovat hyvin toteutettuna tyylikkäitä ja luovat runsaasti tunnelmaa etenkin pimeneviin syysiltoihin. Ja mikäpä sen parempi materiaali niihin kuin kivi. Etenkin suomalainen luonnonkivi on niin kestävää ja ajatonta, että sitä ei voi muuta kuin suositella! Esimerkiksi liuskekivestä on mahdollista tehdä kätevästikin pienet nuotiopaikat tai verhoilla isommat takat ja grillauspaikat. 

8 – Erilaisten kalusteiden ja rakenteiden alle

Tyypillisiä ja yleisiä pihan hoitoa vaikeuttavia kalusteita ovat esimerkiksi matto- ja pyykinkuivaustelineet. Usein näkee näitä kalusteita sijoitetun nurmikolle, mikä taas herkästi johtaa nurmikon epäsiistiin ilmeeseen, kun viimeistelyleikkaus jää tekemättä. 

Sen vuoksi kaikki pihan kalusteet kannattaisi olla jonkin pinnoitteen päällä, jotta pihan siisteys pysyy helpommin yllä. Mattotelineelle voi tehdä kodinhoitohuoneen käytävältä ulkonevan kiveysalueen, yhdellä jalalla seisovan kuivaustelineen taas voi laittaa vaikka jonkin kiveyksen kulmaan. Vastakkain istuttavat keinut ja vastaavat kalusteet ovat parhaimmillaan, kun ne seisovat tukevalla alustalla kiveyksellä, eikä keinun alaritilän välistä kasva nurmikkoheinät läpi.

9 – Istutusten katteet

Etenkin havukasvien, mutta myös vaikkapa koristeheinien katteena kivi on varteenotettava vaihtoehto. Lehtipensaiden alla kivikate ei välttämättä toimi lehtien tuoman roskan määrän vuoksi. 

Katekivivaihtoehtoja ovat periaatteessa kaikki pienet kiviraekoot, jotka ovat seulottuja. Toisin sanoen kiven seasta puuttuu hieno niin kutsuttu nolla-aines. Säkkitavarana saatavat koristekivet ovat tähän oivia materiaaleja, mutta myös sepelit ja singelit, joita on totuttu ehkä enemmän käyttämään seinänpielissä.

Aina, kun kasvualustan pintaan laittaa kivikatteen, kannattaa ehdottomasti laittaa alle katekangas, joka läpäisee veden, mutta erottaa mullan ja katekiven toisistaan. Kivi pysyy näin siistinä eikä uppoa kasvualustaan. Katekerroksen paksuus on muistettava pitää kohtuullisena, jotta se ei keväällä hidasta sulamista liiaksi. Hoitotoimenpiteenä kivikate kannattaa siistiä neulasista ja muusta roskasta lehtipuhaltimella ainakin kerran kesän aikana.

Pihakivimyymälässämme voit käydä katsomassa eräitä kivikatemalleja, miltä ne luonnossa näyttävät, ja ostaa haluamasi määrän omaan kotipihaan joko itse hakien tai perille toimitettuna. 

Tässä kohteessa löytyy kivikate, askellaata ja reunakivet, yhtä lailla kuin koristeena olevat luonnonkivet

10 – Askellaatat

Jos yhtenäisempi kivi- tai sorakäytävä tuntuu liian massiiviselta, eikä jonkin reitin käyttö ole välttämättä jatkuvaa, voi suuremman kulumisen estää askellaatoilla. Askellaatat voi upottaa valmiiseen nurmikkoon, kun tekee laatan kokoisen syvennyksen nurmikon pintaan. 

Syvennys kannattaa tehdä siten, että laatan keskiosan kohdalta kaivaa pohjan hiukan syvemmälle, jolloin laatta tukeutuu paremmin reunoiltansa, eikä keiku. Pinnaltaan laatan on hyvä olla nurmikon pinnan tasolla tai vain hiukan sen yläpuolella, jotta ruohonleikkurilla voidaan ajaa laatan päältä. 

Hyviä askellaattavaihtoehtoja ovat esimerkiksi erilaiset betonilaatat sekä liuskekivet. 

11 – Oleskelualueet

Oleskelualueista saisi enemmänkin tekstiä aikaiseksi, mutta mainittakoon tässä muutama vaihtoehto. Mielenkiintoisen oleskelualueen voi kivistä tehdä vaikkapa siten, että betonikivestä käyttää useampia eri kivikokoja, joiden mitat ovat suhteessa toisiinsa. Pienen, mukavan säväyksen oleskelukiveyksen tai -laatoituksen reunoilla tekee eri materiaalista oleva rajauskivi. Esimerkiksi kun tumman betonikiveyksen rajaa graniittisella noppa-, nupu- tai reunakivellä, ulkonäkö on mielenkiintoinen, selkeä ja huoliteltu. Väriero on positiivista myös esteettömyyden näkökannalta. 

