Valaistus kruunaa pihan

Valaistus kruunaa pihan

mennessä | loka 3, 2022 | Pihasuunnittelu

Kaupallinen yhteistyö DesignLite:n kanssa. Artikkeli sisältää affiliate-linkkejä, jotka on merkitty värillisellä kursiivilla ja tähdellä (*).

Iltojen hämärtyessä ja päivien käydessä yhä lyhyemmiksi tulee monella konkreettiseksi asiaksi valaistuksen tarve. Asia, joka ei ole kesäaikaan tullut mieleenkään. Kun suunnittelee pihan valaistuksen huolella, voi lopputulos tuoda runsaasti lisää käyttöaikaa hämärinä ja pimeinä vuodenaikoina, sekä todellakin kruunata koko pihan! 

Uuden pihan mahdollisuudet

Jos olet vasta aloittamassa talon tai kesäasunnon rakentamista ja kaivinkone on vasta tulossa tontille, on Sinulla kaikkein paras mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon valaistusmahdollisuuksia pihassa jatkossa on. Siksi, vaikka et vielä ihan tietäisikään, mihin tai millaisia valoja haluat, kannattaa kaapeleiden suojaputkia laittaa maahan muutamaan oleelliseen paikkaan sähkökeskukselta lähtien. Niiden kautta on helppo vetää kaapeleita valaistukselle myöhemmässäkin vaiheessa ilman, että kaikki valmiit pinnat rikkoutuvat. 

Jos taas tulevien valaisinten paikat ovat jo tiedossa, on maanrakennustöiden yhteydessä varsin helppo laittaa kaapelit oikeisiin paikkoihin sähköasentajaa varten. 

Mitä valaistaan?

Mistä sitten voi tietää, minkälaisia valoja kannattaa käyttää tai minkälainen energiankulutus missäkin valaisintyypissä on? Aina voi halutessaan käyttää valaistussuunnittelijaa, mutta itsekin kannattaa kyllä jonkin verran olla perillä ja tutkia valikoimaa, jotta tietää mitä haluaa. Sinä itse tiedät parhaiten myös mitä pihavalaistukselta tarvitset.

Netistä löytyy paljon tietoa ja useampia valaisinkauppoja, joihin pääsee jonkin verran tutustumaan kotisohvalta käsin. Itse olen löytänyt erittäin hyvän valikoiman eri valmistajien valaisimia saman sivuston alta esimerkiksi DesignLitelta (*). Heillä on yllättävän hyvä valikoima myös aurinkokennovalaisimia, joita aion itse kokeilla heti sopivan kohteen sattuessa kohdalle.

Lähtökohtaisesti valaistuksen suunnittelu kannattaa aloittaa tarpeesta ja turvallisuudesta. Mieti ensin:

  1. Mitkä alueet tarvitsevat valoa, jotta ovat turvallisia liikkua? Esimerkiksi sisääntulot, käytävät, autopaikat.
  2. Millä alueilla ylipäänsä on melko paljon käyttöä myös hämärään ja pimeään vuodenaikaan? 

Valoa on ihan turha laittaa vain laittamisen ilosta. Joskus näkee valaisintolppia keskellä nurmikkoa tai monen metrin päässä käytävästä. Näissä tapauksissa valaistuksella ei ole oikein järkevää funktiota, ja ne kuluttavatkin sähköä aivan turhaan.

Toinen, enemmän pihan visuaalisuuteen vaikuttava asia on koriste- ja kohdevalaistus. Siinä missä edellisen kohdan valot valaisevat käytäviä ja kulkureittejä, tässä valaistaan esimerkiksi kasveja tai pihan rakenteita, kuten muuria tai vaikkapa kalliota. Tätä varten täytyykin kartoittaa pihan näyttävimmät kohteet ja miettiä sen jälkeen, mikä voisi olla paras keino valaista ne, mikäli niitä halutaan korostaa. Koristevalaistusta varten voit käydä pihan läpi ja katsoa ”sillä silmällä” esimerkiksi seuraavia kohteita:

  • kalliot, isot kivet
  • hienot puut
  • hienot kasvit, joissa on esimerkiksi komea syysväri 
  • pihan rakenteet, kuten muurit, pergolat, laiturit
  • taideteokset

Kasvien kohdalla on hyvä muistaa, että valaistusta ei tarvita kesällä. Näin ollen on lopulta aivan sama, vaikka kasvi olisi kesällä kaunis, jos ei se ole sitä syksyllä, kun valaistus on käytössä. 

