Kaupallinen yhteistyö DesignLite:n kanssa. Artikkeli sisältää affiliate-linkkejä, jotka on merkitty värillisellä kursiivilla ja tähdellä (*).
Iltojen hämärtyessä ja päivien käydessä yhä lyhyemmiksi tulee monella konkreettiseksi asiaksi valaistuksen tarve. Asia, joka ei ole kesäaikaan tullut mieleenkään. Kun suunnittelee pihan valaistuksen huolella, voi lopputulos tuoda runsaasti lisää käyttöaikaa hämärinä ja pimeinä vuodenaikoina, sekä todellakin kruunata koko pihan!
Uuden pihan mahdollisuudet
Jos olet vasta aloittamassa talon tai kesäasunnon rakentamista ja kaivinkone on vasta tulossa tontille, on Sinulla kaikkein paras mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon valaistusmahdollisuuksia pihassa jatkossa on. Siksi, vaikka et vielä ihan tietäisikään, mihin tai millaisia valoja haluat, kannattaa kaapeleiden suojaputkia laittaa maahan muutamaan oleelliseen paikkaan sähkökeskukselta lähtien. Niiden kautta on helppo vetää kaapeleita valaistukselle myöhemmässäkin vaiheessa ilman, että kaikki valmiit pinnat rikkoutuvat.
Jos taas tulevien valaisinten paikat ovat jo tiedossa, on maanrakennustöiden yhteydessä varsin helppo laittaa kaapelit oikeisiin paikkoihin sähköasentajaa varten.
Mitä valaistaan?
Mistä sitten voi tietää, minkälaisia valoja kannattaa käyttää tai minkälainen energiankulutus missäkin valaisintyypissä on? Aina voi halutessaan käyttää valaistussuunnittelijaa, mutta itsekin kannattaa kyllä jonkin verran olla perillä ja tutkia valikoimaa, jotta tietää mitä haluaa. Sinä itse tiedät parhaiten myös mitä pihavalaistukselta tarvitset.
Netistä löytyy paljon tietoa ja useampia valaisinkauppoja, joihin pääsee jonkin verran tutustumaan kotisohvalta käsin. Itse olen löytänyt erittäin hyvän valikoiman eri valmistajien valaisimia saman sivuston alta esimerkiksi DesignLitelta (*). Heillä on yllättävän hyvä valikoima myös aurinkokennovalaisimia, joita aion itse kokeilla heti sopivan kohteen sattuessa kohdalle.
Lähtökohtaisesti valaistuksen suunnittelu kannattaa aloittaa tarpeesta ja turvallisuudesta. Mieti ensin:
Mitkä alueet tarvitsevat valoa, jotta ovat turvallisia liikkua? Esimerkiksi sisääntulot, käytävät, autopaikat.
Millä alueilla ylipäänsä on melko paljon käyttöä myös hämärään ja pimeään vuodenaikaan?
Valoa on ihan turha laittaa vain laittamisen ilosta. Joskus näkee valaisintolppia keskellä nurmikkoa tai monen metrin päässä käytävästä. Näissä tapauksissa valaistuksella ei ole oikein järkevää funktiota, ja ne kuluttavatkin sähköä aivan turhaan.
Toinen, enemmän pihan visuaalisuuteen vaikuttava asia on koriste- ja kohdevalaistus. Siinä missä edellisen kohdan valot valaisevat käytäviä ja kulkureittejä, tässä valaistaan esimerkiksi kasveja tai pihan rakenteita, kuten muuria tai vaikkapa kalliota. Tätä varten täytyykin kartoittaa pihan näyttävimmät kohteet ja miettiä sen jälkeen, mikä voisi olla paras keino valaista ne, mikäli niitä halutaan korostaa. Koristevalaistusta varten voit käydä pihan läpi ja katsoa ”sillä silmällä” esimerkiksi seuraavia kohteita:
kalliot, isot kivet
hienot puut
hienot kasvit, joissa on esimerkiksi komea syysväri
pihan rakenteet, kuten muurit, pergolat, laiturit
taideteokset
Kasvien kohdalla on hyvä muistaa, että valaistusta ei tarvita kesällä. Näin ollen on lopulta aivan sama, vaikka kasvi olisi kesällä kaunis, jos ei se ole sitä syksyllä, kun valaistus on käytössä.
Millä valaistaan?
Tärkein asia, millä vaikutetaan siihen, onko pihan valaistus ylipäätään onnistunut ja visuaalisesti hyvännäköinen, on valaisintyypit sekä tapa miten valaistaan.
Ensisijaisesti valaisintyyppien valinnassa täytyy ottaa huomioon ympäristö, johon valaisin sijoitetaan. Onko kyseessä moderni ympäristö vai maalaisromanttinen, vanha piha-alue? Toisekseen, mikäli tehdään uutta valaistusta vanhaan ympäristöön, on otettava huomioon mahdolliset vanhat valaisimet ja niiden tyyli, mikäli ei ole tarkoitus uusia myös niitä samalla. Ylipäänsä saman tuoteperheen valaisimilla pääsee tyylillisesti pitkälle.
Erilaisista valaistustavoista oleellisimpia asioita on, pyritäänkö käyttämään suoraa vai epäsuoraa valaistusta. Itse suosin mielelläni epäsuoraa valaistusta aina, kun se on mahdollista ja järkevää, sillä silloin valo on tasaisempaa ja miellyttävää. Epäsuora valo tarkoittaa sitä, että valo heijastetaan jonkin pinnan kautta, ja itse valonlähde ei näy. Lisäksi valon ei tarvitse yleensä ulottua joka paikkaan, vaan vaikkapa käytävän valona käy hyvin alaspäin valonsa antava matalahko pylväsvalaisin. Myös led-nauhoilla voi saada tyylikästä valaistusta aikaan, jos sellainen on rakenteeseen mahdollista upottaa.
Pylväs- ja pollarivalaisimissa olen niin ikään sellaisten valaisimien ystävä, joissa itse valonlähde on valaisimen sisällä piilossa ja valo on hyvin suunnattu sinne, missä sitä tarvitaan. Omaa silmääni miellyttävänä esimerkkinä tämä kuvassa oleva Lienna-ulkovalaisin: tyyliltään moderni ja kevyt, ja valo tulee alaspäin (*).
Kohdevalaisimissa on hyvä ottaa huomioon valaistavan kohteen koko, mikä vaikuttaa valaistuksen tehoon. Tässä asiassa voivat auttaa sähkö-/valaistussuunnittelijat ja -asentajat sekä alan liikkeet. Esimerkiksi puiden valaisemisessa kannattaa huomioida, että puun kasvaessa valaisimen suuntaa pystytään muuttamaan.
Lisäksi kohdevalaistuksessa on huomioitava Suomen talvi: kuinka nopeasti valo jää lumen alle. Toisaalta, jos ei halua kohdevalon jäävän lumen alle, on mietittävä, miltä se näyttää kesäaikaan kun valaistusta ei tarvita: töröttääkö sen komean männyn juurella ”upea” kaksimetrinen metallipylväs koko kesän? Näissä tapauksissa voikin miettiä, olisiko lähiympäristössä vaikkapa jokin iso kivi tai muu, mihin lunta ei välttämättä kerry niin paljon – valaisimen voi usein sijoittaa myös sellaiseen paikkaan.
