Vaikka nykyään ei pitäisi sukupuolia niin kovin erotellakaan, niin taitaapa kuitenkin aika yleistä vielä olla se, että rakentaminen mielletään ”miesten työksi”. Kuitenkin itsekin olen elävä esimerkki siitä, että kivityöt onnistuvat naisilta siinä missä miehiltäkin. Siksi olen koonnut tähän joka naisen vinkkejä, joita toki myös miesväki voi halutessaan käyttää hyödykseen.
Moni tuntuu haaveilevan jonkinlaisesta muurialtaasta, johon voisi istuttaa kukkivia kasveja, muita koristekasveja tai hyötykasveja. Paikka sellaiselle voi olla vaikkapa oleskelualueen kulmalla tai sisäänkäynnin luona. Muureista ja muurialtaista voi rakentaa periaatteessa vaikka mitä ja muun muassa Pinterest on pullollaan toinen toistaan hienompia kokonaisuuksia. Toki jos isommista määristä puhutaan niin hintaakin nopeasti alkaa kertyä. Tässä kohtaa keskitymme kuitenkin matalahkoon muurialtaaseen, joka rakennetaan tasaiselle pohjalle ja yhteen tasoon. Taitojen ja tietojen kehittyessä asiaa voi tietenkin jalostaa ja jatkaa pidemmälle kohti omia pihaunelmia!
Mistä lähden liikkeelle?
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kuten sanotaan. Suunnittele siis ensin. Mieti altaalle paikka, joka olisi mielellään jonkin muun rakenteen yhteydessä ja josta sen näkee hyvin vaikkapa oleskelualueelta tai sisäänkäynniltä katsottaessa.
Lähtökohtaisesti keskellä nurmikkoa ei ole hyvä paikka, koska se näyttää kutakuinkin samalta kuin joka toisesta pihasta löytyvät trampoliinit nurmikoilla (kyllä, meilläkin on trampoliini, mutta nämä ovat asioita, jotka vain täytyy hyväksyä. Lapsi ei ole ikuisuutta tramppaikäinen, ja se on todella hyvää liikuntaa). Istutusallas tai esimerkiksi yksittäispensaatkaan eivät näytä yleensä yhtään miltään, jos ne ovat paikalleen taivaasta tipahtaneet eivätkä liity mihinkään muuhun kasvillisuuteen tai rakenteeseen. Eihän sisätiloissakaan yleensä viherkasveja laiteta keskelle lattiaa?
Toiseksi istutusaltaalle on oltava melko tasainen paikka. Osittaisena tukimuurinakin altaan toki voi rakentaa rinteeseenkin, mutta se on oma lukunsa. Voisiko se sijaita terassin yhteydessä tai kesäkeittiön kiveyksen vieressä? Entä sisääntulokäytävän ja rakennuksen välissä?
Ota huomioon sijoituspaikkaa miettiessäsi, että sen ei ole hyvä olla tiellä talvella, kun tehdään lumitöitä. Niin ikään siitä on hyvä päästä ohi joltain sivulta, ilman että joutuu kiertämään naapurin kautta – ellei sitten ole kyseessä sellainen kohta pihassa, mistä ei tarvitse päästä kulkemaan laisinkaan. Ihan kiinni seinään ei myöskään kannata allasta sijoittaa, sillä mitä lähempänä kasvit ovat seinää, sen suuremmat riskit ovat kosteusvaurioille.
Muurialtaaseen voi aivan hyvin istuttaa sekä monivuotista että yksivuotista. Yksivuotisilla saadaan vuosittain vaihtuvaa ilmettä ja koko kesän kestävää kukintaa.
