Ihana ihanampi hortensia

Ihana ihanampi hortensia

Hortensiat ovat varmasti yksi monipuolisimmista ja kauneimmista monivuotisista, puuvartisista kasveista mitä meiltä Suomenmaasta löytyy. Liekö ilmastonmuutoksen vai jalostuksen ansiota, mutta myös Keski-Suomessa menestyvien hortensioiden valikoima on jo todella runsas, ja siitä voi olla vain iloinen! Seuraavassa mainitut hortensiat ovat kaikki ainakin taimistojen tietojen mukaan menestyviä vähintään vyöhykkeellä 3, eli ainakin Keski-Suomen eteläisemmissä osissa. 

Syyshortensia

Hortensioista varmasti tunnetuin on perinteinen syyshortensia, joka ilahduttaa myöhäisellä ja runsaalla kukinnallaan. Kukat sopivat myös leikkokukiksi. Itse hoidan omaa syyshortensiaani leikkaamalla sitä runsaasti joka kevät. Jätän jäljelle edellisestä vuosikasvusta vain 1-3 silmuparia, jolloin odotettavissa on kenties vähemmän mutta suurempia kukkia. Lisäksi saan pidettyä pensaan melko pienenä ja kompaktina pakettina. Mieleni tekisi kokeilla kasvattaa taimesta itse myös rungollinen versio, mutta sellaisia taimia ei välttämättä löydä kovin helposti, mistä sellaisen voisi yrittää kasvattaa. Onneksi niitä saa ostaa myös valmiina. 

Syyshortensiasta on nykyään olemassa myös monia lajikkeita, jotka ovat kokeilemisen arvoisia. ’Early Sensation’ ja ’Magical Fire’ ovat aluksi valkokukkaisia, mutta muuttuvat melko pian vaaleanpunaisiksi, viimeksi mainittu lopulta jopa tummanpunaiseksi. ’Bombshell’ ja ’Magical Candle’ ovat myös aluksi valkoisia ja punertuvat myöhemmin, mutta värimuutos on hillitympi.

Syyshortensia ’Early Sensation’. Kuvat: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

’Little limen’ kukat taas ovat aluksi lajikenimensä mukaisesti limen värisiä, mutta muuttuvat ajan mittaan myöskin hiukan punertaviksi. Tämä lajike on myös selvästi pienempi kuin muut lajiketoverinsa. ’Limelight’ -syyshortensia on hyvin paljon perusmuotoista syyshortensiaa muistuttava kasvi, joskin väriltään hiukan limeen vivahtava.

Syyshortensia ’Limelight’. Kuva: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

Lajikkeita on siis niin, että hengästyttää! Mutta tämä oli silti vasta alkua, sillä olemme käyneet läpi vasta syyshortensian! Osaa näistä syyshortensian lajikkeista voi tulla ihastelemaan kesän aikana pihakivimyymäläämme, jossa teemme testaavan istutuksen mallipihan muurialtaaseen. 

Vasemmalla kuutamohortensia, oikealla syyshortensia

Mustilanhortensia

Mustilanhortensian voi syystä sanoa olevan suomalaista eliittiä, sillä se on saanut FinE-tunnuksen. FinE on lyhenne sanoista Finnish Elite, ja tunnuksen saa vain tarkoin valitut, Suomessa hyvin menestyvät ja tautikestävät kasvit. Mustilanhortensia kukkii runsaasti ja hiukan syyshortensiaa aiemmin, elo-syyskuussa. Kukat ovat eri tyyppiset, pitsimäiset. Tätä pensasta ei tarvitse leikata, sillä se yleensä pysyy luonnostaan kauniin muotoisena. Pensaasta kasvaa 2-2,5 m korkea ja leveä pensas, mutta kohtuullisen hitaan kasvutyylinsä vuoksi se kannattaa istuttaa 90-100 cm välein. 

