Pihan rakentamisen tyypilliset virheet

Pihan rakentamisen tyypilliset virheet

Pihaa suunniteltaessa ja rakentaessa tulee joskus tehtyä virheitä itse kunkin. Moneen olen syyllistynyt myös itse, mutta oppinut niistä. Siksi haluan jakaa ne myös teille, sillä sehän olisi hölmöä, jos kaikkien täytyisi tehdä samat virheet oppiakseen. Tyypilliset virheet pihan rakentamisessa ilmenevät kasvien tai nurmikon heikkona kasvuna, pihan epäkäytännöllisyytenä ja vaikeahoitoisuutena. Näistä tässä pieni kattaus, jotta te voisitte näitä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään.

Istutetaan yksittäiskasveja nurmikolle

Ihan täysin ei voi yleistää, etteikö nurmikolle periaatteessa jotakin voi istuttaakin, mutta pääsääntöisesti taimi kuin taimi kärsii joutuessaan taistelemaan ravinteista ja vedestä nurmikkoheinien kanssa. Etenkin isompia puita toki istutetaan nurmikkoalueillekin, mutta nekin kannattaa taimivaiheessa ympäröidä katekerroksella ja mielellään jollakin rajausmateriaalilla. Ihan vain nurmikon haittavaikutusten estämiseksi. 

Yleisesti ottaen harva, jos mikään, kasvi viihtyy hyvin yksin nurmikolla, jos nurmikko pääsee kasvamaan aivan kasvin tyvelle. Kasvin lisäksi tästä kärsivät usein myös pihan omistajat, sillä nurmikkoa ei pääse kasvin tyveltä leikkaamaan, ja silloin piha on jossain määrin epäsiistin näköinen. 

Nurmikolla yksittäiskasveina olevat, vieläpä rakennuksen kokoon nähden vaatimattoman kokoiset yksittäispensaat eivät viihdy eivätkä oikein näytäkään miltään.

Kasvien oikeasta sijoittelusta voit lukea lisää täältä.

Kylvetään nurmikko kasvien tyvelle

Tämä on käänteinen tapa edelliseen kohtaan nähden, mutta koska se on niin yleinen, halusin lisätä tämän vielä yhdeksi kohdaksi. 

Meitä usein pyydetään kunnostamaan pensasaitoja tai -aidanteita. Useimmiten tilanne on se, että aidanne on epäsiistin näköinen ja hiukan huonosti voiva, ja meiltä kysytään, mitä sille voisi tehdä. Kun huonovointisuuden ja epäsiistiyden syytä etsii, ei tarvitse muuta kuin kääntää päätä alaspäin ja katsoa kasvien tyvelle. Nurmikko ja muut rikkaruohot niiden mukana ovat joko levinneet kasvien juurelle ja väleihin tai nurmikko on jopa kylvetty sinne pensasaitaa perustettaessa. 

Mitä sille siinä vaiheessa voi enää tehdä, on sitten ihan oma lukunsa. Oletteko nimittäin koskaan kokeilleet, minkälaista on yrittää saada nurmikkoheinät pois vaikkapa orapihlajan tyveltä? Orapihlaja on ehkä tapauksista pahimmasta päästä, mutta nurmikko hyvin kasvaneena on lähes yhtä paha. Sitä ei saa pois oikeastaan millään, mikäli tilanne on ollut olemassa jo useamman vuoden. Käsin tehtynä työ on iso, ja lopputulos ei ole varmasti toivotunlainen enää parin kuukauden päästä työn jälkeen, sillä aina jää jokin juurenkappale pensaiden sekaan. 

Itse saatan karusti kommentoida tällaisissa tilanteissa, että tilataanko kaivinkone tänään vai huomenna, koska en näe järkeväksi kuluttaa aikaa ja vaivaa työhön, jonka lopputulos pidemmän päälle tuskin on sitä mitä halutaan. Jos tähän joku fiksun konstin tietää, otan mielelläni kaikki vinkit vastaan ja myönnän olleeni väärässä. 

Kuorikatetta uudelle pensasaidanteelle, yhtä lailla kuin kaivinkonetta osaavan kuljettajan kera voi tiedustella yhteistyökumppaniltamme: Maanrakennus J. Lindroos.