Mitoitus
Kun olet keksinyt sille paikan, mieti minkä kokoisen ja millaista materiaalia olevan altaan haluaisit. Kokoon vaikuttaa tietenkin paikka mutta myös kasvit, joita aiot sinne istuttaa. Mitä kapeampi alue, sitä alttiimpi allas on kuivumiselle, sillä kuivattava ja lämmittävä vaikutus on tällaisissa altaissa jossain määrin myös sivuilla. Leveyden kannattaisi olla mielellään vähintään metrin luokkaa, jotta kasvualustatilavuus ei jäisi liian pieneksi. Yksivuotisille ja yrteille tietenkin riittää pienempikin, mutta toisaalta, jos muurikiviä käyttää niin mittasuhteetkin näyttävät hassuilta, jos istutusalue on kovin kapea.
Erilaisia materiaalivaihtoehtoja löytyy usealta eri kivitoimittajalta netistä. Kiviä kannattaa katsoa ennen tilaamista kuitenkin myös oikeissa olosuhteissa, ja Jämsän seudulla se on mahdollista esimerkiksi mallipihallamme, johon olet lämpimästi tervetullut aukioloaikoinamme tai muulloin erikseen sovittaessa.
Valitsemasi materiaalin mitoista riippuen kannattaa mitoittaa allas täysillä kivillä. Näin ei joudu leikkaamaan kiviä, mikä toki sekin on mahdollista, mutta työläämpää.
Esimerkki: Haluan rakentaa muurialtaan Ruduksen Antikko-kivistä, joiden pituus on 330 mm ja korkeus 165 mm. Tarvitsemani pituus on n. 2,5 m ja leveys noin 1,5 m. Jos kiviä laittaisi pitkälle sivulle 7 kpl, pituus olisi 231 cm, mutta jos viimeisen kiven kääntääkin lyhyelle sivulle, niin pitkälle sivulle voisikin tulla 7,5 kiveä ja pituus olisi näin ollen 247,5 cm. Lyhyelle sivulle 4,5 kiveä tekisi mittaa 148,5 cm. Korkeutta voisi olla kahden kiven verran, eli 33 cm.
Rautalankamalli esimerkin muurin mitoituksesta
Pohjatyöt
Pohjatyö on kaikista tärkein osuus kestävää ratkaisua ajatellen. Muurin on oltava routimattomalla ja kantavalla pohjalla, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi mullan päälle sitä ei voi rakentaa. Jos alue on jo hiekka- tai sorapohjalla ja routimaton niin olet onnekas, tarvitaan vain tasoitustyö. Mutta jos alue on mullalla, nurmikolla tai savipohjalla, on pohjien teko työläämpää. Varsinkin savimaalle pitäisi Keski-Suomen alueella saada laitettua routaeristeen päälle puolisen metriä kantavaa ja routimatonta ainesta tiivistettynä. Materiaalina esimerkiksi 0-16 mm raekooltaan oleva kalliomurske. Toisin sanoen alue pitäisi kaivaa puolen metrin syvyyteen, laittaa routaeriste ja sen päälle routimattomat maa-ainekset. Lisäksi, jos kyse on tiukasta savesta, on huolehdittava siitä, ettei kaivetusta alueesta tulee vesihautaa. Vesien pitää siis päästä pois kaivetun kuopan alalaidasta saakka vaikkapa salaojaputken kautta lähimpään ojaan.
Pohjien tekoa vähän isommassa mittakaavassa. Tässä tehdään kiveyksen ja muurialtaan pohjaa. Kantavien kerrosten materiaalien levittäminen käynnissä.
Kantavan ja routimattoman pohjan on oltava myös tiivis, mikä tarkoittaa sitä, että se tiivistetään esimerkiksi täryjyrällä, joita saa konevuokraamoista. Tiivistäen ja rautaharavalla tasaten tehdään pohja, jonka päälle laitetaan asennushiekka. Pohjien rakentamista videolla esimerkiksi täällä.
Betonikivimuurien rakentamisessa pätee mielestäni tärkeä – visuaalisesti vieläkin tärkeämpi – sääntö, että muuri rakennetaan aina niin sanotusti vaateriin. Eli ei missään tapauksessa maan pinnan myötäisesti, vaan vaakatasoon. Eli murskepinta on helppo rakentaa vatupassin kanssa, kun huolehtii siitä, että silmä on keskellä.