Oleskelualueen ei myöskään tarvitse olla yksi tasainen suorakulma-alue pihan perällä, vaan sen voi tehdä monimuotoisemmaksi, eri tasoihin ja toisaalta eri tasot voidaan tehdä eri materiaaleista. Usein tehdäänkin siten, että puuterassilta, jossa ruokailuryhmä sijaitsee, laskeudutaan rapun verran kiveykselle, jossa grillataan ja jossa on mahdollisesti myös erillinen sohvaryhmä. 

Erilaisia pihakivimalleja nähtävillä ja saatavilla myöskin pihakivimyymälässämme. 

12 – Rappuset

Kun rappuset tekee kivestä, ne todennäköisesti kestävät loppuelämän. Nykyisin on saatavilla monia betonista tehtyjä, valmiita rappukiviä. Niistä raput on helppo tehdä ja ne ovat mittatarkkoja. Luonnonkivestä mahdollisuuksia on myös todella paljon. Liuskekivitoimittajilla on rappukiviksi sopivia kokonaisia rappukiviä, mutta yhtä hyvin materiaaliksi sopivat myös kenties omalta tontilta löytyvät, mahdollisimman tasapintaiset kivet. Toki kivien liikutteluun yleensä tarvitaan jonkinlainen kone ja hyvä silmä, mutta työ kannattaa! Pienistä betonikivistä en välttämättä suosittele rappusia tekemään, ellei rapun etenemäpinta ole niin suuri, että sen pystyy tiivistämään todella hyvin ennen kivien latomista.

Vasemmalla Ikikiven liuskekiviraput, oikealla pihasta löytyneistä kivistä tehdyt rappuset
5 vinkkiä pihan rajauksiin

5 vinkkiä pihan rajauksiin

Monet haluaisivat pihan olevan ainakin siistin ja huolitellun näköinen, mutta ongelmana tuntuu olevan joka paikkaan levittäytyvä nurmikko. Nurmiheiniä löytyy niin sora-alueelta kuin kukkapenkeistä ja pensaiden väleistäkin. Loputonta taistelua voi ainakin vähentää, kun rajaa eri materiaalien alueet toisistaan – tai ainakin rajaa nurmikon muista materiaaleista! Seuraavassa kerron oman näkemykseni 5 vinkkiä pihan rajauksiin. 

Muoviset ja metalliset reunanauhat

Nykyisin on onneksi saatavilla siistejä ja kestäviäkin muovisia reunanauhoja, jotka saa asennettua nätisti suoraan tai kaarelle. Aikaisemmin paljon käytettyjen aaltoilevien reunanauhojen tarkoitusta en ole ymmärtänyt, sillä ne ovat haalistuneet ja rikkoutuneet melko nopeasti ja toisaalta aaltoileva reuna ei ainakaan omaa silmääni miellytä.

Sen sijaan on olemassa yleensä noin 15 cm syvyyteen upotettavia nauhoja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vähän kovempaa muovia. Värikään ei ole enää onneksi vihreä, vaan usein ne ovat mustia. Vihreä väri kun ei muovissa tahdo koskaan osua nurmikon väriä oikeastaan lähellekään, niin lopputulos on sellaisissa väkisinkin tökerö. Ja kun rajaus on siisti, niin miksi sitä yrittäisikään piilottaa?

Metallisiakin versioita on olemassa jo onneksi kauppojen hyllyillä. Ne asennetaan samaan tapaan kuin muovisetkin, niissä on vain erilainen kiinnitysmekanismi. Saatavilla olevat metalliset versiot ovat olleet pääsääntöisesti mustia, mutta myös cor-ten -teräksisiä löytyy. 

Siistin lopputuloksen takaamiseksi on huolehdittava vain siitä, että nauha tulee suoraan tai siististi kaarelle, ja että sen pinta on nurmikon kanssa samassa tasossa.

5-vinkkia-pihan-rajauksiin
Tässä vähän jykevämpi metallinen lista eräässä ruotsalaisessa puistossa

Reunakivi betonikivestä

Betonisia reunakivivaihtoehtoja on kaikilla pihakivitoimittajilla. Kiven valinta riippuu ulkonäöllisistä seikoista sekä käyttökohteesta ja sen tarkoituksesta. Jos kyseessä on autolla tai koneilla liikuttava kiveysalue ja rajauskiven on pidettävä kiveyskivi paikallaan, kannattaa valita hiukan isompi kivi. Esimerkiksi 25 cm syviä kiviä on useammalla toimittajalla. 

Betoninen reunakivi. Se voi olla joissakin kohti korotettuna, mutta kannattaa muistaa myös talvi ja lumityöt, jolloin korotus on haitaksi.

Jos kyseessä on jalan kuljettava alue tai vain rajaus vaikkapa istutusalueen ja nurmikon välillä, käyvät periaatteessa kaikki 10 cm ja sitä paksummat kivet, jotka pitävät nurmikkoheinät erossa rajattavasta materiaalista. 