Valaisinten sijoittaminen
Valaisimet kannattaa siis sijoittaa aina sinne, missä niille on todellista tarvetta, tai jossa niillä on kohde, johon valon toivotaan osuvan. Kuitenkin kannattaa huomioida se, että valaisimia pystyy usein sijoittamaan esimerkiksi rakenteiden seiniin, kaiteisiin tai vaikkapa muurin sisään. Näin vältetään hoidollisesti hankalat nurmikkoalueen valaisimet. Tosin, jos pollarivalaisimet kulkureitin varrella nurmikkoalueella koetaan välttämättömiksi, on siihenkin toki keinoja, joilla nurmikon hoitoa voidaan helpottaa. Näitä ovat esimerkiksi valaisimen jalan ympäröiminen pienellä kiveyksellä tai tekemällä vaikkapa irtopinnoitealue koko valaisinlinjalle. Kaunis vaihtoehto voi olla myös maanpeiteperennan tai matalan pensaan istuttaminen valaisinten välille.
Entä energiankulutus?
Nykyiset valaisimet ovat yleensä hyvinkin energiatehokkaita, eivätkä varmastikaan ole omakotitalon suurimpia sähkösyöppöjä. Kuten muussakin valaistuksessa, voidaan ulkovalaistuksessakin kuitenkin vaikuttaa energiankulutukseen valonlähteen valinnalla sekä erilaisten ajastimien ja hämärä- tai liiketunnistimien asentamisella. Myös etäohjattavia valaistusjärjestelmiä kannattaa kysyä alan liikkeistä.
Kausivalaistus
Visuaalisessa mielessä ei voi väheksyä myöskään niin kutsuttua kausivalaistusta. Niillä on helppo luoda väliaikaista lisävaloa ja -tunnelmaa erilaisissa kohdissa pihassa, kuten sisääntulossa, terassin reunalla, pergolassa, kasvihuoneessa… Kausivalot ja lyhdyt luovat mukavaa ilmettä syyshämärään, eivätkä ne ole järin suuri investointikaan.
Kausivaloihin liittyvistä sudenkuopista haluan kuitenkin mainita tässä sen, että aivan kuten kaikessa muussakin pihan suunnittelussa ja rakentamisessa, pätee vanha sananlasku: liian monet värit sokaisevat silmät. Jos kausivalojakin on useampaa eri sorttia, eri värejä ja joku vilkkuukin, on katseen kiintopiste vähintäänkin hajalla ja olo on rauhaton. Itse koen, että värejä täytyy osata käyttää, jotta ne näyttävät hyvältä. Esimerkiksi istutuksissa tai vaikkapa niityillä monet värit voivat näyttääkin hyvältä, mutta valaistuksen suhteen en ainakaan itse koe, että amerikkalaistyylinen ”mitä enemmän sen parempi” toimisi suomalaisessa maisemassa useinkaan.
Kiinteään valaistukseen kannattaa satsata ja käyttää vähän aikaa sen suunnitteluun. Etenkin laajemmissa tai vaativammissa uudiskohteissa kannattaa sisätilojen sähkö- ja valaistussuunnittelijalle antaa toiveet myös pihan valaistuksen suunnittelusta, jolloin koko valaistuksen toimivuus ja turvallisuus tulee huomioitua. Yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, on luotettava sähköurakoitsija, joka tietää mitä tekee ja tekee sen hyvin.
Pihakiveysten materiaalien valitseminen ei ole aina ihan yksinkertaista ja helppoa. Sisälle kyllä onnistui valita laminaatit ja oikeanlaiset laatat, mutta mitä pihalle voi laittaa ja mitä siinä pitää huomioida?
Sisällä valitaan lattiamateriaalit käytön mukaan – ja niin tehdään ulkonakin. Ulkona käyttötarkoituksen lisäksi materiaalin valintaan vaikuttavat kunnossapito ja luonnollisesti myös visuaaliset näkökohdat. Enää ei tarvitse ihan välttämättä valita materiaaliksi sitä vanhempien pihassa ollutta ”ässä-kiveä”, ja harmaalle, jumalattoman painavalle laatallekin on olemassa vaihtoehtoja, jotka kenties enemmän hivelevät silmää ja kestävät ajan patinaa.
Autokatos ja autopaikat
Periaatteessa henkilöautolla liikuttaville alueille riittää 60 mm paksu betonikivi, mutta siltä varalta, että jonain päivänä kiveykselle joutuu nousemaan myös raskaammalla kalustolla, kannattaa yleisesti ottaen valita 80 mm paksu kivi. Sillä tavoin ei yöuniansa tarvitse menettää, jos tavanomaisesta poiketen joutuukin päästämään vaikkapa läheisen maatilan isännän tuomaan puita traktorilla.
Toki kaikkea ei pelasta kiven paksuuskaan, jos pohjat on tehty huonosti tai vaikkapa asennushiekkakerros on jäänyt liian paksuksi ja kivi pääsee painumaan. Liikaa en voi tässäkään korostaa sitä, että pohjatyöt on oltava kunnolla tehty; asianmukaisesti tiivistetty, oikeanlaisista materiaaleista sekä riittävän kantavaksi ja routimattomaksi rakennettu.
Pääsääntöisesti en suosittelisi autolla liikuttaville alueille laittamaan minkäänlaisia varsinaisia laattoja. Syy on se, että laattoja ei yleisesti ottaen voi tiivistää asennuksen jälkeen samalla tavoin kuin pienempiä kiviä. Pienempiä kiviä käytettäessä kiveys saumataan ja tiivistetään asennuksen jälkeen, jolloin asennushiekka painuu tasaisesti ja saumahiekka uppoaa saumaan kauttaaltaan paremmin. Tällä kohtaa kivet myös tavallaan lukittuvat toisiinsa, mitä taas laatoilla ei niinkään tapahdu juuri tiivistämisen puuttumisen vuoksi.
Toki on poikkeuksiakin, sillä esimerkiksi 28 cm leveän ja 80 mm paksun tori-/kartanolaatan vielä uskaltaa tiivistää ja siten käyttää myös autopaikoilla. Mutta kun kyse on sitä isommista laatoista, harvoin laatan paksuus on vaadittavan 80 mm ja toisaalta asennus käsipelissä alkaa olla jo painavuutensa vuoksi todella haastavaa, vaikka vaadittava paksuus löytyisikin.
Joskus on paikkoja, joihin ei välttämättä haluaisi tehdä kiveystä, mutta auton tai muun kulkuneuvon säilyttämisen kannalta jokin kantava rakenne olisi pakko tehdä. Tällöin hyvä ratkaisu on käyttää erilaisia nurmikiviä. Ne ovat betonikiviä, joiden saumat täytetään kasvualustalla ja päälle kylvetään nurmi. Tällöin tuloksena on kestävä pohja, jolla kasvaa kuitenkin vihreä nurmikko. Nurmikiviä on erilaisia eri toimittajilla. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Ruduksen golf-kivi, jonka isojen asennusnystyröiden avulla kivien väliin jää automaattisesti iso sauma, johon kasvualustan saa laitettua saumausvaiheessa.
Golf-kivi nurmisaumalla, juuri asennettu
Oleskelualueet
Oleskelualueille ja muille alueille, joilla pääsääntöisesti ei liikuta ainakaan henkilöautolla, voi valita matalampaa kiveä tai laattaa ja valikoima on jossain määrin monipuolisempi kuin autopaikoilla. Valintaan vaikuttavat enemmän visuaaliset syyt sekä se, miltä kivi tuntuu jalan alla ja kuinka siinä pysyy pöytä ja tuolit suorassa. Myös pihan ja rakennusten tyyli ja värit sanelevat paljon.
Itse valitsen oleskelualueille useimmiten vähän mielenkiintoisemman kiven kuin perinteiset pesubetonilaatat tai jo aiemmin mainitsemani, niin kutsutut ässäkivet.
