5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään
Usein näen kauhistuneita ilmeitä, kun ehdotan perennaistutuksen tekemistä, varsinkin jos kasveja on kappalemäärällisesti paljon. Myönnettäköön, että itselläni on ollut aivan samoja ennakkoluuloja vielä hortonomikouluaikani loppupuolellakin. Sittemmin kokemuksen karttuessa olen kuitenkin huomannut, että tiettyjä ohjeita seuraten perennatkin ovat varsin helppohoitoisia, ja mikä parasta – näyttäviä! Seuraavaksi kerron 5 vinkkiä helppohoitoiseen perennaryhmään.
1 – Kasvualusta
Kasvualusta, eli kansankielellä multa, on kaikista tärkein asia missä tahansa istutuksessa. Aivan kuten pohjatyöt ovat tärkeimmät kaikessa muussakin rakentamisessa. Ja nimenomaan siksi sitä kutsutaan kasvualustaksi, koska se on kasvin paikka mihin sen pitäisi asettua hyvin ja kukoistaa.
Jo itse kasvualustan ominaisuudet vaatisivat yhden pitkän blogin, mutta kaikessa lyhykäisyydessään oleellisinta on ensinnäkin istutuksen perustamisvaiheessa, ettei siinä ole valmiiksi rikkaruohoja. Yksivuotisista, kuten jauhosavikasta on vielä mahdollista päästä eroon, mutta jos istutat perennoja alueelle, jossa on vaikkapa juolavehnää, on perennapenkkisi juuri sellainen kuin on pelättykin: vaikeahoitoinen rikkaruohopesäke.
Toinen tärkeä kasvualustan ominaisuus on vedenpidätys- ja vedenläpäisykyky. Hyvä kasvualusta on sopivasti molempia. Liian savipitoinen on turhankin hyvä pidättämään vettä ja se voi olla myös mekaaninen este kasvien juurille. Liian hiekkapitoinen taas hulauttaa niin vedet kuin ravinteetkin läpi ennen kuin kasvi ehtii niistä saada osansa ja tuloksena on ravinneköyhyys ja alttius kuivumiselle.
Kolmas tärkeä asia on kasvualustan syvyys. Useimmiten ei riitä, että pintamaa parannetaan tai vaihdetaan, vaan niin sanottua hyvää multaa on oltava syvemmällä. Oikea syvyys riippuu kasvilajista, mutta esimerkiksi vaateliaammilla perennoilla, kuten pioneilla, on hyvä olla 40-50 cm syvä kasvualusta menestymisen takaamiseksi. Kivikkokasvit ovat asia erikseen, koska ne voivat kasvaa lähes olemattomissa kasvualustasyvyyksissä, mutta useimmille perennoille kannattaa varata vähintään 30 cm syvyyttä.
2 – Kasvivalinnat
Jos haluaa helppohoitoisen istutuksen, ei yleisesti ottaen kannata hankkia kaikkein erikoisimpia lajeja. Näitä on joskus ketjumyymälöiden mainoslehdet pullollaan ja paljon valitettavasti myydään myös sellaisia kasveja millä ei ole välttämättä menestymisen edellytyksiä eteläisen Suomen ulkopuolella laisinkaan. Toki erikoisia voi ja kannattaakin kokeilla, mutta nimenomaan kokeilla ja käyttää sitten niitä enemmän, mikäli osoittautuu menestyväksi ja mieleiseksi. Perusrunko istutuksissa kuitenkin kannattaa tehdä varmemmista ja jo tutuista lajeista, joita istuttaa useampia samaa lajia.
Lisäksi on hyvä miettiä sitä, miten kyseinen kasvi peittää kasvualustansa. Helppohoitoisessa istutuksessa maanpinta on siihen tarkoitettujen kasvien peitossa mielellään aika pian kasvukauden alettua. Ja tässä tullaan niin kutsuttujen maanpeitekasvien tärkeyteen. Maanpeitekasvillisuus peittää kasvualustansa ja varjostaa juuristoaluetta siten, että rikkaruohoille ei jää sijaa. Niiden kanssa voi istuttaa sitten sellaisia kasveja, joiden lehvästö jää korkeammalle eikä peitä kasvualustaansa.
Helppohoitoinen perennaistutus on siis ainakin keskellä kesää mielellään kokonaan istutettujen kasvien peitossa. Oma esimerkkini tästä on oman pihani varjon puolella olevassa muurialtaassa, jonka kitken kerran alkukesästä ja samalla tarpeen vaatiessa lannoitan – muuta en tee koko kesänä. Istutuksessa on seinustalla olevien köynnöshortensioiden ja lumikärhön lisäksi kolmea eri lajia kuunliljaa, suikeroalpia ja jaloangervoa. Lisäksi sipuleina on ukkolaukkaa ja varjoliljaa sekä joitakin matalia tulppaaneita. Kulmaan istutan aina jotain kesäkukkaa.