Kuutamohortensia

Kuutamohortensia on niin ikään FinE-kasvi, joka paljolti muistuttaa mustilanhortensiaa. Kuutamohortensian kukat ovat kuitenkin leveämmät ja kasvutapa oman näkemykseni mukaan hiukan rennompi kuin mustilanhortensialla. Tätäkään pensasta ei tarvitse leikata. 

Köynnöshortensia

Köynnöshortensia on varmasti monia ihastuttanut eteläisemmässä Suomessa. Etenkin Mustilan arboretumissa on todella komeita yksilöitä puiden rungoilla kasvamassa. Meillä köynnöshortensia on vielä hiukan arka pahimpina talvina, mutta näyttäisi siltä, että aina vain paremmin se meillä Keski-Suomessakin menestyy.

Kovina, vähälumisina pakkastalvina sen lumirajan yläpuoliset osat saattavat paleltua, mutta itselläni on nyt kaksi viitisen vuotta vanhaa köynnöshortensiaa, jotka kasvavat betonisessa muurialtaassa (ei kaikkein lämpöisin mahdollinen paikka siis, kun kylmää hohkaa myös sivuilta) eikä paleltumista ole tietoakaan. Mutta jos haluaa varmistua, ettei se palellu, voi kasvin kasvattaa myös maanpeitekasviksi. Tästä on myös kokemusta eräässä pihassa, jossa pari köynnöshortensiaa on täyttänyt ison alppiruusu- ja marjakuusialueen maanpinnan kokonaan. 

Köynnöshortensia. Kuvat: Ursula Järvelä

Kasvin huono puoli on ollut ainoastaan se, että alkuun se näytti olevan suorastaan tuskastuttavan hidas kasvamaan. Mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mietin, että mihinkähän se seuraavaksi kasvaa, kun valokatteen pinta on jo lähellä… Myöskään kukkia ei ole vielä tullut, mutta minulle riittää myös komea lehvästö. Uskon, että jonain päivänä saan nauttia myös sen komeasta, runsaasta kukinnasta! 

Köynnöshortensian kannattaa antaa kasvaa siellä mihin sen laittaa, puolivarjoiseen tai jopa varjoiseen, happamaan kasvupaikkaan. Multaa kannattaa olla runsaasti, noin 60 senttimetrin syvyydellä. Leikata sitä ei tarvitse ja se kyllä kiipeää puun runkoonkin, kun ensi alkuun ohjaa sen sinne suuntaan puun juurelta. 

Jalohortensiat

Jalohortensia olen viime kesään saakka ihaillut lähinnä ruukkukasveina, mutta nyt jännityksellä odotan kevättä, miten taimistojen menestymisvyöhykkeet pitävät paikkansa ja olenko valinnut muutenkin suotuisan paikan. On nimittäin olemassa jo muutama jalohortensialajike, joiden väitetään menestyvän vyöhykkeillä kolme tai neljä. Seuraavassa esittelen juuri ne, aremmat versiot jääköön vielä odottamaan. 

’Summer Love’ on lähinnä vadelman punainen jalohortensia, joka kasvaa 50-100 cm korkeaksi ja leveäksi. Tosin tähän, aivan kuin muihinkin jalohortensioihin, vaikuttaa maan happamuus ja sen mukaan määrittyy myös kukan väri. Tämäkin kasvi voi siis olla kukinnaltaan jopa violetin sävyinen. 

Ihana ihanampi hortensia bloom star
Jalohortensia ’Bloom Star’. Kuva: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

’Bloom Star’ on enemmän sinisen suuntaan taittava jalohortensia, jolla on punaiset versot. ’Twist-n-shout’ taas on mielenkiintoinen, muutoin värisävyiltään saman tyyppinen kuin Bloom Star mutta kukissa on samanlaista pitsimäisyyttä kuin mustilan- tai kuutamohortensian kukissa, joissa isommat, neuvottomat kukat ovat kukinnon laidoilla. Näitä kahta sinisävyistä jalohortensiaa olen kokeillut eräässä kohteessa ja kerron teille tietenkin lisää, kun tiedän, miten ne menestyivät. 