Oleskelualueilla suosin jonkin verran kiveyksiä, joissa on useampi eri kivikoko. Tästä esimerkkinä ovat niin kutsutut roomalaiset kivet, joita on useimmilla betonikivitoimittajilla jossain muodossa. Roomalaisessa ladonnassa on yleensä kuusi eri kivikokoa, mutta samaa ajatusta voi mukailla myös vaikkapa kolmella eri kivikoolla. Tämä mahdollisuus on melko tyypillisellä torikivellä (HB-betoni) tai kartanokivellä (Rudus), joiden sarjaa löytyy puolikas versio sekä laattakoko – kaikki toistensa kerrannaisia siten, että ne saa yhdistettyä helposti samaan kiveykseen. Näin kiveykseen saadaan sopivasti elävyyttä, joka ei kuitenkaan hyppää silmille.
Näissä kiveyksissä on käytetty useampaa eri kivikokoa. Vasemmalla kivikokoja on kolme, oikeanpuoleisessa kuvassa vain kaksi, mutta sekaladonnan ansiosta kiveyksen pinta on elävä ja kiinnostava.
Hyvä yhdistelmä syntyy myös tori-/kartanolaatan ja aukiokiven/kartanonopan yhdistelmästä. Kyse on 28 cm leveästä laatasta ja siitä neljäsosan, eli 14 cm, kokoisesta kivestä.
Jos taas haluaa hiukan erilaisen kiven, eikä halua käyttää luonnonkiveä, on oivallinen vaihtoehto Ruduksen luoto-kivi. Se on melko uusi kivimalli, joka on saavuttanut parissa vuodessa suuren suosion. Eikä ihme, sillä kivi on tosiaan erilainen, kuin perinteiset betonikivet. Se sopii aivan yhtä hyvin nykyaikaisiin ja kantikkaisiinkin pihakiveyksiin, mutta myös perinteisiin ja vaikkapa kesäasuntojen pihoihin. Reunan voi tehdä suoraksi tai jättää luonnollisesti polveilemaan.
Luotokivi (tässä kuvassa vielä saumaamatta)
Sisääntulot
Sisääntuloon voi tehdä vaikkapa mahdollista sisääntulokäytävää leveämmän kohdan, jolloin sisäänkäynti korostuu paremmin. Monissa rakennuksissa pääsisäänkäynti ei nimittäin ole välttämättä kovinkaan selvä varsinkaan ensi kertaa vierailulle tulevalle. Siksi kivillä voi paremmin osoittaa, mikä on pääsisäänkäynti. Toisaalta, vaikka asia olisikin varsin selvä, on silti mukavaa tehdä sisäänkäynnille muuta aluetta leveämpi tai muulla tavoin erilainen kiveys, jotta siihen saa esimerkiksi kesäkukkaruukut molemmille puolille sisäänkäyntiä.
Sisääntulon kiveys voi olla hyvin vaikkapa puoliympyrä, jonka pystyy helposti tekemään usealla toimittajalla olevista kaarrekivistä ja samaa sarjaa olevista tavallisista kiveyskivistä. HB-betonilla kivi on nimeltään perinnekivi ja Ruduksella se on klassikko.
Minkä värisen betonikiven valitsen?
Väreillä tulee harvoin leikiteltyä, sillä koen kiveysten olevan pihan lattian, jonka on oltava rauhallinen. Aivan kuten sisällä värit tehdään usein tekstiileillä – ulkona ne tehdään kasveilla ja kenties joillain kalusteilla ja vaikkapa ruukuilla. Niitä on aina helppo muuttaa tai vaihtaa, mutta kiveystä ei vaihdeta joka vuosi sen vuoksi, että väri ei enää miellytä.
Värejä on betonikivissäkin kuitenkin useita, joista valita. Yleisimmät värit ovat musta ja harmaa, ja ne löytyvätkin kaiketi lähes kaikista kivimalleista. Musta betonikiven värinä herättää monesti kummastusta, sillä useimmiten musta on etenkin kuivana vain tumman harmaa. Eron harmaaseen kuitenkin huomaa, kun laittaa mustan ja harmaan vierekkäin.
Mustasta on moni kivitoimittaja yrittänyt saada selkeästi tummempaa mustaa aikaiseksi, ja ainakin HB-betoni on siinä jossain määrin myös onnistunut. Uusi sävy Carbon Black on selkeästi tummempi kuin perinteinen musta.
Yksi melko yleisesti käytössä oleva väri on punainen. Sen värin käyttöä kannattaa kuitenkin harkita, sillä se on vähän kuin olisi punainen matto pihassa koko ajan. Ei sillä, etteikö se voisi olla varsin sopiva valinta moneen paikkaan, kuten vaikkapa punakattoisten rakennusten kylkeen. Sen sijaan voi olla kuitenkin parempi valita monelta kivitoimittajalta saatava punamusta sävy, joka näyttää mielestäni luonnollisemmalta. Punamusta saattaa olla myös nimellä karelia.
Vasemmalla vaalean ruskehtava kiven sävy ”kajo”, oikealla punamusta/karelia
Myös hiekan värisiä tai muun sävyn kellertäviä kiviä on olemassa, ja ne ovatkin hyvä valinta esimerkiksi vaalean hiekan värisen tiilitalon pihaan. Vaalean kiven kanssa hyvän kontrastin luo musta reunakivi.
Kivien pintakäsittely
Parhaiten liene tunnetaan betonikivissä sileä pinta, joka onkin se tavallisin ja myöskin edullisin. Sen lisäksi on kuitenkin muita pintakäsittelyitä, jotka muuttavat kiven ulkonäköä ja käytettävyyttäkin jonkin verran. Hiekkapuhallettu pinta tekee kivestä hiukan elävämmän ja karkeampipintaisen. Siinä ei näy lika niin herkästi, eikä se välttämättä ole yhtä liukas, kuin normaali sileä pinta. Saman tyyppinen on myös hienopesty pinta.
Lisäksi melko yleisiä ovat erilaiset profiloidut pinnat, mikä tarkoittaa sitä, että kiven pintaan tehdään pientä kohokuviointia, mikä elävöittää kiven ulkonäköä.
Pintakäsittelystä voitanen puhua myös niin kutsuttujen antiikkikivien kanssa, vaikka ne usein tehdään vanhan näköisiksi varsin mekaanisilla tavoilla. Antiikkikivet, tai toiselta kauppanimeltään patinoidut kivet, ovat nimensä mukaisesti hiukan vanhan näköisiä kiviä. Se ei kuitenkaan tarkoita huonolla tavalla sitä, että ne näyttäisivät kovin käytetyiltä, sillä oikeasti patinoitu kivi on varsin tyylikäs. Ne sopivatkin erinomaisesti vanhoihin pihapiireihin, mutta tuo sopivan rouheaa tyyliä myös moderneihin ympäristöihin.
Entä rajaus?
Betonikiveykset kannattaa aina rajata jollain. Tai jos ei varsinaisesti rajaa, niin ainakin tukea ne täytyy. Rajaamiseenkin kuitenkin löytyy sopivia vaihtoehtoja niin betonisista kuin luonnonkivistäkin.
Mukava kontrasti betonikiveyksen reunalle syntyy, kun käyttää joko kiveyksen väristä poikkeavaa betonista reunakiveä tai rajaamalla betonikiveys luonnonkivellä. Luonnonkivistä oivaksi materiaaliksi olen itse todennut R8:n, eli graniittisen, 80 mm leveän suorareunakiven.
Jos kiveys on kaarevareunainen, on reunatuen valinta tehtävä sen mukaan, millaiselle säteelle reunakivi taipuu. Monet upotettavat reunakivet ovat pituudeltaan 50-60 cm, jolloin niitä ei kovin pienelle säteelle nätisti saa. Sen sijaan reunan voi rajata vaikkapa graniittinupukivillä tai sellaisella betonisella kiveys- tai muurikivellä, jossa ei ole asennusnystyröitä tai viisteitä vain toisella sivulla kiveä. Tällaisesta esimerkki on HB-betonin patinoitu matala muurikivi, joka tässä tapauksessa siis asennettaisiin lappeelleen, jotta kiveykselle tulisi tarvittava tuki.