Käyttökohteen muoto vaikuttaa myös kiven valintaan, sillä jos on tarkoitus saada rajaus kaarelle, ei kannata ottaa kaikista pisimpiä reunakiviä. Kaarelle parhaiten ”taipuvia” kiviä on mahdollisimman lyhyet reunakivet. Tietenkin reunakivinä voi käyttää myös varsinaisia kiveyskiviä, kun ne asennetaan pystyyn, mutta ulkonäöllisistä syistä kannattaa valita kivi, jossa ei ole asennusnystyröitä. 

Erilaisiin reunakivivaihtoehtoihin voi käydä tutustumassa hyvin varustettujen rautakauppojen pihamyymälöissä tai asiaan erikoistuneissa kivimyymälöissä. Meidän pihakivimyymälämme aukioloajat ja osoitetiedot löytyvät täältä.

Reunakivi luonnonkivestä

Etenkin kotimainen luonnonkivi on yksi lempimateriaaleistani. Se on yleisesti ottaen kova, käytännössä ikuinen materiaali, joka tuo sopivaa elävyyttä istutusten reunoihin tai betonikiveyksille. Kotipihojen rajauksiin tyypillisiä materiaaleja ovat lähinnä R8-reunakivi, graniittiset noppa- ja nupukivet sekä liuskekivestä tehdyt reunakivet. R8 kuvaa suoraa, 8 cm leveää graniittikiveä, jonka pituus saattaa vaihdella. Korkeus on yleensä noin 25 cm. 

Noppakivi on nimensä mukaisesti nopan mallinen, yhdeltä sivultaan 9-10 cm leveä. Myös pienempää, niin sanottua mosaiikkinoppaa on saatavilla, mutta niistä ei voi puhua rajausten yhteydessä. Noppakivillä saa hyvin tehtyä melko tiukallakin säteellä olevia kaarteita. Ikikivellä on saatavilla myös ekologista ekograniittia, joka on kotimaisen graniittituotannon sivukiveä. Heillä on saatavilla noppa- ja nupukiviä 7 cm leveydellä, ja ne sopivat rajauksiin myös vallan mainiosti.

Tyypillinen graniittinupukivi on kantiltaan noin 14 cm leveä ja noin 22 cm pitkä kivi, joka soveltuu reunoihin mainiosti ja pysyy paikallaan paremmin kuin noppakivi. Myös nupukivi taipuu kaarelle hyvin. 

Noppa- ja nupukivessä, aivan kuin muissakin lyhyissä kivissä, joihin jää sauma, on vain se ongelma, että etenkin nurmikon reunuksena heinät tahtovat ennen pitkää työntyä saumoista toiselle puolelle kiveä. Ratkaisuna saattaisi olla sauman täyttäminen kovettuvalla sauma-aineella, jonka jättää kiven pintaa alemmas. Tällä tavoin materiaalin haluttu ulkonäkö ei liiaksi kärsi. 

Nupukivi istutusten ja nurmikon välissä.

Puiset reunukset

Suorilla linjoilla puiset reunukset ovat hyviä materiaaleja. Pystyyn asennettu kyllästetty lauta kannattaa olla vähintään 28 mm leveää, jotta lauta pysyy maa-ainesten välissä suorana paremmin. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on käyttää lehtikuusilautaa tai -lankkua, jossa ei ole kyllästysaineita. 

Kanttaus

Kanttaus tarkoittaa sitä, että vaikkapa istutusalueen ja nurmikon rajaan tehdään lapiolla tai erityisellä kanttausraudalla pieni oja. Kanttaus katkaisee nurmikon juuret ja kun se tehdään tarpeeksi usein – vähintään kerran tai kaksi kesässä – rajaus myös pysyy kohtuullisen siistinä. Suoraksi kanttauksen saa tehtyä linjalangan ja sprayn avulla. Suoralle pingotetaan linjalanka aivan lähelle kantattavan kohdan pintaa ja langan päältä maalataan spraylla tai merkkausvärillä, jolloin langan kohdalle jää jälki kantattavan kohdan merkiksi. Toinen vaihtoehto on käyttää ohjurina vaikkapa suoraa lautaa.

Kanttaus on kaunis tapa rajata alueita, eikä työmäärä niin valtaisa ole, kuin mitä voisi kuvitella. Aiheesta on hyviä käytännön kokemuksia Rikkaruohoelämää -blogissa

Jos tämä tai muu pihan suunnitteluun, rakentamiseen tai hoitoon liittyvä asia jäi mietityttämään, olemme käytettävissäsi esimerkiksi konsultoinnin muodossa. Kannattaa myös seurata tätä blogia, johon päivittyy viheralaan liittyviä tekstejä kesäaikaan viikoittain ja talvella vähintään joka toinen viikko.