Millä valaistaan?

Tärkein asia, millä vaikutetaan siihen, onko pihan valaistus ylipäätään onnistunut ja visuaalisesti hyvännäköinen, on valaisintyypit sekä tapa miten valaistaan.

Ensisijaisesti valaisintyyppien valinnassa täytyy ottaa huomioon ympäristö, johon valaisin sijoitetaan. Onko kyseessä moderni ympäristö vai maalaisromanttinen, vanha piha-alue? Toisekseen, mikäli tehdään uutta valaistusta vanhaan ympäristöön, on otettava huomioon mahdolliset vanhat valaisimet ja niiden tyyli, mikäli ei ole tarkoitus uusia myös niitä samalla. Ylipäänsä saman tuoteperheen valaisimilla pääsee tyylillisesti pitkälle.

Erilaisista valaistustavoista oleellisimpia asioita on, pyritäänkö käyttämään suoraa vai epäsuoraa valaistusta. Itse suosin mielelläni epäsuoraa valaistusta aina, kun se on mahdollista ja järkevää, sillä silloin valo on tasaisempaa ja miellyttävää. Epäsuora valo tarkoittaa sitä, että valo heijastetaan jonkin pinnan kautta, ja itse valonlähde ei näy. Lisäksi valon ei tarvitse yleensä ulottua joka paikkaan, vaan vaikkapa käytävän valona käy hyvin alaspäin valonsa antava matalahko pylväsvalaisin. Myös led-nauhoilla voi saada tyylikästä valaistusta aikaan, jos sellainen on rakenteeseen mahdollista upottaa.

Pylväs- ja pollarivalaisimissa olen niin ikään sellaisten valaisimien ystävä, joissa itse valonlähde on valaisimen sisällä piilossa ja valo on hyvin suunnattu sinne, missä sitä tarvitaan. Omaa silmääni miellyttävänä esimerkkinä tämä kuvassa oleva Lienna-ulkovalaisin: tyyliltään moderni ja kevyt, ja valo tulee alaspäin (*).

Kohdevalaisimissa on hyvä ottaa huomioon valaistavan kohteen koko, mikä vaikuttaa valaistuksen tehoon. Tässä asiassa voivat auttaa sähkö-/valaistussuunnittelijat ja -asentajat sekä alan liikkeet. Esimerkiksi puiden valaisemisessa kannattaa huomioida, että puun kasvaessa valaisimen suuntaa pystytään muuttamaan.

Lisäksi kohdevalaistuksessa on huomioitava Suomen talvi: kuinka nopeasti valo jää lumen alle. Toisaalta, jos ei halua kohdevalon jäävän lumen alle, on mietittävä, miltä se näyttää kesäaikaan kun valaistusta ei tarvita: töröttääkö sen komean männyn juurella ”upea” kaksimetrinen metallipylväs koko kesän? Näissä tapauksissa voikin miettiä, olisiko lähiympäristössä vaikkapa jokin iso kivi tai muu, mihin lunta ei välttämättä kerry niin paljon – valaisimen voi usein sijoittaa myös sellaiseen paikkaan.

Valaisinten sijoittaminen

Valaisimet kannattaa siis sijoittaa aina sinne, missä niille on todellista tarvetta, tai jossa niillä on kohde, johon valon toivotaan osuvan. Kuitenkin kannattaa huomioida se, että valaisimia pystyy usein sijoittamaan esimerkiksi rakenteiden seiniin, kaiteisiin tai vaikkapa muurin sisään. Näin vältetään hoidollisesti hankalat nurmikkoalueen valaisimet. Tosin, jos pollarivalaisimet kulkureitin varrella nurmikkoalueella koetaan välttämättömiksi, on siihenkin toki keinoja, joilla nurmikon hoitoa voidaan helpottaa. Näitä ovat esimerkiksi valaisimen jalan ympäröiminen pienellä kiveyksellä tai tekemällä vaikkapa irtopinnoitealue koko valaisinlinjalle. Kaunis vaihtoehto voi olla myös maanpeiteperennan tai matalan pensaan istuttaminen valaisinten välille.