Maanpinnan hyvin peittäviä kasveja ovat varjoisempaan paikkaan mm. kuunliljat, taponlehti, rönsytiarella ja varjoyrtti. Aurinkoisemmalla paikalla menestyvät hopeahärkki ja erilaiset kurjenpolvet, etenkin peittokurjenpolvi. Niistä kasveista, jotka jo itsessään ovat näyttäviä ja peittävät maanpinnan melko hyvin, mainittakoon esimerkkeinä isolehtiset nauhukset sekä päivänliljat.
Perennoista on olemassa paljon tietoa ja myös blogeja on aiheesta kirjoitettu jonkin verran. Yksi hyvä ja monipuolinen lisätiedon lähde aiheesta on Sarin puutarhat -blogi.
3 – Oikea kasvi oikeaan paikkaan
Vanha kliseinen sanonta on, että istuta oikea kasvi oikeaan paikkaan. Sanonta pitää paikkansa ja tarkoittaa sitä, että kasvilaji kannattaa valita olosuhteiden mukaan. Perennojen kannalta oleellisia asioita ovat paikan valo-olosuhteet, kasvualustan laatu ja tuuliolosuhteet. Kasvin valovaatimuksia tarkistettaessa kannattaa kiinnittää tosiaankin huomiota siihen, onko kasvi enemmän varjon vai aurinkoisen paikan laji. Jotkut ovat niin kestäviä, että niille ei juurikaan ole väliä minkälainen paikka on, mutta suurimmalla osalla perennoista sillä on merkitystä.
Kasvualustan laadun suhteen seurataan sitä, tarvitseeko kasvi hyvin menestyäkseen kuivan vai kostean tai peräti märän paikan, täytyykö olla runsaasti ravinteita ja käykö tavallinen kasvualusta vai turve- tai hiekkapitoinen ja onko kasvi kenties kalkin suosija. Asiasta ei välttämättä toki tarvitse tehdä isoa numeroa, sillä yleensä tavallinen hyvä kasvualusta riittää, kun sitä on tarpeeksi, mutta jos kasvi on vaikkapa selkeästi märän maan kasvi, ei sitä kallion kupeeseen paahteeseen kannata tietenkään edes yrittää.
Lue lisää: Miten osaisin laittaa oikean kasvin oikeaan paikkaan.
4 – Istutusetäisyys
Jokaisella perennalla on suositeltu istutusetäisyys, joka perustuu sekä leviämisnopeuteen, että siihen, että kasvi peittää kasvualustansa istutusetäisyyden kokoiselta alalta. Ja juuri siksi niitä kannattaa noudattaa, jotta istutus tosiaankin olisi niin helppohoitoinen kuin tavoite on. Esimerkkeinä otettakoon vaikkapa edellä mainitut nauhukset. Kallionauhus on sen verran iso kasvi, että sen voi istuttaa lähes metrin välein. Keskikokoiset kuunliljat sekä kurjenpolvet istutetaan yleensä n. 40 cm välein ja rönsytiarella 30 cm välein.
5 – Rajaus
Yksi ongelmallisimpia asioita monissa pihoissa perennojen ja muidenkin istutusten suhteen on se, että nurmikko on päässyt kasvamaan istutusten väliin. Tunnetusti nurmikkoheinät ovat kovia kilpailijoita niin kasveille kuin ihmisillekin siinä kohtaa, kun niistä pitäisi päästä eroon. Siksi, jos ei ole valmis kanttaamaan aluetta vuosittain vähintään kertaalleen, kannattaa istutusalueet rajata jollakin.
Hyviä vaihtoehtoja ovat erilaiset reunakivet (ei pyöreät luonnonkivet), jotka saa asennettua suoraan ja niissä on tarpeeksi syvyyttä estämään nurmikkoheinien juuriston siirtyminen istutusalueelle. Muovisia reunanauhojakin on kovin siistejä nykyään. Ja miksei pyöreät luonnonkivet käy, niin sen tähden, että niiden nurmikon puolen reuna jää epämääräiseksi ja siten tarkoittaa jatkuvaa siimaleikkurilla ajamista, ellei sitten ole laittanut luonnonkiviä vaikkapa rajattuun kivituhka-alueeseen.
Perennoja, eli ruohovartisia monivuotisia kasveja, voi käyttää tietenkin myös puuvartisten kasvien seassa, jolloin istutus onkin monipuolisempi. Samoin erityisesti perennojen seassa kannattaa käyttää sipulikukkia, jotka pidentävät ryhmän kukinta-aikaa. Tällöin perennat istutetaan normaaleilla istutusväleillä ja niiden sekaan laitetaan syksyllä sipuleita. Itselläni on esimerkiksi kuunliljojen seassa tulppaaneita ja narsisseja sekä idänsinililjaa, joiden kaikkien lakastuvat lehdet jäävät myöhemmin kasvavien kuunliljojen lehtien alle. Helppohoitoista kuin mikä!
Viimeisimmät kommentit