Joskus näkee tukimuureja ja aitoja, jotka on asennettu siten, että kivi kallistuu maanpinnan mukaan. Ja betonikivien kohdalla se on asia, joka sattuu silmiin. Luonnonkivilohkareiden kanssa asia on täysin eri kuin säntillisten betonikivien.
Asennushiekan tasoitus ja kivien latominen
Jos olet selvinnyt pohjien teosta, niin loppu onkin lasten leikkiä! Tasoitetun ja tiivistetyn pohjan päälle levitetään pari-kolme senttiä asennushiekkaa tai kivituhkaa, joka tasoitetaan vaakatasoon. Asiaan on olemassa apukeinoja: jotkut käyttävät ohjureina suoria metalliputkia, toiset päästään katsottuna t:n mallisia asennuskiskoja. Itse käytän kiskoja, joiden avulla on helppo vetää koko pohja vatupassin avulla suoraan.
Asennushiekan tasoitus onnistuu parhaiten ohjurikiskojen tai -putkien avulla.
Kun asennushiekka on tasainen, voi vielä – tasoitettua asennushiekkaa sotkematta – laittaa itsellensä linjalangat, jotta voi seurata asennuksen suoruutta helpommin. Linjalanka kannattaa virittää vaikkapa sentin tai kaksi muurin suunnitellusta linjasta ulospäin. Näin on helppo seurata suoruutta ilman, että linjalanka jollain kohtaa osuu muurin rosoiseen pintaan ja suorasta ei voidakaan enää sen jälkeen puhua…
Ensimmäinen kivirivi asennetaan paikalleen ja tarkistetaan lopuksi, että kivet ovat joka suuntaan suorassa ja oikeassa linjassa. Ensimmäinen kerros on se tärkein: jos se ei ole suorassa niin virhe kertautuu ylemmissä kerroksissa.
Linjalangan avulla muurin saa oikeasti suoraan linjaan. Vatupassilla tarkistetaan että kivet ovat suorassa joka suunnassa.
Sitten, kun ensimmäinen rivi on suorassa ja linjat tarkistettu, voidaan aloittaa toisen kivikerroksen latominen. Antikko-kiven kanssa olen käyttänyt matalissakin muureissa kiviliimaa, joka sitoo kivet toisiinsa. Jos kiviliimaa käyttää, sitä voi laittaa muutamaan kiveen valmiiksi ja asentaa kivet päälle. Varsinainen kiviliima kuivuu melko nopeasti, joten kahvitaukoa ei kannata pitää liimaamisen ja kiven laiton välissä. Kiviliiman käytöstä Rudus on tehnyt videon, joka kannattaa katsoa ennen työhön ryhtymistä.
Kiviliima ennen seuraavan kerroksen laittoa
Toinen kerros ladotaan tiililadonnalla, eli seuraava kivikerros aloitetaan alimman kerroksen kiven puolivälistä. Näin rakenteesta saadaan kestävämpi ja visuaalisesti hyvän näköinen.
Mitäs sitten?
Kun kivet on ladottu ja muuri halutun korkuinen, kannattaa muurin sisäpuolelle laittaa joko suodatinkangas tai patolevy. Patolevy estää paremmin kaiken veden kulkeutumisen muurin rakenteeseen ja sen läpi, suodatinkangas estää vain maamateriaalin valumisen muurirakenteeseen. Isommissa ja korkeammissa muureissa voi tulla kysymykseen myös routaeristeen laitto muurin seinämälle ennen patolevyä. Pienemmissä muuriratkaisuissa, kuten matalissa istutusaltaissa tai viljelylaatikon tyyppisissä ratkaisuissa, en näkisi sillä niin suurta arvoa, mutta jos muuri on korkeampi ja istutukset arempia monivuotisia, on routaeriste hyvä ajatus.