Otetaan pihan perennoille naapurin Heikin hyvää peltomultaa

Kasvien menestymisen edellytys on sopivat kasvuolosuhteet, joihin oleellisena osana liittyy kasvualustan eli mullan laatu. Tämä on asia, jossa itsestäni tuntuu, että mitä enemmän asiasta opin, sitä vähemmän käsitän, kuinka moninainen asia se on. Se on aihe, jossa niin sanotusti hifistelyn voisi viedä äärettömän reunoille ja takaisin. Mutta ihan yksinkertaisimmillaan olen kuitenkin oppinut sen, että ”hyvä peltomulta” ei välttämättä tarkoita kasvien kannalta laadukasta paikkaa olla ja elää. 

Voi toki taas olla, että on olemassa hyvääkin peltomultaa, mutta valitettavan usein tilanne on jossain määrin kaoottinen, jos siihen pitäisi istuttaa perennoja, joita ei voi kattaa paksulla katekerroksella. En suosittele sitä katettavillekaan kasveille, koska kate ei estä kaikkia rikkaruohoja kasvamasta, mutta etenkään perennojen kohdalla ei kannata välttämättä taipua naapurin suositteluihin. 

Syy, miksi niin kutsuttu peltomulta ei välttämättä ole hyvää, on se, että niissä saattaa piillä loputon rikkaruohopankki. Etenkin, jos multaa ei ole edes seulottu mitenkään. Pahimpia seuralaisia mullan seassa ovat monivuotisten rikkaruohojen juuren kappaleet. Näistä tyypillisinä vihollisina mainittakoon juolavehnä ja leskenlehti. 

Yksivuotisista rikkaruohoista, kuten jauhosavikasta, on vielä helppo päästä eroon, ja niitä yleensä onkin mullassa kuin mullassa, joka on hetkenkään ollut taivasalla. Niitä ei kuitenkaan tarvitse säikähtää, mutta jos monivuotisia ilmestyy heti istuttamisen jälkeen, on niitä todennäköisesti ollut mullassa jo valmiina. Oikealla tavalla seulomalla monivuotisten juuren kappaleet suurelta osin saa pois, mutta jos multaa ei ole seulottu ollenkaan, suosittelisin laittamaan hälytyskellon soimaan korvan juureen. 

Kasvualustaa ei ole tarpeeksi tai se on huonoa

Varsinkin nurmikoista kysytään usein, mikä niitä vaivaa, kun ne eivät kasva tai ne palavat ensimmäisillä helteillä. Syynä on useimmiten se, että kasvualustaa eli multaa ei ole tarpeeksi. 

Etenkin rakennusten läheisyydessä on hiekkaa routaeristeiden päällä, kuten kuuluukin. Tämän päälle laitetaan joskus muutaman sentin paksuudelta multaa ja kylvetään siihen nurmikko. Selvää on, ettei se siinä elä, etenkään rakennuksen aurinkoisemmalla seinustalla. 

Kasvualustojen suosituspaksuudet on hyvä muistaa, kun rakentaa minkälaisia kasvualustoja tahansa, sillä suositusarvojen paksuisilla kasvualustoilla kasveilla on ainakin yksi hyvän menestymisen edellytys kunnossa. Nurmikoilla tiivistettyä kasvualustaa pitäisi suositusten mukaan olla 20 cm, pensailla 40-50 cm, pienillä puilla vähintään 60 cm ja isoilla puilla 80 cm, joskin puiden ollessa kyseessä leveyttä pitää olla mielellään ainakin tuplasti. Köynnöksillä tavoite on 60 cm. 

Mainitsin jo peltomultaan liittyvistä riskeistä, mutta haitallista voi olla myös liiallinen savipitoisuus tai liiallinen ihan-mikä-tahansa. Kokemusta on nimittäin siitäkin, että olemme tehneet erään nurmikon kahdesti sen vuoksi, että ensimmäisellä kerralla kasvualusta sisälsi aivan liikaa hiekkaa. Liiallinen hiekkapitoisuus aiheutti sen, että melko paahteisella paikalla kaikki vesi ja ravinteet yksinkertaisesti hulahtivat läpi. 

Pohjatöitä ei tehdä kunnolla

Aivan samalla tavalla, kuin rakennuksen sisätiloissa on äärettömän tärkeää, että kaikki pohjatyöt on ennen pintatöitä tehty kunnolla, on hyvän lopputuloksen kannalta tärkeää tehdä niin myös ulkona. 