Ihana ihanampi hortensia twist-n-shout
Jalohortensia ’Twist-n-shout’. Kuvat: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

Yllä mainitsemani jalohortensialajikkeet ovat Tahvosten Endless Summer -kokoelmaa, ja toisin kuin yleensä jalohortensioille suositellaan, näitä kasveja ei suositella leikattavaksi matalaksi keväällä. Näissäkin kyllä kukkanuput kehittyvät uusiinkin versoihin, mutta se voi tapahtua paljon hitaammin, kuin että käytössä olisi myös vanhoja versoja. Endless Summer -kokoelman kasvatus- ja hoito-ohjeisiin voit tutustua lisää tästä. 

Pallohortensiat

Tiedättehän ne todella isokukkaiset hortensiat, joiden kukinto on usein sellainen iso pallo? Ne ovat pallohortensioita. Nämäkin ovat olleet pitkään kasveja, joita en ole uskaltanut kuvitellakaan näille Keski-Suomen seuduille. Mutta nyt tämänkin testin makuun on päästy, sillä ’Strong Annebelle’ ja ’Pink Annabelle’ ovat lajikkeita, joiden väitetään menestyvän nelosvyöhykkeelle saakka. Myös ’Lime Rickeyn’ sanotaan menestyvän suotuisilla paikoilla myös nelosvyöhykkeellä. Viime kesänä istutin Strong Annabelleä, joten tänä kesänä näemme, mikä oli menestymisen tulos. Uskon, että melko hyvä, koska tällä seudulla oli lunta todella runsaasti.

Ihana ihanampi hortensia annabelle
Vasemmalla pallohortensia ’Strong Annabelle’, oikealla ’Pink Annabelle’. Kuvat: Karoliina Arola © Puutarha Tahvoset

Pallohortensian kukintaa edesauttaa vuosittainen leikkaus, aivan kuten syyshortensiaakin. Pensaan voi leikata jopa alas, koska se kukkii saman vuoden versoilla. 

Kasvupaikat

Paljon on siis valinnan varaa hortensioissakin. Miksipä niitä ei sitten kokeilisi? Ne ovat kuitenkin näyttäviä, kukkivat melko myöhään ja ne ovat kestäviä tauteja ja tuholaisia vastaan. Etenkin syys-, kuutamo- ja mustilanhortensia ovat helppoja ja melko varmoja valintoja, mutta myös tällä seudulle uudet lajit ja lajikkeet ovat kokeilemisen arvoisia. Itse haaveilen, että minulla olisi jonain päivänä paikka, jossa voisin kasvattaa oikean jalohortensiarivistön tai tehdä hortensia- ja alppiruusupainotteisen metsäpuutarhan. 

Minkälaisiin paikkoihin hortensioita kannattaa sitten istuttaa? Kuten lajikohtaisissa kuvauksissa kerroinkin, hortensiat pitävät happamasta maasta. Istuttaessa kannattaakin lisätä kasvualustaan joka tapauksessa havu-rodomultaa, noin säkillinen tainta kohden on oikein hyvä alku. Toki juuret kasvavat kaivetusta istutuskuopasta ulos jonain päivänä, ja hyvä olisikin, jos sielläkään ei aivan savimaata löytyisi.

Ympäristöä kannattaa siis katsoa vähän sillä silmällä, että paikka olisi hortensialle mahdollisimman luontainen. Ja vaikka joissakin lajikuvauksissa kerrotaan, että pensas sopii yksittäiskasviksi, niin se ei tarkoita sitä, että se viihtyisi yksinään nurmikolla. Nurmikkoheinät ovat pahoja kilpailijoita mille tahansa kasville, joten etenkään hortensioita ei kannata sellaiseen paikkaan laittaa. Itse suosin hortensioita erilaisten havujen kanssa, tai jos hortensian on tarkoitus olla ns. pääkasvi, sen alle voi laittaa kuorikatteen sijasta maanpeitekasviksi vaikkapa peittokurjenpolvia. 