Entä energiankulutus?

Nykyiset valaisimet ovat yleensä hyvinkin energiatehokkaita, eivätkä varmastikaan ole omakotitalon suurimpia sähkösyöppöjä. Kuten muussakin valaistuksessa, voidaan ulkovalaistuksessakin kuitenkin vaikuttaa energiankulutukseen valonlähteen valinnalla sekä erilaisten ajastimien ja hämärä- tai liiketunnistimien asentamisella. Myös etäohjattavia valaistusjärjestelmiä kannattaa kysyä alan liikkeistä.

Kausivalaistus

Visuaalisessa mielessä ei voi väheksyä myöskään niin kutsuttua kausivalaistusta. Niillä on helppo luoda väliaikaista lisävaloa ja -tunnelmaa erilaisissa kohdissa pihassa, kuten sisääntulossa, terassin reunalla, pergolassa, kasvihuoneessa… Kausivalot ja lyhdyt luovat mukavaa ilmettä syyshämärään, eivätkä ne ole järin suuri investointikaan.

Kausivaloihin liittyvistä sudenkuopista haluan kuitenkin mainita tässä sen, että aivan kuten kaikessa muussakin pihan suunnittelussa ja rakentamisessa, pätee vanha sananlasku: liian monet värit sokaisevat silmät. Jos kausivalojakin on useampaa eri sorttia, eri värejä ja joku vilkkuukin, on katseen kiintopiste vähintäänkin hajalla ja olo on rauhaton. Itse koen, että värejä täytyy osata käyttää, jotta ne näyttävät hyvältä. Esimerkiksi istutuksissa tai vaikkapa niityillä monet värit voivat näyttääkin hyvältä, mutta valaistuksen suhteen en ainakaan itse koe, että amerikkalaistyylinen ”mitä enemmän sen parempi” toimisi suomalaisessa maisemassa useinkaan. 

Valaistus_kruunaa_pihan_kausivalo

Kiinteään valaistukseen kannattaa satsata ja käyttää vähän aikaa sen suunnitteluun. Etenkin laajemmissa tai vaativammissa uudiskohteissa kannattaa sisätilojen sähkö- ja valaistussuunnittelijalle antaa toiveet myös pihan valaistuksen suunnittelusta, jolloin koko valaistuksen toimivuus ja turvallisuus tulee huomioitua. Yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, on luotettava sähköurakoitsija, joka tietää mitä tekee ja tekee sen hyvin.

Valaistus-kruunaa-pihan2
Silkkaa säästöä pihasuunnittelun avulla

Silkkaa säästöä pihasuunnittelun avulla

mennessä | helmi 20, 2022 | Pihasuunnittelu

Viisitoistavuotisen urani aikana olen kuullut laidasta laitaan näkemyksiä siitä, miten pihasuunnittelu koetaan kenties rikkaiden luksuksena tai toisaalta jonkin sortin turhanpäiväisenä hömppänä. Onneksi enenevässä määrin asia ymmärretään sellaisena kuin se on: tärkeänä asiakirjana, jonka avulla pihasta saadaan toimiva ja käytännöllinen kauneudesta ja viihtyisyydestä tinkimättä.

Siinä missä lvi-suunnitelmat ja sähkökuvat kertovat mihin tulevat putket ja kaapelit, pihasuunnitelma kertoo mihin tulee leikkipaikka tai äidin lahjoittama omenapuun taimi, tai mihin lumet voi sijoittaa ja miten saada pyykit piiloon naapurien katseilta. Niin ikään pihasuunnittelu voi tuoda rakentamisvaiheessa silkkaa säästöä, ja siitä kerron seuraavassa. 

