Varmaankin tiedät sen keväisen tunteen, kun taimiluetteloita tulee postilaatikkoon ja niitä selatessa tulee ihana fiilis: mä haluan ton, ton ja ton. Samoin tiedät sen jälkeen koittavan tunteen siitä, saako sitä menestymään, puhumattakaan siitä, kun postimyyntitaimet tulevat ja toteat luettelon kuvan ja taimen olevan kovin eri näköisiä! Saati viimeistään syksyllä koittavasta pettymyksestä, kun taimesta ei koskaan tullut läheskään sitä mitä piti, tai sitten kuoli kokonaan. Niin tuttua, mutta kun näihin asioihin hiukan perehtyy niin voi säästää euroja ja hermoja ja lopputulos voi hyvinkin palkita kukoistavilla kasveilla. Seuraavassa kerron joitakin vinkkejä, miten osaisit laittaa kasvin oikeaan paikkaan pihassa.
Ota huomioon kasvin leveys
Ennen kuin kirmaa taimikaupoille, kannattaa miettiä etukäteen, mitä laittaa, mihin laittaa, minkä kokoiseksi se lopulta kasvaa ja mitä kasvi haluaa Sinulta ja mitä Sinä haluat kasvilta. Aina ei tule välttämättä mietittyä vaikkapa sitä, kuinka suureksi kasvi lopulta kasvaakaan, eikä sitä tietoa selkeästi tahdo aina mistään löytä. Pituus tai korkeus löytyy useimmiten helposti, mutta kun puhutaan leveydestä, niin sitä eivät taimiluettelot välttämättä kerro. Joidenkin kasvien osalta leveyksiä löytyy Taimikko Ruhasen sivuilta.
Leveys on kuitenkin tärkeä asia, kun mietitään kasvin etäisyyttä esimerkiksi rakennuksesta, autotiestä tai toisesta kasvista. Etenkin puiden kohdalla on joskus vaikea muistaa 150-200 cm pituista tainta ostaessa, että sille voi tulla leveyttä jopa kymmeniä metrejä. Eikä leveys koske vain maan päällistä osaa, sillä latvuksen leveys on useimmiten suoraan verrannollinen juuriston leveyteen. Kasvin leveys sekä maanpinnan ylä- että alapuolella on ongelmallinen nimenomaan rakennusten läheisyydessä, koska juuret voivat mennä salaojiin ja lehvästö kasvaa seinään kiinni. Pensaat ja perennat harvoin ovat niin ongelmallisia kuin puut, mutta niidenkin kanssa seinän pieleen kannattaa aina jättää noin puolen metrin levyinen kaistale, jossa ei ole humusta.
Kasvin vaatimukset
Puita pienempiä kasveja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon kasvin kasvupaikkavaatimukset. Ensinnäkin, harva kasvi viihtyy yksinään nurmikolla. Nurmiheinät ovat etenkin taimivaiheessa varsin haitallinen tekijä niiden viedessä ison osan taimen tarvitsemista vedestä ja ravinteista. Lisäksi nurmikon suhteen uhkana taimelle on myös perheen ruohoa leikkaava isäntä, joka joutuu kiertämään taimen, joten sitä riskiä ei kannata ottaa että hänellä menee hermot ja tapahtuu yliajo.
Menestymisvyöhyke
Huomioon on otettava myös kasvin menestymisvyöhyke, joka Keski-Suomessa on 3 tai 4. Puuvartisiin kasveihin menestymisvyöhyke tulee olla merkattu myyntitilanteessa. Kuitenkaan menestymisvyöhyke ei aina takaa kasvin menestymistä, sillä joskus pienilmasto voi olla paikan tyypillistä menestymisvyöhykettä huonompi. Toisaalta pienilmasto voi vaikuttaa myös myönteisesti, koska suojaisalla paikalla voi saada menestymään arempiakin kasveja.
Valo-olosuhteet
Myös valo-olojen on oltava oikeat. Useimmat kasvit viihtyvät aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, mutta eivät välttämättä paahteessa. Toiset eivät siedä paljoakaan aurinkoa. Selkeästi mieluiten puolivarjossa tai jopa varjossa viihtyviä puuvartisia kasveja ovat esimerkiksi marjakuuset ja köynnöshortensia, perennoja esimerkiksi kuunliljat, nauhukset ja jaloangervot. Lisäksi on niitä harvoja kasveja, jotka menestyvät lähes missä vain, kuten sinikuusama.
Kasvualusta
Kasvualustan suhteen on myös monenlaisia vaatimuksia, ja usein se jääkin turhan vähälle huomiolle. Varsin usein, jos kasvia jokin vaivaa, on katse suunnattava maan pinnan alle. Meillä Suomessa on luontaisesti useimmiten hiukan hapan maaperä, mutta on tiettyjä kasveja, joille istutettaessa kannattaa lisätä hapanta multaa kasvin viihtymisen takaamiseksi. Näitä ovat etenkin alppiruusut, joille itse laitan havu-rodomultaa säkin yhtä tainta kohden, oli kohteen kasvualusta sitten ennestään minkälainen tahansa.