Kasvien sijoittelusta voi lukea lisää täältä: Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

Kaikki hortensiat suosivat melko rehevää ja ravinteikasta maata, ja pääsääntönä voidaankin ajatella, että mitä jalompaan lajikkeeseen mennään, sitä tarkempi siitä on oltava. Perinteiset syys-, kuutamo- ja mustilanhortensiat eivät ole juuri moksiskaan, vaikka eivät ihan parhaaseen maahan pääsisikään, kun taas jalohortensioiden kasvualustaan kannattaa oikeasti vähän panostaa. 

Valo-olosuhteiden suhteen pääosa hortensioista pitää aurinkoisesta tai puolivarjoisesta paikasta, mutta eivät välttämättä paahteesta. Köynnöshortensiaa ei kannata laittaa aurinkoiseen paikkaan, vaan sille on etsittävä puolivarjo tai jopa varjoinen kasvupaikka. 

Jos haluat hankkia itsellesi hortensioita, saa Tahvosten taimivalikoimasta taimia myös meidän kauttamme tilaamalla. Tilauksen saapumisen jälkeen taimet voi noutaa pihakivimyymälästämme Jämsän Teollisuuskatu 1 c:stä. Kysy lisää!

Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan?

Varmaankin tiedät sen keväisen tunteen, kun taimiluetteloita tulee postilaatikkoon ja niitä selatessa tulee ihana fiilis: mä haluan ton, ton ja ton. Samoin tiedät sen jälkeen koittavan tunteen siitä, saako sitä menestymään, puhumattakaan siitä, kun postimyyntitaimet tulevat ja toteat luettelon kuvan ja taimen olevan kovin eri näköisiä! Saati viimeistään syksyllä koittavasta pettymyksestä, kun taimesta ei koskaan tullut läheskään sitä mitä piti, tai sitten kuoli kokonaan. Niin tuttua, mutta kun näihin asioihin hiukan perehtyy niin voi säästää euroja ja hermoja ja lopputulos voi hyvinkin palkita kukoistavilla kasveilla. Seuraavassa kerron joitakin vinkkejä, miten osaisit laittaa kasvin oikeaan paikkaan pihassa.

Ota huomioon kasvin leveys

Ennen kuin kirmaa taimikaupoille, kannattaa miettiä etukäteen, mitä laittaa, mihin laittaa, minkä kokoiseksi se lopulta kasvaa ja mitä kasvi haluaa Sinulta ja mitä Sinä haluat kasvilta. Aina ei tule välttämättä mietittyä vaikkapa sitä, kuinka suureksi kasvi lopulta kasvaakaan, eikä sitä tietoa selkeästi tahdo aina mistään löytä. Pituus tai korkeus löytyy useimmiten helposti, mutta kun puhutaan leveydestä, niin sitä eivät taimiluettelot välttämättä kerro. Joidenkin kasvien osalta leveyksiä löytyy Taimikko Ruhasen sivuilta.

Leveys on kuitenkin tärkeä asia, kun mietitään kasvin etäisyyttä esimerkiksi rakennuksesta, autotiestä tai toisesta kasvista. Etenkin puiden kohdalla on joskus vaikea muistaa 150-200 cm pituista tainta ostaessa, että sille voi tulla leveyttä jopa kymmeniä metrejä. Eikä leveys koske vain maan päällistä osaa, sillä latvuksen leveys on useimmiten suoraan verrannollinen juuriston leveyteen. Kasvin leveys sekä maanpinnan ylä- että alapuolella on ongelmallinen nimenomaan rakennusten läheisyydessä, koska juuret voivat mennä salaojiin ja lehvästö kasvaa seinään kiinni. Pensaat ja perennat harvoin ovat niin ongelmallisia kuin puut, mutta niidenkin kanssa seinän pieleen kannattaa aina jättää noin puolen metrin levyinen kaistale, jossa ei ole humusta.