Pihasuunnittelija mukaan aikaisessa vaiheessa

Paras lopputulos kaikkien kannalta saadaan, jos pihasuunnittelija pyydetään mukaan projektiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun piha voidaan ottaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi rakennuksen suunnittelun kanssa, voidaan miettiä esimerkiksi rakennuksen korkomaailman vaikutuksia pihan ratkaisuihin jo ennen kuin kaivinkone saapuu tontille. Pihasuunnittelija voi myös ottaa kantaa säästettäviin puihin tai muuhun kasvillisuuteen. Etenkin isoja puita harvemmin yhden eliniän aikana saa takaisin, jos ne surutta kaadetaan rakentamista aloittaessa.  

Säästöäkö?

No, mistä se säästö sitten tulee, kun arkkitehdin ja muiden suunnittelijoiden ja lupaprosessien lisäksi pihasuunnittelijallekin on maksettu rahaa jo ennen kuin yhtäkään kiveä on käännetty? Vastaus on, että siitä lähtien kun tontilla aletaan jotain käytännössä tehdä.

Kuvitellaanpa sellainen vieläkin melko yleinen tilanne todellisuudesta. Ensin tehdään rakennus, jonka pohjien vuoksi viedään tontilta maita pois, ammutaan kalliota ja viedään nekin pois. Kuorma-autot rullaavat kenties pitkiäkin matkoja. Sitten viedään kaivinkone pois, kun perustusta aletaan rakentaa.

Perustusten valmistuttua tuodaan kaivinkone uudestaan tekemään täyttöjä. Sitten rakennetaan rakennus, jonka jälkeen piha tehdään jonkunlaiseen kuosiin, kun ei oikein jaksa panostaa tässä vaiheessa enempää. Muotoillaan pihaa jotenkin ja laitetaan murskeet kulkuväylille, tuodaan muutama sentti multaa, että saadaan nurmikko. Maksetaan mullat, kuorma-auto, kaivinkone siirtokustannuksineen ja monta muuta asiaa. Tässä vaiheessa on maksettu koneen siirtokustannukset ehkäpä kolmesti.

Tämän jälkeen ollaan usein tilanteessa, jossa rahat ovat jo aika vähissä, ja elämä alkaa uudessa kodissa. Eletään vuosi, kaksi, ehkä kymmenen vuotta, jonka jälkeen tuumataan, että nurmikko ei kasva ja naapurista saatu vuorenkilpikin kasvaa väleistään juolavehnää. Kuivausteline on liian kaukana ja oleskelualue pölyttyy käyttämättömänä vaivalla tehdyn pergolakatoksen alla, kun siellä ei kukaan viihdy.

Sitten otetaan kenties yhteys pihasuunnittelijaan, tai keksitään itse jotakin. Tarvitaan kaivinkone ja vähän täyttömaita, jotta saadaan tasaisempaa käyttöaluetta. Vähän myös lohkokiviä, jotta saadaan pengerrettyä rinnettä. Eli tuodaan niitä kiviä ja maita takaisin, mitä jo kertaalleen on viety pois. Pahimmassa skenaariossa voidaan vielä ajatella, että koneella ja autolla joudutaan kenties tulemaan takapihan puolelle sen ainoan hyvin kasvavan nurmikon päältä. 

Hyödyt

Olipa edellinen karrikoitu esimerkki tai ei, niin joitakin hyvän pihasuunnittelijan tuomia hyötyjä siitä voinee jo päätellä. Kun pihasuunnittelija on ollut ajoissa matkassa mukana, on rakentamista aloittaessa selvää, mihin tarvitaan vaikkapa routaeristettyä ja kantavaa pohjaa kiveykselle tai autopaikoille. Kattavien lähtötietojen ja -mittausten avulla on etukäteen käsitys myös siitä, millaista maata rakennuksen pohjilta lähtee ja kuinka paljon ja voiko sitä hyödyntää pihamaalla vai ei. Uskon, että jokaisen pihasuunnittelijan intresseissä tänä päivänä on kestävä ympäristörakentaminen siinä mielessä, ettei maiden edestakainen kuljettaminen ole missään tapauksessa itse tarkoitus. 