Ympyräkiveys on tehty perinnekivellä, jossa on mustan seassa harmaita kiviä. Viereinen torikiveys on tehty harmaalla kivellä ja sekaan laitettu mustaa. Reunus on tehty graniittinupukivellä.
Kaivon ympärykset ja muut rakenteet kiveyksillä
Ränni- tai sadevesikaivojen, tai vaikkapa valaisinpylväiden, ympäröiminen kiveyksillä on usein haasteellista. Ne ovatkin niitä kohtia, joista näkee, onko kiveyksen tehnyt hyvä vai vielä parempi tekijä. Riippuu tietysti kivimallistakin, kuinka vaikeaa kaivon ympäryksistä on saada siistin näköisiä. Yksi hyvä konsti on ainakin kaarrekivien käyttö. Kaarrekivillä kaivo saadaan ympäröityä näppärästi ja sen myötä suurennettua leikattavan kiven sädettä. Sillä mitä pienemmällä säteellä leikataan, sen haasteellisempaa se tietenkin on, koska kivisahan tai kulmahiomakoneen laikkaa ei ole kukaan keksinyt vielä kaarelle vääntää…
Kaivon ympärykset ovat haastavia leikata, mutta huolella tehty lopputulos kestää katseita
Helpompi keino on jättää seinän pielessä olevan rännikaivon ympärille suosiolla neliskanttinen reikä, jolloin kaivon ympärille jäävän tilan voi täyttää vaikkapa sepelillä tai koristekivellä. Se ei tietenkään ole niin hyvä ratkaisu, kuin täyttää alue kivellä.
Pihakivimyymälässämme Jämsän Teollisuuskadulla on tehty pieni mallipiha, jossa voi käydä eräitä kivimalleja katsomassa ladottuna paikalleen. Myyntialueella luonnollisesti on malleja enemmänkin. Etenkin värien vuoksi kiviä kannattaa käydä katsomassa etukäteen, ja halutessasi saat meiltä vaikka pari mallikiveä mukaasi, jos kotona mallin ja värin tuumaaminen käy siten helpommin! Kysy meiltä lisää!
Pihaa suunniteltaessa ja rakentaessa tulee joskus tehtyä virheitä itse kunkin. Moneen olen syyllistynyt myös itse, mutta oppinut niistä. Siksi haluan jakaa ne myös teille, sillä sehän olisi hölmöä, jos kaikkien täytyisi tehdä samat virheet oppiakseen. Tyypilliset virheet pihan rakentamisessa ilmenevät kasvien tai nurmikon heikkona kasvuna, pihan epäkäytännöllisyytenä ja vaikeahoitoisuutena. Näistä tässä pieni kattaus, jotta te voisitte näitä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään.
Istutetaan yksittäiskasveja nurmikolle
Ihan täysin ei voi yleistää, etteikö nurmikolle periaatteessa jotakin voi istuttaakin, mutta pääsääntöisesti taimi kuin taimi kärsii joutuessaan taistelemaan ravinteista ja vedestä nurmikkoheinien kanssa. Etenkin isompia puita toki istutetaan nurmikkoalueillekin, mutta nekin kannattaa taimivaiheessa ympäröidä katekerroksella ja mielellään jollakin rajausmateriaalilla. Ihan vain nurmikon haittavaikutusten estämiseksi.
Yleisesti ottaen harva, jos mikään, kasvi viihtyy hyvin yksin nurmikolla, jos nurmikko pääsee kasvamaan aivan kasvin tyvelle. Kasvin lisäksi tästä kärsivät usein myös pihan omistajat, sillä nurmikkoa ei pääse kasvin tyveltä leikkaamaan, ja silloin piha on jossain määrin epäsiistin näköinen.
Nurmikolla yksittäiskasveina olevat, vieläpä rakennuksen kokoon nähden vaatimattoman kokoiset yksittäispensaat eivät viihdy eivätkä oikein näytäkään miltään.
Tämä on käänteinen tapa edelliseen kohtaan nähden, mutta koska se on niin yleinen, halusin lisätä tämän vielä yhdeksi kohdaksi.
Meitä usein pyydetään kunnostamaan pensasaitoja tai -aidanteita. Useimmiten tilanne on se, että aidanne on epäsiistin näköinen ja hiukan huonosti voiva, ja meiltä kysytään, mitä sille voisi tehdä. Kun huonovointisuuden ja epäsiistiyden syytä etsii, ei tarvitse muuta kuin kääntää päätä alaspäin ja katsoa kasvien tyvelle. Nurmikko ja muut rikkaruohot niiden mukana ovat joko levinneet kasvien juurelle ja väleihin tai nurmikko on jopa kylvetty sinne pensasaitaa perustettaessa.
Mitä sille siinä vaiheessa voi enää tehdä, on sitten ihan oma lukunsa. Oletteko nimittäin koskaan kokeilleet, minkälaista on yrittää saada nurmikkoheinät pois vaikkapa orapihlajan tyveltä? Orapihlaja on ehkä tapauksista pahimmasta päästä, mutta nurmikko hyvin kasvaneena on lähes yhtä paha. Sitä ei saa pois oikeastaan millään, mikäli tilanne on ollut olemassa jo useamman vuoden. Käsin tehtynä työ on iso, ja lopputulos ei ole varmasti toivotunlainen enää parin kuukauden päästä työn jälkeen, sillä aina jää jokin juurenkappale pensaiden sekaan.
Itse saatan karusti kommentoida tällaisissa tilanteissa, että tilataanko kaivinkone tänään vai huomenna, koska en näe järkeväksi kuluttaa aikaa ja vaivaa työhön, jonka lopputulos pidemmän päälle tuskin on sitä mitä halutaan. Jos tähän joku fiksun konstin tietää, otan mielelläni kaikki vinkit vastaan ja myönnän olleeni väärässä.
Kuorikatetta uudelle pensasaidanteelle, yhtä lailla kuin kaivinkonetta osaavan kuljettajan kera voi tiedustella yhteistyökumppaniltamme: Maanrakennus J. Lindroos.
Otetaan pihan perennoille naapurin Heikin hyvää peltomultaa
Kasvien menestymisen edellytys on sopivat kasvuolosuhteet, joihin oleellisena osana liittyy kasvualustan eli mullan laatu. Tämä on asia, jossa itsestäni tuntuu, että mitä enemmän asiasta opin, sitä vähemmän käsitän, kuinka moninainen asia se on. Se on aihe, jossa niin sanotusti hifistelyn voisi viedä äärettömän reunoille ja takaisin. Mutta ihan yksinkertaisimmillaan olen kuitenkin oppinut sen, että ”hyvä peltomulta” ei välttämättä tarkoita kasvien kannalta laadukasta paikkaa olla ja elää.
Voi toki taas olla, että on olemassa hyvääkin peltomultaa, mutta valitettavan usein tilanne on jossain määrin kaoottinen, jos siihen pitäisi istuttaa perennoja, joita ei voi kattaa paksulla katekerroksella. En suosittele sitä katettavillekaan kasveille, koska kate ei estä kaikkia rikkaruohoja kasvamasta, mutta etenkään perennojen kohdalla ei kannata välttämättä taipua naapurin suositteluihin.
Syy, miksi niin kutsuttu peltomulta ei välttämättä ole hyvää, on se, että niissä saattaa piillä loputon rikkaruohopankki. Etenkin, jos multaa ei ole edes seulottu mitenkään. Pahimpia seuralaisia mullan seassa ovat monivuotisten rikkaruohojen juuren kappaleet. Näistä tyypillisinä vihollisina mainittakoon juolavehnä ja leskenlehti.