Kasvin vaatimukset

Puita pienempiä kasveja suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon kasvin kasvupaikkavaatimukset. Ensinnäkin, harva kasvi viihtyy yksinään nurmikolla. Nurmiheinät ovat etenkin taimivaiheessa varsin haitallinen tekijä niiden viedessä ison osan taimen tarvitsemista vedestä ja ravinteista. Lisäksi nurmikon suhteen uhkana taimelle on myös perheen ruohoa leikkaava isäntä, joka joutuu kiertämään taimen, joten sitä riskiä ei kannata ottaa että hänellä menee hermot ja tapahtuu yliajo. 

Menestymisvyöhyke

Huomioon on otettava myös kasvin menestymisvyöhyke, joka Keski-Suomessa on 3 tai 4. Puuvartisiin kasveihin menestymisvyöhyke tulee olla merkattu myyntitilanteessa. Kuitenkaan menestymisvyöhyke ei aina takaa kasvin menestymistä, sillä joskus pienilmasto voi olla paikan tyypillistä menestymisvyöhykettä huonompi. Toisaalta pienilmasto voi vaikuttaa myös myönteisesti, koska suojaisalla paikalla voi saada menestymään arempiakin kasveja.

Valo-olosuhteet

Myös valo-olojen on oltava oikeat. Useimmat kasvit viihtyvät aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, mutta eivät välttämättä paahteessa. Toiset eivät siedä paljoakaan aurinkoa. Selkeästi mieluiten puolivarjossa tai jopa varjossa viihtyviä puuvartisia kasveja ovat esimerkiksi marjakuuset ja köynnöshortensia, perennoja esimerkiksi kuunliljat, nauhukset ja jaloangervot. Lisäksi on niitä harvoja kasveja, jotka menestyvät lähes missä vain, kuten sinikuusama. 

miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan varjo
Varjossa viihtyviä kasveja. Taustalla nousee köynnöshortensia ja lumikärhö, edempänä jaloangervot ja kuunliljat, reunoilla suikeroalpi ja kausikasvina lankaköynnös.

Kasvualusta

Kasvualustan suhteen on myös monenlaisia vaatimuksia, ja usein se jääkin turhan vähälle huomiolle. Varsin usein, jos kasvia jokin vaivaa, on katse suunnattava maan pinnan alle. Meillä Suomessa on luontaisesti useimmiten hiukan hapan maaperä, mutta on tiettyjä kasveja, joille istutettaessa kannattaa lisätä hapanta multaa kasvin viihtymisen takaamiseksi. Näitä ovat etenkin alppiruusut, joille itse laitan havu-rodomultaa säkin yhtä tainta kohden, oli kohteen kasvualusta sitten ennestään minkälainen tahansa.

Muiltakin osin kasvupaikan kasvualustan laatua voi tarvittaessa parantaa: hiekka- ja soramaahan lisätään kompostimultaa, turvetta ja savea, hiesu- ja savimaahan taas lisätään hiekkaa ja multaa. Keski-Suomessa usein esiintyvä niin sanottu sininen savi voi olla jopa mekaaninen este kasvien juurille.

Kasvualustan määrä on myös asia, joka tulee huomioida, koska meillä ei valitettavasti ole luonnon kykyä kasvattaa puun tainta kallion koloon. Perennat tarvitsevat lajista riippuen 10-50 cm syvän kasvualustan, pensaat pääsääntöisesti 40-50 cm, köynnökset 60 cm, pienet puut 60 cm ja isot puut 80 cm syvyyttä. Leveyttä saa etenkin puiden kohdalla olla vähintään tuplasti. Nurmikko vaatii hyvin kasvaakseen tiivistettynä 20 cm syvän kasvualustan. Siksi ollaan usein ongelmissa rakennusten lähellä, jos halutaan tehdä istutusalue vaikkapa pensaille: routaeristeet tulevat vastaan ennen kuin riittävä kasvualustasyvyys on saavutettu. Toinen vaikeuttava tekijä voi olla kallio.

Nämä kasvit eivät kaipaa syvää kasvualustaa. Keltamaksaruoholle riittää jopa 10 cm paksu, läpäisevä kasvualusta.