Säästöä siis kertyy siitä, ettei maita tarvitse kuljetella edestakaisin, eikä todennäköisesti kaivinkoneen siirtokustannuksia tarvita niin monta kertaa kuin niin sanotusti perinteisessä tapauksessa. Jokainen talon rakentanut ymmärtää, minkä suuruisista euromääristä puhutaan, kun kuljetetaan maita pois tai tuodaan niitä tontille, ja kuinka pieni kasa on lopulta yksi kuorma-auton nupillinen materiaalia.

Silkkaa saastoa pihasuunnittelun avulla maanrakennus
Nuppikuormallinen multaa ei ole järin suuri kasa kaivinkoneella levitettäväksi.

Lisäksi rakentamisen laatu paranee esimerkiksi siinä kohtaa, kun routaeristeet voidaan rakentaa yhtenäisenä rakennuksen viereltä kiveyksen ja erillisen autotallin pohjille. Niin ikään esimerkiksi pihavalojen kaapelit saadaan vedettyä oikeille paikoille muun kaivamisen yhteydessä sen sijaan että ne vetää talon isäntä nurmikon läpi lapiolla viiden vuoden päästä rakentamisesta.

Harvinaisempi, mutta todellinen ongelma syntyy joskus myös siitä, kun takapihan ja etupihan välillä oleva rakennus talousrakennuksineen täyttävät tontin niin lahjakkaasti, ettei takapihalle enää pääse millään koneella rakennusten rakentamisen jälkeen. Silloin piha saatetaan joutua rakentamaan todella kalliisti, ellei asiaa ole huomioitu jo ennen kuin rajojen välit on muurattu umpeen. 

Silkkaa saastoa pihasuunnittelun avulla toteutus
Pihasuunnitelman kautta maanrakentaja voi huomioida tulevat piharakenteet jo hyvin aikaisessa vaiheessa.

Hyötyjä myös rakentamisen jälkeen

Pihasuunnittelija ratkaisee suunnittelupöydällään myös sen, kuinka paljon pihan hoito maksaa rakentamisen jälkeen. Euromääräiset kustannukset voivat muodostua isoiksikin, jos pihassa ei ole huomioitu esimerkiksi lumille tilaa lainkaan ja lumet joudutaan ajamaan pois.

Toinen kustannus, jota ei voi väheksyä, on nurmikon hoito. Tosin nurmikon hoidosta puhuttaessa täytyy ottaa huomioon taloudellisen puolen lisäksi myös ajallinen säästö. Jos nurmikon pinta-ala on iso ja sen alueella on paljon erilaisia esteitä, kuten puita, pensaita, kukkaryhmiä, hiekkalaatikko, valaisinpylväät ja kuivausteline, on sen hoito työlästä ja aikaa vievää. Näillä polttoainehinnoilla myös polttomoottorileikkurin käyttö kustantaa jotakin. Järkevän mallinen ja helposti ja nopeasti hoidettavissa oleva nurmikko, jossa ei tarvita erikseen siimaleikkuria, miellyttää silmää ja säästää aikaa jollekin muulle mukavalle. 

Puutarhan ja pihan hoito toki on monelle myös tärkeä harrastus, eikä kasvien vuosittainen siirtäminen paikasta toiseen haittaa. Mutta jos väärien ratkaisujen vuoksi joutuu vuosittain ostamaan uusia kasveja, käy sekin ennen pitkää kalliiksi. Samoin jos joka vuosi ostaa litratolkulla kasvinsuojeluaineita, jotta saa rikkaruohot pysymään kurissa, ollaan ehkä luonnon ja oman hyvinvoinnin kannalta väärillä jäljillä ja rahat menevät väärään paikkaan. 

Selkeä nurmikkoalue on helppo ja nopea hoitaa

Säästöä myös hermoille?