Yksivuotisista rikkaruohoista, kuten jauhosavikasta, on vielä helppo päästä eroon, ja niitä yleensä onkin mullassa kuin mullassa, joka on hetkenkään ollut taivasalla. Niitä ei kuitenkaan tarvitse säikähtää, mutta jos monivuotisia ilmestyy heti istuttamisen jälkeen, on niitä todennäköisesti ollut mullassa jo valmiina. Oikealla tavalla seulomalla monivuotisten juuren kappaleet suurelta osin saa pois, mutta jos multaa ei ole seulottu ollenkaan, suosittelisin laittamaan hälytyskellon soimaan korvan juureen.
Kasvualustaa ei ole tarpeeksi tai se on huonoa
Varsinkin nurmikoista kysytään usein, mikä niitä vaivaa, kun ne eivät kasva tai ne palavat ensimmäisillä helteillä. Syynä on useimmiten se, että kasvualustaa eli multaa ei ole tarpeeksi.
Etenkin rakennusten läheisyydessä on hiekkaa routaeristeiden päällä, kuten kuuluukin. Tämän päälle laitetaan joskus muutaman sentin paksuudelta multaa ja kylvetään siihen nurmikko. Selvää on, ettei se siinä elä, etenkään rakennuksen aurinkoisemmalla seinustalla.
Kasvualustojen suosituspaksuudet on hyvä muistaa, kun rakentaa minkälaisia kasvualustoja tahansa, sillä suositusarvojen paksuisilla kasvualustoilla kasveilla on ainakin yksi hyvän menestymisen edellytys kunnossa. Nurmikoilla tiivistettyä kasvualustaa pitäisi suositusten mukaan olla 20 cm, pensailla 40-50 cm, pienillä puilla vähintään 60 cm ja isoilla puilla 80 cm, joskin puiden ollessa kyseessä leveyttä pitää olla mielellään ainakin tuplasti. Köynnöksillä tavoite on 60 cm.
Mainitsin jo peltomultaan liittyvistä riskeistä, mutta haitallista voi olla myös liiallinen savipitoisuus tai liiallinen ihan-mikä-tahansa. Kokemusta on nimittäin siitäkin, että olemme tehneet erään nurmikon kahdesti sen vuoksi, että ensimmäisellä kerralla kasvualusta sisälsi aivan liikaa hiekkaa. Liiallinen hiekkapitoisuus aiheutti sen, että melko paahteisella paikalla kaikki vesi ja ravinteet yksinkertaisesti hulahtivat läpi.
Pohjatöitä ei tehdä kunnolla
Aivan samalla tavalla, kuin rakennuksen sisätiloissa on äärettömän tärkeää, että kaikki pohjatyöt on ennen pintatöitä tehty kunnolla, on hyvän lopputuloksen kannalta tärkeää tehdä niin myös ulkona.
Kun tehdään kiveyksiä tai pohjia muille rakenteille, kuten muureille, huvimajoille tai leikkimökeille, on tulevaa kunnossapitoa ja yleistä siisteyttä ajatellen tärkeää miettiä, minkälainen on hyvä pohja. Tällaisilla rakenteilla puhutaan yleensä routimattomista ja kantavista pohjista, mikä tarkoittaa perustettavan paikan maalajista riippuen routaeristystä ja kantavia maamateriaaleja, kuten murskeita alle. Jos tätä ei mieti yhtään etukäteen, voi lopputuloksena olla keväisin aaltoileva kiveys tai kallellaan oleva huvimaja.
Kuten jo aiemmin tekstissä on tullut painotettua, on pohjatyö tärkeää myös istutusten ja nurmikon suhteen. Ei ole aivan sama, mihin kasvit pihassa laittaa, vaan yhtä lailla on mietittävä niille sopiva paikka ja huolehdittava niille sopivasta kasvualustasta ja muista olosuhteista.
Istutetaan suuri puu liian lähelle rakennusta
Puut ovat pihojen aatelia ja ne luovat tärkeää runkoa koko pihan olemukselle. Niiden paikkaa kannattaa kuitenkin miettiä kaksikin kertaa, sillä melko helposti pieni, 150-200 cm korkea taimi tulee istutettua liian lähelle rakennusta. Lopputuloksena voi olla se, että ennen pitkää puun oksat kasvavat seinään kiinni, juuret kasvavat sokkeliin ja pahimmassa tapauksessa tukkivat myös salaojat.
Puissa on toki lajikohtaisia eroja, eivätkä kaikki ole niin ärhäköitä ja haitallisia edes rakennusten läheisyydessä. Pääsääntönä uskaltaisin silti kyllä sanoa, että omenapuuta isompia puita ei saisi istuttaa viittä metriä lähemmäs asuinrakennuksen seinää. Pylväshaapa on näistä ehkä pahimpia tiedossani olevia puita, joita on istutettu kapeakasvuisuutensa ansiosta hyvinkin lähelle rakennusten seinää. Lopputuloksena on ollut eräässä kohteessa jopa sisällä lattianraosta kasvanut pylväshaavan juurivesa. Puu on petollinen, koska se on niin kapea ja kaunis. Juuret eivät sitä kuitenkaan ole tälläkään puulla.
”Laitan tuohon luiskaan suodatinkankaan (tai täällä paperipaikkakunnalla viiran) alle ja levitän päälle sellaista 100-150 mm kokoista seulanpääkiveä. On muuten helppo ja siisti!”. Olen kuullut tämän ehkä 17 kertaa ja ensimmäisillä kerroilla langennut siihen itsekin. Olen nähnyt myös monta kohdetta, jossa kyseinen materiaali kiertää rakennuksen seinustaa.
Seulanpääkivi, eli luonnon muotoilema pyöreähkö luonnonkivi, on hyvä materiaali, mutta sitä pitää osata käyttää, jotta se ihan oikeasti on helppohoitoinen. Itsekin olen oppinut kiven käytön käytännön kautta ja virheistä oppimalla. Totuus on nimittäin se, että kun tuollaisen isomman kiven levittää ilman sauma- tai sidosaineita vaikkapa sitten kuinka vahvan kankaan päälle, ei kovin kauaa kestä, että voi todeta olleen sittenkin vaikea ratkaisu.
Tässä kohteessa on vahva kangas kivien alla. Tuloksena muutaman vuoden päästä on rikkaruohomeri kivien seassa.
Rikkaruohoja saattaa tulla jopa kankaan läpi, mutta suuremmalla todennäköisyydellä kivien väliin jäävissä sopivissa raoissa muhii syksyn lehdet ja muu roska, joka muotoutuu rikkaruohojen kasvualustaksi nopeammin kuin luulemmekaan. Tämä tapahtuu herkemmin kokonaan taivasalla olevilla alueilla. Seinänpielissä rikkaruohojen kehittyminen kenties kestää kauemmin, koska alueet eivät saa niin paljoa vettä.
Seulanpääkivien, toiselta nimeltään kenttäkivien, käyttöä kannattaa siis harkita, ja miettiä ainakin, mikä raekoko olisi paras juuri Sinun kohteeseesi.
Mikäli jokin jäi mietityttämään, kannattaa hyödyntää uusi palvelumme, jossa oman pihan asioita voi käydä läpi ammattilaisen kanssa verkossa tunnin mittaisen tapaamisen aikana. Pihaunelmia -akatemialla on tulossa myös verkkokurssi, ensiksi pihan kasvien suunnitteluun liittyen ja myöhemmin koko pihaa koskien. Tilaa siis uutiskirje ja pysyt kuulolla!