Muuriallas ennen täyttöä ja heti täytön ja istutuksen jälkeen
Sen jälkeen voikin altaan täyttää hyvällä kasvualustalla eli mullalla. Multa kannattaa valita sen mukaan, millaisia kasveja istuttaa. Joka tapauksessa on hyvä huolehtia siitä, ettei mullassa ole monivuotisten rikkaruohojen juuria valmiina. Paras lopputulos usein syntyykin säkkimullasta – joskin niissäkin on laatueroja. Tai jos sattuu asumaan lähellä luotettavia kasvualustatoimittajia, kuten esimerkiksi Kekkilää tai Torpanpihaa, niin onkin varsin onnellisessa asemassa ja voi saada irtotavaranakin sitä mitä tilaa.
Ja sen jälkeen, ei muuta kuin istuttamaan tai kylvämään! Siinä kohtaa ei tarvitse olla niin millintarkka: yrtit sopivat vallan hyvin yhteen monen yksivuotisen kausikasvin kanssa, samoin kuin perennoja voi yhdistellä vaikkapa mansikan ja persiljan kera. Ja muistetaan pörriäisillekin jotain: ruohosipulia ja oreganoa tai kevätesikkoa ja akileijaa. Mitä Sinun muurialtaaseesi tulee?
Viisitoistavuotisen urani aikana olen kuullut laidasta laitaan näkemyksiä siitä, miten pihasuunnittelu koetaan kenties rikkaiden luksuksena tai toisaalta jonkin sortin turhanpäiväisenä hömppänä. Onneksi enenevässä määrin asia ymmärretään sellaisena kuin se on: tärkeänä asiakirjana, jonka avulla pihasta saadaan toimiva ja käytännöllinen kauneudesta ja viihtyisyydestä tinkimättä.
Siinä missä lvi-suunnitelmat ja sähkökuvat kertovat mihin tulevat putket ja kaapelit, pihasuunnitelma kertoo mihin tulee leikkipaikka tai äidin lahjoittama omenapuun taimi, tai mihin lumet voi sijoittaa ja miten saada pyykit piiloon naapurien katseilta. Niin ikään pihasuunnittelu voi tuoda rakentamisvaiheessa silkkaa säästöä, ja siitä kerron seuraavassa.
Pihasuunnittelija mukaan aikaisessa vaiheessa
Paras lopputulos kaikkien kannalta saadaan, jos pihasuunnittelija pyydetään mukaan projektiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun piha voidaan ottaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi rakennuksen suunnittelun kanssa, voidaan miettiä esimerkiksi rakennuksen korkomaailman vaikutuksia pihan ratkaisuihin jo ennen kuin kaivinkone saapuu tontille. Pihasuunnittelija voi myös ottaa kantaa säästettäviin puihin tai muuhun kasvillisuuteen. Etenkin isoja puita harvemmin yhden eliniän aikana saa takaisin, jos ne surutta kaadetaan rakentamista aloittaessa.
Säästöäkö?
No, mistä se säästö sitten tulee, kun arkkitehdin ja muiden suunnittelijoiden ja lupaprosessien lisäksi pihasuunnittelijallekin on maksettu rahaa jo ennen kuin yhtäkään kiveä on käännetty? Vastaus on, että siitä lähtien kun tontilla aletaan jotain käytännössä tehdä.
Kuvitellaanpa sellainen vieläkin melko yleinen tilanne todellisuudesta. Ensin tehdään rakennus, jonka pohjien vuoksi viedään tontilta maita pois, ammutaan kalliota ja viedään nekin pois. Kuorma-autot rullaavat kenties pitkiäkin matkoja. Sitten viedään kaivinkone pois, kun perustusta aletaan rakentaa.