En malta olla mainitsematta myös sitä näkökulmaa, mitä itselle mieluinen ja viihtyisä piha aiheuttavat henkiselle hyvinvoinnille. Jos piha on sellainen, että sinne kehtaa ottaa vastaan vieraita ja siellä olemisesta nauttii työpäivän jälkeen vaikkapa kahvikupillisen ääressä tai nurmikolla joogaten, on se onnistunut ja tekee mielelle hyvää kaikin puolin. Itseä miellyttävä tyyli voi hyvinkin poiketa naapurille mieleisestä tyylistä, mutta tärkeintä on, että siellä voi itse hyvin. Jos naapuri halutaan pois näkyvistä, voi pihasuunnittelijalla olla siihenkin ratkaisu. 

Tietenkin käsistään kätevä pystyy suunnittelemaan jollain tasolla pihansa myös itse, etenkin jos aikoo sen itse myös toteuttaa. Tässä tapauksessa yksi varteenotettava keino on tehdä suunnitelma ja pyytää siitä kommentteja pihasuunnittelijalta esimerkiksi nettikonsultaation muodossa. Meidän uusi Pihaunelmia -akatemiamme on juuri tätä varten. Koulutukset -osion alta löydät Pihaunelmia Onlinen. Myöhemmin kyseisellä sivustolla aukeaa myös verkkokurssi aiheeseen liittyen.

Jos haluat pihasuunnittelijan omaan projektiisi, ota yhteyttä niin mietitään, minkälainen suunnitelma olisi juuri Sinulle paras ratkaisu. Suunnitelmaesimerkkejä ja esittelyt erilaisista kokonaisuuksista löydät täältä.

Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

mennessä | huhti 29, 2020 | Pihasuunnittelu

Varmaankin tiedät sen keväisen tunteen, kun taimiluetteloita tulee postilaatikkoon ja niitä selatessa tulee ihana fiilis: mä haluan ton, ton ja ton. Samoin tiedät sen jälkeen koittavan tunteen siitä, saako sitä menestymään, puhumattakaan siitä, kun postimyyntitaimet tulevat ja toteat luettelon kuvan ja taimen olevan kovin eri näköisiä! Saati viimeistään syksyllä koittavasta pettymyksestä, kun taimesta ei koskaan tullut läheskään sitä mitä piti, tai sitten kuoli kokonaan. Niin tuttua, mutta kun näihin asioihin hiukan perehtyy niin voi säästää euroja ja hermoja ja lopputulos voi hyvinkin palkita kukoistavilla kasveilla. Seuraavassa kerron joitakin vinkkejä, miten osaisit laittaa kasvin oikeaan paikkaan pihassa.

Ota huomioon kasvin leveys

Ennen kuin kirmaa taimikaupoille, kannattaa miettiä etukäteen, mitä laittaa, mihin laittaa, minkä kokoiseksi se lopulta kasvaa ja mitä kasvi haluaa Sinulta ja mitä Sinä haluat kasvilta. Aina ei tule välttämättä mietittyä vaikkapa sitä, kuinka suureksi kasvi lopulta kasvaakaan, eikä sitä tietoa selkeästi tahdo aina mistään löytä. Pituus tai korkeus löytyy useimmiten helposti, mutta kun puhutaan leveydestä, niin sitä eivät taimiluettelot välttämättä kerro. Joidenkin kasvien osalta leveyksiä löytyy Taimikko Ruhasen sivuilta.

Leveys on kuitenkin tärkeä asia, kun mietitään kasvin etäisyyttä esimerkiksi rakennuksesta, autotiestä tai toisesta kasvista. Etenkin puiden kohdalla on joskus vaikea muistaa 150-200 cm pituista tainta ostaessa, että sille voi tulla leveyttä jopa kymmeniä metrejä. Eikä leveys koske vain maan päällistä osaa, sillä latvuksen leveys on useimmiten suoraan verrannollinen juuriston leveyteen. Kasvin leveys sekä maanpinnan ylä- että alapuolella on ongelmallinen nimenomaan rakennusten läheisyydessä, koska juuret voivat mennä salaojiin ja lehvästö kasvaa seinään kiinni. Pensaat ja perennat harvoin ovat niin ongelmallisia kuin puut, mutta niidenkin kanssa seinän pieleen kannattaa aina jättää noin puolen metrin levyinen kaistale, jossa ei ole humusta.