Moni haaveilee kivipihasta ja yhtä moni ongelmoi liiallisesta luonnonkiven määrästä omalla tontilla. Yhtä lailla monen ajatus on, ettei ole varaa ainakaan kerralla laittaa pihaan niin paljon kiveä kuin haluaisi. Kuitenkin pihaa voi rakentaa vaikka pieni pala kerrallaan, jos on olemassa kokonaissuunnitelma siitä, minkälainen tavoite on. Seuraavassa kerron yksittäisiä pihan kohteita, joissa kivi – joko luonnonkivi tai betoninen versio – on erittäin hyvä, ellei paras materiaali.
1 – pääsisäänkäynti
Asuinrakennuksen pääsisäänkäynti on kuin käyntikortti vieraille. Talon asukkaille sillä voi olla joko kutsuva tai luotaantyöntävä vaikutus. Kutsuvassa ja kauniissa sisääntulossa ei rehota rikkaruohot eikä sitä kuulu piilottaa vaan se kannattaa tuoda korostetusti esiin, ettei käy niin että vieraat pölähtävät sisälle kodinhoitohuoneen ovesta.
Pääsisäänkäynnin eteen voi tehdä pienemmän tai isomman kiveyksen. Jos muuallakin pihassa on kiveysaluetta, voi sisäänkäynnin erottaa pienellä levennyksellä, eri värisellä kivellä tai ladontakuvion muutoksella. Pääsisäänkäynnin kiveyksen leveys kannattaa mitoittaa niin, että siihen voi halutessaan laittaa vaikkapa kesäkukkaruukut molemmin puolin sisääntuloa.
2 – Autolla liikuttavat alueet
Omakotipihoilla on usein autokatos tai vain autoille tarkoitettu alue sekä tilavassa pihassa mahdollisesti myös kääntöpaikka. Jos alueen haluaa pitää siistinä, on yksi todella varteenotettava vaihtoehto kivettää koko alue. Autoalueilla on aivan erityisesti huomiota kiinnitettävä hyvin tehtyihin pohjiin ja kiven paksuuteen. Auton alle jääville alueille suositellaan 8 cm paksuista kiveä, jotta kestävyydestä voidaan olla varma. Tavallisen henkilöauton alle periaatteessa riittää myös 6 cm paksu kivi, mutta yleisesti ottaen on järkevämpää varautua siihen, että jonain päivänä kiveyksen päälle joutuu ajamaan myös raskaammalla kalustolla, jolloin 8 cm kivi on paras valinta.
3 – käytävät
Pihan jalan kuljettavat käytävät vaikkapa etuovelta takaovelle, kasvihuoneelle tai varastoon, pysyvät siisteinä ja helppohoitoisina jos pinnoitteeksi valitaan betoni- tai luonnonkivi. Kaareviakin muotoja kivistä saa tehtyä kohtuullisella vaivalla ja kauniisti, kun kivivalinta on tehty oikein. Mikäli suunniteltu käytävä on kovin jyrkkä, ei kivi kuitenkaan välttämättä ole paras vaihtoehto talven liukkauden vuoksi. Siinä tapauksessa kannattaa harkita joko rappusia tai irtopinnoitemateriaalia, tai vaihtoehtoisesti karkeammalla hiekkapuhalletulla pinnalla olevaa betonikiveä tai lohkopintaista luonnonkiveä.
Vasemmalla musta betonireunakivi karelian värisen perinne-/klassikkokiven kanssa, oikealla harmaa perinnekivi kaarevana käytävänä
Jos esim. yhtenäistä nurmikkoaluetta ei haluaisi katkaista kiveyksellä, on hyvä vaihtoehto laittaa askellaatat, jotka sulautuvat ympäristöönsä paremmin kuin yhtenäinen käytävä. Niistä hiukan lisää alempana.
4 – Seinänpielet ja sokkelin reunat
Sokkeleiden reunoille ei saa laittaa humuspitoista materiaalia, joka pidättää vettä seinän vieressä. Siistiksi ja helppohoitoiseksi sokkelin reunat saakin, kun käyttää kiveä. Mahdollisuuksia on monia, mutta käytetyimpiä liene erilaiset betonilaatat sekä seulottu luonnonkivi ja sepeli. Kaikkien rakentamisessa on muistettava, että siistein ja helppohoitoisin tulee, kun rajaa kiven muista materiaaleista, esim. nurmikosta joko reunakivellä tai vaikkapa kyllästetyllä laudalla.
Seulotun luonnonkiven ollessa kyseessä kannattaa harkita melko tarkkaan, minkä kokoista kiveä käyttää. Jos kivet levitetään niin sanotusti irtona sokkelin viereen, etenkin isompien kivien väleihin jää niin isoja rakoja, että rikkaruohoille syntyy otolliset kasvuolosuhteet heti ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Nuo kivien välit nimittäin pystyvät keräämään uskomattoman määrän lehtikariketta ja muuta roskaa. Eikä siinä enää auta suodatinkangas, joka on nätisti asennettu kivien alle – roskat ja rikkaruohot tulevat päältä.
Sen sijaan isommat, seulotut luonnonkivet voi asentaa maakosteaan betoniin, jolloin rikkaruohoille ei jää kasvualustatilaa eikä roskille paikkoja, joihin piiloutua ja maatua kasvualustaksi.
5 – Reunat ja rajaukset
Sekä kiveysten reunat, että myöskin sora- tai kivituhkapinnat, nurmikot ja istutukset kaikki kannattaa rajata muista materiaaleista. Kiveysten ja laatoitusten reunoilla rajauskivi on ulkonäöllinen asia, mutta myöskin tukee kiveyksen pysymistä paikallaan. Istutusten ja nurmikon välissä rajauskivi estää tai ainakin vaikeuttaa nurmikon kasvamista istutusten sekaan.
Rajauskiviksi voi käyttää oikeastaan mitä tahansa kiveä. Lähinnä ratkaisevaa on toivotun ulkonäön lisäksi rajauksen muoto sekä kunnossapidolliset asiat. Muoto vaikuttaa kivivalintaan sikäli, että esim. pidemmistä nurmikonreunakivistä on hankalaa tehdä kaunista ympyrän kaarta, ellei säde ole iso. Sen sijaan pienemmät kivet, kuten graniittinen nupukivi, taipuu melko pienellekin kaarelle. Kunnossapitoa kannattaa pohtia siinä mielessä, että jos rajataan nurmikkoa, on kiven päältä hyvä päästä ajamaan leikkurilla siten, että pyörä kulkee kiven päällä.
6 – Tukimuurit
Tukimuureissa kiven käytön mahdollisuudet ovat todella moninaiset. Kun rinteen kesyttää muurilla, on mahdollista saada paljon enemmän tasaista ja siten käyttökelpoisempaa tilaa pihalle. Matalia muureja voi rakentaa sekä betonisista elementeistä että monista luonnonkivistä niin sanottuina kylmämuureina. Materiaaliksi käyvät mittatarkkojen betonimuurikivien lisäksi vaikkapa tontilta louhitusta kalliosta saatu aines, isot luonnonkivet tai liuskekivi. Vapaamuotoisesta luonnonkivestä rakennettavat muurit vaativat toki silmää ja osaamista, jotta muurista tulee kestävä, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, oli sitten koulutusta aiheeseen tai ei.
Tämä luonnonkivimuuri on rakennettu rakennuksen pohjilta louhitusta kivestä
Tukimuurin ei myöskään tarvitse olla yhtä korkea kuin rinne on, sillä jo matalana rakenteena rinteen alaosassa muuri jäsentää maisemallisesti tilaa, toimii rajaavana elementtinä ja toisaalta rinteen voi luiskata edes hiukan loivemmaksi.
Tukimuureissa, yhtä lailla kuin kaikissa muissakin kivitöissä, tärkeää on jälleen kerran pohjatyön laatu. Muurille on rakennettava routimaton ja kantava pohja ja sen on oltava tasainen. Lisäksi muurin taustatäyttöön on kiinnitettävä huomiota, ettei suoraan muuriin tule kiinni vahvasti routivia aineksia ja ettei muuri toimi vesipesänä taustalta tuleville pintavesille.