Kun tehdään kiveyksiä tai pohjia muille rakenteille, kuten muureille, huvimajoille tai leikkimökeille, on tulevaa kunnossapitoa ja yleistä siisteyttä ajatellen tärkeää miettiä, minkälainen on hyvä pohja. Tällaisilla rakenteilla puhutaan yleensä routimattomista ja kantavista pohjista, mikä tarkoittaa perustettavan paikan maalajista riippuen routaeristystä ja kantavia maamateriaaleja, kuten murskeita alle. Jos tätä ei mieti yhtään etukäteen, voi lopputuloksena olla keväisin aaltoileva kiveys tai kallellaan oleva huvimaja. 

Kuten jo aiemmin tekstissä on tullut painotettua, on pohjatyö tärkeää myös istutusten ja nurmikon suhteen. Ei ole aivan sama, mihin kasvit pihassa laittaa, vaan yhtä lailla on mietittävä niille sopiva paikka ja huolehdittava niille sopivasta kasvualustasta ja muista olosuhteista. 

Istutetaan suuri puu liian lähelle rakennusta

Puut ovat pihojen aatelia ja ne luovat tärkeää runkoa koko pihan olemukselle. Niiden paikkaa kannattaa kuitenkin miettiä kaksikin kertaa, sillä melko helposti pieni, 150-200 cm korkea taimi tulee istutettua liian lähelle rakennusta. Lopputuloksena voi olla se, että ennen pitkää puun oksat kasvavat seinään kiinni, juuret kasvavat sokkeliin ja pahimmassa tapauksessa tukkivat myös salaojat. 

Puissa on toki lajikohtaisia eroja, eivätkä kaikki ole niin ärhäköitä ja haitallisia edes rakennusten läheisyydessä. Pääsääntönä uskaltaisin silti kyllä sanoa, että omenapuuta isompia puita ei saisi istuttaa viittä metriä lähemmäs asuinrakennuksen seinää. Pylväshaapa on näistä ehkä pahimpia tiedossani olevia puita, joita on istutettu kapeakasvuisuutensa ansiosta hyvinkin lähelle rakennusten seinää. Lopputuloksena on ollut eräässä kohteessa jopa sisällä lattianraosta kasvanut pylväshaavan juurivesa. Puu on petollinen, koska se on niin kapea ja kaunis. Juuret eivät sitä kuitenkaan ole tälläkään puulla. 

Haetaan helppohoitoisuutta pyöreillä seulanpääkivillä

”Laitan tuohon luiskaan suodatinkankaan (tai täällä paperipaikkakunnalla viiran) alle ja levitän päälle sellaista 100-150 mm kokoista seulanpääkiveä. On muuten helppo ja siisti!”. Olen kuullut tämän ehkä 17 kertaa ja ensimmäisillä kerroilla langennut siihen itsekin. Olen nähnyt myös monta kohdetta, jossa kyseinen materiaali kiertää rakennuksen seinustaa. 

Seulanpääkivi, eli luonnon muotoilema pyöreähkö luonnonkivi, on hyvä materiaali, mutta sitä pitää osata käyttää, jotta se ihan oikeasti on helppohoitoinen. Itsekin olen oppinut kiven käytön käytännön kautta ja virheistä oppimalla. Totuus on nimittäin se, että kun tuollaisen isomman kiven levittää ilman sauma- tai sidosaineita vaikkapa sitten kuinka vahvan kankaan päälle, ei kovin kauaa kestä, että voi todeta olleen sittenkin vaikea ratkaisu.

Pihan rakentamisen tyypilliset virheet
Tässä kohteessa on vahva kangas kivien alla. Tuloksena muutaman vuoden päästä on rikkaruohomeri kivien seassa.

Rikkaruohoja saattaa tulla jopa kankaan läpi, mutta suuremmalla todennäköisyydellä kivien väliin jäävissä sopivissa raoissa muhii syksyn lehdet ja muu roska, joka muotoutuu rikkaruohojen kasvualustaksi nopeammin kuin luulemmekaan. Tämä tapahtuu herkemmin kokonaan taivasalla olevilla alueilla. Seinänpielissä rikkaruohojen kehittyminen kenties kestää kauemmin, koska alueet eivät saa niin paljoa vettä. 

Seulanpääkivien, toiselta nimeltään kenttäkivien, käyttöä kannattaa siis harkita, ja miettiä ainakin, mikä raekoko olisi paras juuri Sinun kohteeseesi. Mikäli tarvitset apua, olemme aina käytettävissäsi!