Kasvin vaatimukset

Puita pienempiä kasveja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon kasvin kasvupaikkavaatimukset. Ensinnäkin, harva kasvi viihtyy yksinään nurmikolla. Nurmiheinät ovat etenkin taimivaiheessa varsin haitallinen tekijä niiden viedessä ison osan taimen tarvitsemista vedestä ja ravinteista. Lisäksi nurmikon suhteen uhkana taimelle on myös perheen ruohoa leikkaava isäntä, joka joutuu kiertämään taimen, joten sitä riskiä ei kannata ottaa että hänellä menee hermot ja tapahtuu yliajo. 

Menestymisvyöhyke

Huomioon on otettava myös kasvin menestymisvyöhyke, joka Keski-Suomessa on 3 tai 4. Puuvartisiin kasveihin menestymisvyöhyke tulee olla merkattu myyntitilanteessa. Kuitenkaan menestymisvyöhyke ei aina takaa kasvin menestymistä, sillä joskus pienilmasto voi olla paikan tyypillistä menestymisvyöhykettä huonompi. Toisaalta pienilmasto voi vaikuttaa myös myönteisesti, koska suojaisalla paikalla voi saada menestymään arempiakin kasveja.

Valo-olosuhteet

Myös valo-olojen on oltava oikeat. Useimmat kasvit viihtyvät aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, mutta eivät välttämättä paahteessa. Toiset eivät siedä paljoakaan aurinkoa. Selkeästi mieluiten puolivarjossa tai jopa varjossa viihtyviä puuvartisia kasveja ovat esimerkiksi marjakuuset ja köynnöshortensia, perennoja esimerkiksi kuunliljat, nauhukset ja jaloangervot. Lisäksi on niitä harvoja kasveja, jotka menestyvät lähes missä vain, kuten sinikuusama. 

miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan varjo
Varjossa viihtyviä kasveja. Taustalla nousee köynnöshortensia ja lumikärhö, edempänä jaloangervot ja kuunliljat, reunoilla suikeroalpi ja kausikasvina lankaköynnös.

Kasvualusta

Kasvualustan suhteen on myös monenlaisia vaatimuksia, ja usein se jääkin turhan vähälle huomiolle. Varsin usein, jos kasvia jokin vaivaa, on katse suunnattava maan pinnan alle. Meillä Suomessa on luontaisesti useimmiten hiukan hapan maaperä, mutta on tiettyjä kasveja, joille istutettaessa kannattaa lisätä hapanta multaa kasvin viihtymisen takaamiseksi. Näitä ovat etenkin alppiruusut, joille itse laitan havu-rodomultaa säkin yhtä tainta kohden, oli kohteen kasvualusta sitten ennestään minkälainen tahansa.

Muiltakin osin kasvupaikan kasvualustan laatua voi tarvittaessa parantaa: hiekka- ja soramaahan lisätään kompostimultaa, turvetta ja savea, hiesu- ja savimaahan taas lisätään hiekkaa ja multaa. Keski-Suomessa usein esiintyvä niin sanottu sininen savi voi olla jopa mekaaninen este kasvien juurille.

Kasvualustan määrä on myös asia, joka tulee huomioida, koska meillä ei valitettavasti ole luonnon kykyä kasvattaa puun tainta kallion koloon. Perennat tarvitsevat lajista riippuen 10-50 cm syvän kasvualustan, pensaat pääsääntöisesti 40-50 cm, köynnökset 60 cm, pienet puut 60 cm ja isot puut 80 cm syvyyttä. Leveyttä saa etenkin puiden kohdalla olla vähintään tuplasti. Nurmikko vaatii hyvin kasvaakseen tiivistettynä 20 cm syvän kasvualustan. Siksi ollaan usein ongelmissa rakennusten lähellä, jos halutaan tehdä istutusalue vaikkapa pensaille: routaeristeet tulevat vastaan ennen kuin riittävä kasvualustasyvyys on saavutettu. Toinen vaikeuttava tekijä voi olla kallio.