7 – Ulkotulisijat
Hittituotteeksi nousseet erilaiset pienet tulisijat kiveyksillä ja muilla oleskelualueilla ovat hyvin toteutettuna tyylikkäitä ja luovat runsaasti tunnelmaa etenkin pimeneviin syysiltoihin. Ja mikäpä sen parempi materiaali niihin kuin kivi. Etenkin suomalainen luonnonkivi on niin kestävää ja ajatonta, että sitä ei voi muuta kuin suositella! Esimerkiksi liuskekivestä on mahdollista tehdä kätevästikin pienet nuotiopaikat tai verhoilla isommat takat ja grillauspaikat.
8 – Erilaisten kalusteiden ja rakenteiden alle
Tyypillisiä ja yleisiä pihan hoitoa vaikeuttavia kalusteita ovat esimerkiksi matto- ja pyykinkuivaustelineet. Usein näkee näitä kalusteita sijoitetun nurmikolle, mikä taas herkästi johtaa nurmikon epäsiistiin ilmeeseen, kun viimeistelyleikkaus jää tekemättä.
Sen vuoksi kaikki pihan kalusteet kannattaisi olla jonkin pinnoitteen päällä, jotta pihan siisteys pysyy helpommin yllä. Mattotelineelle voi tehdä kodinhoitohuoneen käytävältä ulkonevan kiveysalueen, yhdellä jalalla seisovan kuivaustelineen taas voi laittaa vaikka jonkin kiveyksen kulmaan. Vastakkain istuttavat keinut ja vastaavat kalusteet ovat parhaimmillaan, kun ne seisovat tukevalla alustalla kiveyksellä, eikä keinun alaritilän välistä kasva nurmikkoheinät läpi.
9 – Istutusten katteet
Etenkin havukasvien, mutta myös vaikkapa koristeheinien katteena kivi on varteenotettava vaihtoehto. Lehtipensaiden alla kivikate ei välttämättä toimi lehtien tuoman roskan määrän vuoksi.
Katekivivaihtoehtoja ovat periaatteessa kaikki pienet kiviraekoot, jotka ovat seulottuja. Toisin sanoen kiven seasta puuttuu hieno niin kutsuttu nolla-aines. Säkkitavarana saatavat koristekivet ovat tähän oivia materiaaleja, mutta myös sepelit ja singelit, joita on totuttu ehkä enemmän käyttämään seinänpielissä.
Aina, kun kasvualustan pintaan laittaa kivikatteen, kannattaa ehdottomasti laittaa alle katekangas, joka läpäisee veden, mutta erottaa mullan ja katekiven toisistaan. Kivi pysyy näin siistinä eikä uppoa kasvualustaan. Katekerroksen paksuus on muistettava pitää kohtuullisena, jotta se ei keväällä hidasta sulamista liiaksi. Hoitotoimenpiteenä kivikate kannattaa siistiä neulasista ja muusta roskasta lehtipuhaltimella ainakin kerran kesän aikana.
Pihakivimyymälässämme voit käydä katsomassa eräitä kivikatemalleja, miltä ne luonnossa näyttävät, ja ostaa haluamasi määrän omaan kotipihaan joko itse hakien tai perille toimitettuna.
Tässä kohteessa löytyy kivikate, askellaata ja reunakivet, yhtä lailla kuin koristeena olevat luonnonkivet
10 – Askellaatat
Jos yhtenäisempi kivi- tai sorakäytävä tuntuu liian massiiviselta, eikä jonkin reitin käyttö ole välttämättä jatkuvaa, voi suuremman kulumisen estää askellaatoilla. Askellaatat voi upottaa valmiiseen nurmikkoon, kun tekee laatan kokoisen syvennyksen nurmikon pintaan.
Syvennys kannattaa tehdä siten, että laatan keskiosan kohdalta kaivaa pohjan hiukan syvemmälle, jolloin laatta tukeutuu paremmin reunoiltansa, eikä keiku. Pinnaltaan laatan on hyvä olla nurmikon pinnan tasolla tai vain hiukan sen yläpuolella, jotta ruohonleikkurilla voidaan ajaa laatan päältä.
Hyviä askellaattavaihtoehtoja ovat esimerkiksi erilaiset betonilaatat sekä liuskekivet.
11 – Oleskelualueet
Oleskelualueista saisi enemmänkin tekstiä aikaiseksi, mutta mainittakoon tässä muutama vaihtoehto. Mielenkiintoisen oleskelualueen voi kivistä tehdä vaikkapa siten, että betonikivestä käyttää useampia eri kivikokoja, joiden mitat ovat suhteessa toisiinsa. Pienen, mukavan säväyksen oleskelukiveyksen tai -laatoituksen reunoilla tekee eri materiaalista oleva rajauskivi. Esimerkiksi kun tumman betonikiveyksen rajaa graniittisella noppa-, nupu- tai reunakivellä, ulkonäkö on mielenkiintoinen, selkeä ja huoliteltu. Väriero on positiivista myös esteettömyyden näkökannalta.
Oleskelualueen ei myöskään tarvitse olla yksi tasainen suorakulma-alue pihan perällä, vaan sen voi tehdä monimuotoisemmaksi, eri tasoihin ja toisaalta eri tasot voidaan tehdä eri materiaaleista. Usein tehdäänkin siten, että puuterassilta, jossa ruokailuryhmä sijaitsee, laskeudutaan rapun verran kiveykselle, jossa grillataan ja jossa on mahdollisesti myös erillinen sohvaryhmä.
Erilaisia pihakivimalleja nähtävillä ja saatavilla myöskin pihakivimyymälässämme.
12 – Rappuset
Kun rappuset tekee kivestä, ne todennäköisesti kestävät loppuelämän. Nykyisin on saatavilla monia betonista tehtyjä, valmiita rappukiviä. Niistä raput on helppo tehdä ja ne ovat mittatarkkoja. Luonnonkivestä mahdollisuuksia on myös todella paljon. Liuskekivitoimittajilla on rappukiviksi sopivia kokonaisia rappukiviä, mutta yhtä hyvin materiaaliksi sopivat myös kenties omalta tontilta löytyvät, mahdollisimman tasapintaiset kivet. Toki kivien liikutteluun yleensä tarvitaan jonkinlainen kone ja hyvä silmä, mutta työ kannattaa! Pienistä betonikivistä en välttämättä suosittele rappusia tekemään, ellei rapun etenemäpinta ole niin suuri, että sen pystyy tiivistämään todella hyvin ennen kivien latomista.
Vasemmalla Ikikiven liuskekiviraput, oikealla pihasta löytyneistä kivistä tehdyt rappuset
Monet haluaisivat pihan olevan ainakin siistin ja huolitellun näköinen, mutta ongelmana tuntuu olevan joka paikkaan levittäytyvä nurmikko. Nurmiheiniä löytyy niin sora-alueelta kuin kukkapenkeistä ja pensaiden väleistäkin. Loputonta taistelua voi ainakin vähentää, kun rajaa eri materiaalien alueet toisistaan – tai ainakin rajaa nurmikon muista materiaaleista! Seuraavassa kerron oman näkemykseni 5 vinkkiä pihan rajauksiin.
Muoviset ja metalliset reunanauhat
Nykyisin on onneksi saatavilla siistejä ja kestäviäkin muovisia reunanauhoja, jotka saa asennettua nätisti suoraan tai kaarelle. Aikaisemmin paljon käytettyjen aaltoilevien reunanauhojen tarkoitusta en ole ymmärtänyt, sillä ne ovat haalistuneet ja rikkoutuneet melko nopeasti ja toisaalta aaltoileva reuna ei ainakaan omaa silmääni miellytä.