Minkälaisia yhdistelmiä voin tehdä?

Periaatteessa vain mielikuvitus on rajana sen jälkeen, kun on katsonut paikan olosuhteita vastaavat lajimahdollisuudet vyöhykkeen ja muiden vaatimusten suhteen. Kannattaa kuitenkin ajatella kasvin habitusta siinä mielessä, että peittääkö kasvi kasvualustansa pinnan kasvaessaan kokonaan vai jääkö alaosa avoimeksi. Vaikkapa hortensian kohdalla on usein viisasta ajatella istuttavansa myös maanpeitekasvin: matalan kasvin, joka peittää itse maanpinnan, kun hortensia kasvaa kohti valoa ja alaoksat ovat kaljuja.

Miten osaisin laittaa kasvin oikeaan paikkaan
Kurjenpolvia syyshortensioiden maanpeitekasvina.

Mitä tulee jatkuvaan kukintaan, niin etenkin perenna-alueilla kannattaa ajatella myös varhaista kevättä. Itselläni on kuunliljapainotteinen perennaryhmä, jossa keväällä on runsaasti matalia sipuleita, tulppaaneja ja vielä lisäksi ukkolaukkaakin. Näiden kaikkien sipulikasvien kuihtuvat lehdet käytännössä jäävät kuunliljan lehtien alle sitten kun ne kasvavat kesällä täyteen mittaansa. Minun makuuni ainakin varsin helppohoitoista!

Kuinka tiheään?

Mistä sitten tiedän, kuinka lähelle toisiaan kasveja voi istuttaa, jotta saavutetaan ihanteellinen lopputulos? Ja mitä sillä on väliä? 

Jos suunnitellaan kasviryhmää tai vaikkapa pensasaidannetta, oikeilla istutusetäisyyksillä saavutetaan helppohoitoisuus ja kasvit viihtyvät. Useampilajisella, oikeilla istutusväleillä toteutetulla perenna- tai pensasalueella kasvit kasvavat kohtuullisessa ajassa toisiinsa kiinni ja näin ollen varjostavat kasvualustan niin, etteivät siellä rikkakasvit enää menesty.

Myöskään kasvualustan pinnan kosteusolot eivät vaihtele enää äärioloista toiseen kuten avoimella kasvualustapinnalla. Näin ollen ei pääse ainakaan niin helposti tapahtumaan sitä, että rikkaruohot olisivat vallanneet kasvualustan ennen kuin kasvit ovat täysikasvuisia. Sanoisin, että ainakin aloittelijan ja vähän laiskemman puutarhurin kannattaa istuttaa kasvit mieluummin hiukan liian tiheään kuin liian harvaan. Liian harva istutus on omiaan rikkaruohottumaan alta aikayksikön, ja silloin on jo puutarhainnostus tipotiessään! Helppohoitoisen perennaryhmän perustamisesta voit lukea lisää toisesta blogitekstistäni.

Kaikilla kasveilla istutusetäisyys perustuu niiden täysikasvuiseen kokoon, ja vaihtelee siten kasvilajeittain ja jopa -lajikkeittain. Tietoa löytyy netistä jonkin verran, mutta joitakin yleisimpiä mainitakseni, vapaasti kasvavissa pensasaidanteissa paljon käytetyt koivu- ja rinneangervo 80 cm, norjan- ja idänvirpiangervo 100 cm. Leikattavissa pensasaidoissa käytetään tiheää n. 30 cm väliä, mutta niitä ei välttämättä kannata ajatella, jos haluaa päästä kohtuullisen helpolla pihan hoidossa. Perennoista esimerkkeinä useimmat kuunliljat ja kurjenpolvet voi istuttaa 40 cm välein, päivänliljat 60 cm välein ja pionit 80 cm välein. 

Jos tuntuu siltä, että tämä ei millään itseltä onnistu, niin olemme tietenkin käytettävissäsi, vaikkapa konsultoinnin tai pihasuunnitelman muodossa.