Nämä kasvit eivät kaipaa syvää kasvualustaa. Keltamaksaruoholle riittää jopa 10 cm paksu, läpäisevä kasvualusta.

Minkälaisia yhdistelmiä voin tehdä?

Periaatteessa vain mielikuvitus on rajana sen jälkeen, kun on katsonut paikan olosuhteita vastaavat lajimahdollisuudet vyöhykkeen ja muiden vaatimusten suhteen. Kannattaa kuitenkin ajatella kasvin habitusta siinä mielessä, että peittääkö kasvi kasvualustansa pinnan kasvaessaan kokonaan vai jääkö alaosa avoimeksi. Vaikkapa hortensian kohdalla on usein viisasta ajatella istuttavansa myös maanpeitekasvin: matalan kasvin, joka peittää itse maanpinnan, kun hortensia kasvaa kohti valoa ja alaoksat ovat kaljuja.

Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan
Kurjenpolvia syyshortensioiden maanpeitekasvina.

Mitä tulee jatkuvaan kukintaan, niin etenkin perenna-alueilla kannattaa ajatella myös varhaista kevättä. Itselläni on kuunliljapainotteinen perennaryhmä, jossa keväällä on runsaasti matalia sipuleita, tulppaaneja ja vielä lisäksi ukkolaukkaakin. Näiden kaikkien sipulikasvien kuihtuvat lehdet käytännössä jäävät kuunliljan lehtien alle sitten kun ne kasvavat kesällä täyteen mittaansa. Minun makuuni ainakin varsin helppohoitoista!

Kuinka tiheään?

Mistä sitten tiedän, kuinka lähelle toisiaan kasveja voi istuttaa, jotta saavutetaan ihanteellinen lopputulos? Ja mitä sillä on väliä? 

Jos suunnitellaan kasviryhmää tai vaikkapa pensasaidannetta, oikeilla istutusetäisyyksillä saavutetaan helppohoitoisuus ja kasvit viihtyvät. Useampilajisella, oikeilla istutusväleillä toteutetulla perenna- tai pensasalueella kasvit kasvavat kohtuullisessa ajassa toisiinsa kiinni ja näin ollen varjostavat kasvualustan niin, etteivät siellä rikkakasvit enää menesty.

Myöskään kasvualustan pinnan kosteusolot eivät vaihtele enää äärioloista toiseen kuten avoimella kasvualustapinnalla. Näin ollen ei pääse ainakaan niin helposti tapahtumaan sitä, että rikkaruohot olisivat vallanneet kasvualustan ennen kuin kasvit ovat täysikasvuisia. Sanoisin, että ainakin aloittelijan ja vähän laiskemman puutarhurin kannattaa istuttaa kasvit mieluummin hiukan liian tiheään kuin liian harvaan. Liian harva istutus on omiaan rikkaruohottumaan alta aikayksikön, ja silloin on jo puutarhainnostus tipotiessään! Helppohoitoisen perennaryhmän perustamisesta voit lukea lisää toisesta blogitekstistäni.

Kaikilla kasveilla istutusetäisyys perustuu niiden täysikasvuiseen kokoon, ja vaihtelee siten kasvilajeittain ja jopa -lajikkeittain. Tietoa löytyy netistä jonkin verran, mutta joitakin yleisimpiä mainitakseni, vapaasti kasvavissa pensasaidanteissa paljon käytetyt koivu- ja rinneangervo 80 cm, norjan- ja idänvirpiangervo 100 cm. Leikattavissa pensasaidoissa käytetään tiheää n. 30 cm väliä, mutta niitä ei välttämättä kannata ajatella, jos haluaa päästä kohtuullisen helpolla pihan hoidossa. Perennoista esimerkkeinä useimmat kuunliljat ja kurjenpolvet voi istuttaa 40 cm välein, päivänliljat 60 cm välein ja pionit 80 cm välein. 

Jos tuntuu siltä, että tämä ei millään itseltä onnistu, niin olemme tietenkin käytettävissäsi, vaikkapa konsultoinnin tai pihasuunnitelman muodossa.