Sen sijaan on olemassa yleensä noin 15 cm syvyyteen upotettavia nauhoja, jotka ovat jo lähtökohtaisesti vähän kovempaa muovia. Värikään ei ole enää onneksi vihreä, vaan usein ne ovat mustia. Vihreä väri kun ei muovissa tahdo koskaan osua nurmikon väriä oikeastaan lähellekään, niin lopputulos on sellaisissa väkisinkin tökerö. Ja kun rajaus on siisti, niin miksi sitä yrittäisikään piilottaa?
Metallisiakin versioita on olemassa jo onneksi kauppojen hyllyillä. Ne asennetaan samaan tapaan kuin muovisetkin, niissä on vain erilainen kiinnitysmekanismi. Saatavilla olevat metalliset versiot ovat olleet pääsääntöisesti mustia, mutta myös cor-ten -teräksisiä löytyy.
Siistin lopputuloksen takaamiseksi on huolehdittava vain siitä, että nauha tulee suoraan tai siististi kaarelle, ja että sen pinta on nurmikon kanssa samassa tasossa.
Tässä vähän jykevämpi metallinen lista eräässä ruotsalaisessa puistossa
Reunakivi betonikivestä
Betonisia reunakivivaihtoehtoja on kaikilla pihakivitoimittajilla. Kiven valinta riippuu ulkonäöllisistä seikoista sekä käyttökohteesta ja sen tarkoituksesta. Jos kyseessä on autolla tai koneilla liikuttava kiveysalue ja rajauskiven on pidettävä kiveyskivi paikallaan, kannattaa valita hiukan isompi kivi. Esimerkiksi 25 cm syviä kiviä on useammalla toimittajalla.
Betoninen reunakivi. Se voi olla joissakin kohti korotettuna, mutta kannattaa muistaa myös talvi ja lumityöt, jolloin korotus on haitaksi.
Jos kyseessä on jalan kuljettava alue tai vain rajaus vaikkapa istutusalueen ja nurmikon välillä, käyvät periaatteessa kaikki 10 cm ja sitä paksummat kivet, jotka pitävät nurmikkoheinät erossa rajattavasta materiaalista.
Käyttökohteen muoto vaikuttaa myös kiven valintaan, sillä jos on tarkoitus saada rajaus kaarelle, ei kannata ottaa kaikista pisimpiä reunakiviä. Kaarelle parhaiten ”taipuvia” kiviä on mahdollisimman lyhyet reunakivet. Tietenkin reunakivinä voi käyttää myös varsinaisia kiveyskiviä, kun ne asennetaan pystyyn, mutta ulkonäöllisistä syistä kannattaa valita kivi, jossa ei ole asennusnystyröitä.
Etenkin kotimainen luonnonkivi on yksi lempimateriaaleistani. Se on yleisesti ottaen kova, käytännössä ikuinen materiaali, joka tuo sopivaa elävyyttä istutusten reunoihin tai betonikiveyksille. Kotipihojen rajauksiin tyypillisiä materiaaleja ovat lähinnä R8-reunakivi, graniittiset noppa- ja nupukivet sekä liuskekivestä tehdyt reunakivet. R8 kuvaa suoraa, 8 cm leveää graniittikiveä, jonka pituus saattaa vaihdella. Korkeus on yleensä noin 25 cm.
Noppakivi on nimensä mukaisesti nopan mallinen, yhdeltä sivultaan 9-10 cm leveä. Myös pienempää, niin sanottua mosaiikkinoppaa on saatavilla, mutta niistä ei voi puhua rajausten yhteydessä. Noppakivillä saa hyvin tehtyä melko tiukallakin säteellä olevia kaarteita. Ikikivellä on saatavilla myös ekologista ekograniittia, joka on kotimaisen graniittituotannon sivukiveä. Heillä on saatavilla noppa- ja nupukiviä 7 cm leveydellä, ja ne sopivat rajauksiin myös vallan mainiosti.
Tyypillinen graniittinupukivi on kantiltaan noin 14 cm leveä ja noin 22 cm pitkä kivi, joka soveltuu reunoihin mainiosti ja pysyy paikallaan paremmin kuin noppakivi. Myös nupukivi taipuu kaarelle hyvin.
Noppa- ja nupukivessä, aivan kuin muissakin lyhyissä kivissä, joihin jää sauma, on vain se ongelma, että etenkin nurmikon reunuksena heinät tahtovat ennen pitkää työntyä saumoista toiselle puolelle kiveä. Ratkaisuna saattaisi olla sauman täyttäminen kovettuvalla sauma-aineella, jonka jättää kiven pintaa alemmas. Tällä tavoin materiaalin haluttu ulkonäkö ei liiaksi kärsi.
Nupukivi istutusten ja nurmikon välissä.
Puiset reunukset
Suorilla linjoilla puiset reunukset ovat hyviä materiaaleja. Pystyyn asennettu kyllästetty lauta kannattaa olla vähintään 28 mm leveää, jotta lauta pysyy maa-ainesten välissä suorana paremmin. Luonnonmukaisempi vaihtoehto on käyttää lehtikuusilautaa tai -lankkua, jossa ei ole kyllästysaineita.
Kanttaus
Kanttaus tarkoittaa sitä, että vaikkapa istutusalueen ja nurmikon rajaan tehdään lapiolla tai erityisellä kanttausraudalla pieni oja. Kanttaus katkaisee nurmikon juuret ja kun se tehdään tarpeeksi usein – vähintään kerran tai kaksi kesässä – rajaus myös pysyy kohtuullisen siistinä. Suoraksi kanttauksen saa tehtyä linjalangan ja sprayn avulla. Suoralle pingotetaan linjalanka aivan lähelle kantattavan kohdan pintaa ja langan päältä maalataan spraylla tai merkkausvärillä, jolloin langan kohdalle jää jälki kantattavan kohdan merkiksi. Toinen vaihtoehto on käyttää ohjurina vaikkapa suoraa lautaa.
Kanttaus on kaunis tapa rajata alueita, eikä työmäärä niin valtaisa ole, kuin mitä voisi kuvitella. Aiheesta on hyviä käytännön kokemuksia Rikkaruohoelämää -blogissa.
Jos tämä tai muu pihan suunnitteluun, rakentamiseen tai hoitoon liittyvä asia jäi mietityttämään, olemme käytettävissäsi esimerkiksi konsultoinnin muodossa. Kannattaa myös seurata tätä blogia, johon päivittyy viheralaan liittyviä tekstejä kesäaikaan viikoittain ja talvella vähintään joka toinen viikko.
Moi! Olen jämsäläinen viheralan yrittäjä ja entinen viherrakentamisen ammattitaitokilpailija. Ulkotilojen viihtyisyys ja esteettisyys sekä näiden tuoma hyvinvointi on ollut intohimoni jo kauan. Jokainen kohde on uniikki, mutta työssäni tavoitteena on luoda joka tapauksessa se käyttäjiensä unelmien piha tai puisto, joka lisää kaikinpuolista hyvää oloa. Tässä asiassa haluan olla auttamassa myös Sinua, arvoisa blogini lukija. Toivottavasti löydät täältä vinkkejä omien pihaunelmiesi toteuttamiseen!
Käytämme evästeitä verkkosivujemme sisällön ja käyttökokemuksen parantamiseksi. Klikkaamalla "Totta kai hyväksyn evästeet”, annat suostumuksesi kaikkiin evästeisiin.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. These cookies ensure basic functionalities and security features of the website, anonymously.
Cookie
Duration
Description
cookielawinfo-checbox-analytics
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checbox-functional
11 months
The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checbox-others
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-necessary
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-performance
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy
11 months
The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Viimeisimmät kommentit