Muiltakin osin kasvupaikan kasvualustan laatua voi tarvittaessa parantaa: hiekka- ja soramaahan lisätään kompostimultaa, turvetta ja savea, hiesu- ja savimaahan taas lisätään hiekkaa ja multaa. Keski-Suomessa usein esiintyvä niin sanottu sininen savi voi olla jopa mekaaninen este kasvien juurille.
Kasvualustan määrä on myös asia, joka tulee huomioida, koska meillä ei valitettavasti ole luonnon kykyä kasvattaa puun tainta kallion koloon. Perennat tarvitsevat lajista riippuen 10-50 cm syvän kasvualustan, pensaat pääsääntöisesti 40-50 cm, köynnökset 60 cm, pienet puut 60 cm ja isot puut 80 cm syvyyttä. Leveyttä saa etenkin puiden kohdalla olla vähintään tuplasti. Nurmikko vaatii hyvin kasvaakseen tiivistettynä 20 cm syvän kasvualustan. Siksi ollaan usein ongelmissa rakennusten lähellä, jos halutaan tehdä istutusalue vaikkapa pensaille: routaeristeet tulevat vastaan ennen kuin riittävä kasvualustasyvyys on saavutettu. Toinen vaikeuttava tekijä voi olla kallio.
Minkälaisia yhdistelmiä voin tehdä?
Periaatteessa vain mielikuvitus on rajana sen jälkeen, kun on katsonut paikan olosuhteita vastaavat lajimahdollisuudet vyöhykkeen ja muiden vaatimusten suhteen. Kannattaa kuitenkin ajatella kasvin habitusta siinä mielessä, että peittääkö kasvi kasvualustansa pinnan kasvaessaan kokonaan vai jääkö alaosa avoimeksi. Vaikkapa hortensian kohdalla on usein viisasta ajatella istuttavansa myös maanpeitekasvin: matalan kasvin, joka peittää itse maanpinnan, kun hortensia kasvaa kohti valoa ja alaoksat ovat kaljuja.
Mitä tulee jatkuvaan kukintaan, niin etenkin perenna-alueilla kannattaa ajatella myös varhaista kevättä. Itselläni on kuunliljapainotteinen perennaryhmä, jossa keväällä on runsaasti matalia sipuleita, tulppaaneja ja vielä lisäksi ukkolaukkaakin. Näiden kaikkien sipulikasvien kuihtuvat lehdet käytännössä jäävät kuunliljan lehtien alle sitten kun ne kasvavat kesällä täyteen mittaansa. Minun makuuni ainakin varsin helppohoitoista!
Kuinka tiheään?
Mistä sitten tiedän, kuinka lähelle toisiaan kasveja voi istuttaa, jotta saavutetaan ihanteellinen lopputulos? Ja mitä sillä on väliä?
Jos suunnitellaan kasviryhmää tai vaikkapa pensasaidannetta, oikeilla istutusetäisyyksillä saavutetaan helppohoitoisuus ja kasvit viihtyvät. Useampilajisella, oikeilla istutusväleillä toteutetulla perenna- tai pensasalueella kasvit kasvavat kohtuullisessa ajassa toisiinsa kiinni ja näin ollen varjostavat kasvualustan niin, etteivät siellä rikkakasvit enää menesty.
Myöskään kasvualustan pinnan kosteusolot eivät vaihtele enää äärioloista toiseen kuten avoimella kasvualustapinnalla. Näin ollen ei pääse ainakaan niin helposti tapahtumaan sitä, että rikkaruohot olisivat vallanneet kasvualustan ennen kuin kasvit ovat täysikasvuisia. Sanoisin, että ainakin aloittelijan ja vähän laiskemman puutarhurin kannattaa istuttaa kasvit mieluummin hiukan liian tiheään kuin liian harvaan. Liian harva istutus on omiaan rikkaruohottumaan alta aikayksikön, ja silloin on jo puutarhainnostus tipotiessään! Helppohoitoisen perennaryhmän perustamisesta voit lukea lisää toisesta blogitekstistäni.
Kaikilla kasveilla istutusetäisyys perustuu niiden täysikasvuiseen kokoon, ja vaihtelee siten kasvilajeittain ja jopa -lajikkeittain. Tietoa löytyy netistä jonkin verran, mutta joitakin yleisimpiä mainitakseni, vapaasti kasvavissa pensasaidanteissa paljon käytetyt koivu- ja rinneangervo 80 cm, norjan- ja idänvirpiangervo 100 cm. Leikattavissa pensasaidoissa käytetään tiheää n. 30 cm väliä, mutta niitä ei välttämättä kannata ajatella, jos haluaa päästä kohtuullisen helpolla pihan hoidossa. Perennoista esimerkkeinä useimmat kuunliljat ja kurjenpolvet voi istuttaa 40 cm välein, päivänliljat 60 cm välein ja pionit 80 cm välein.
Jos tuntuu siltä, että tämä ei millään itseltä onnistu, niin olemme tietenkin käytettävissäsi, vaikkapa konsultoinnin tai pihasuunnitelman muodossa.
Viimeisimmät kommentit