Perustusten valmistuttua tuodaan kaivinkone uudestaan tekemään täyttöjä. Sitten rakennetaan rakennus, jonka jälkeen piha tehdään jonkunlaiseen kuosiin, kun ei oikein jaksa panostaa tässä vaiheessa enempää. Muotoillaan pihaa jotenkin ja laitetaan murskeet kulkuväylille, tuodaan muutama sentti multaa, että saadaan nurmikko. Maksetaan mullat, kuorma-auto, kaivinkone siirtokustannuksineen ja monta muuta asiaa. Tässä vaiheessa on maksettu koneen siirtokustannukset ehkäpä kolmesti.
Tämän jälkeen ollaan usein tilanteessa, jossa rahat ovat jo aika vähissä, ja elämä alkaa uudessa kodissa. Eletään vuosi, kaksi, ehkä kymmenen vuotta, jonka jälkeen tuumataan, että nurmikko ei kasva ja naapurista saatu vuorenkilpikin kasvaa väleistään juolavehnää. Kuivausteline on liian kaukana ja oleskelualue pölyttyy käyttämättömänä vaivalla tehdyn pergolakatoksen alla, kun siellä ei kukaan viihdy.
Sitten otetaan kenties yhteys pihasuunnittelijaan, tai keksitään itse jotakin. Tarvitaan kaivinkone ja vähän täyttömaita, jotta saadaan tasaisempaa käyttöaluetta. Vähän myös lohkokiviä, jotta saadaan pengerrettyä rinnettä. Eli tuodaan niitä kiviä ja maita takaisin, mitä jo kertaalleen on viety pois. Pahimmassa skenaariossa voidaan vielä ajatella, että koneella ja autolla joudutaan kenties tulemaan takapihan puolelle sen ainoan hyvin kasvavan nurmikon päältä.
Hyödyt
Olipa edellinen karrikoitu esimerkki tai ei, niin joitakin hyvän pihasuunnittelijan tuomia hyötyjä siitä voinee jo päätellä. Kun pihasuunnittelija on ollut ajoissa matkassa mukana, on rakentamista aloittaessa selvää, mihin tarvitaan vaikkapa routaeristettyä ja kantavaa pohjaa kiveykselle tai autopaikoille. Kattavien lähtötietojen ja -mittausten avulla on etukäteen käsitys myös siitä, millaista maata rakennuksen pohjilta lähtee ja kuinka paljon ja voiko sitä hyödyntää pihamaalla vai ei. Uskon, että jokaisen pihasuunnittelijan intresseissä tänä päivänä on kestävä ympäristörakentaminen siinä mielessä, ettei maiden edestakainen kuljettaminen ole missään tapauksessa itse tarkoitus.
Säästöä siis kertyy siitä, ettei maita tarvitse kuljetella edestakaisin, eikä todennäköisesti kaivinkoneen siirtokustannuksia tarvita niin monta kertaa kuin niin sanotusti perinteisessä tapauksessa. Jokainen talon rakentanut ymmärtää, minkä suuruisista euromääristä puhutaan, kun kuljetetaan maita pois tai tuodaan niitä tontille, ja kuinka pieni kasa on lopulta yksi kuorma-auton nupillinen materiaalia.
Nuppikuormallinen multaa ei ole järin suuri kasa kaivinkoneella levitettäväksi.
Lisäksi rakentamisen laatu paranee esimerkiksi siinä kohtaa, kun routaeristeet voidaan rakentaa yhtenäisenä rakennuksen viereltä kiveyksen ja erillisen autotallin pohjille. Niin ikään esimerkiksi pihavalojen kaapelit saadaan vedettyä oikeille paikoille muun kaivamisen yhteydessä sen sijaan että ne vetää talon isäntä nurmikon läpi lapiolla viiden vuoden päästä rakentamisesta.
Harvinaisempi, mutta todellinen ongelma syntyy joskus myös siitä, kun takapihan ja etupihan välillä oleva rakennus talousrakennuksineen täyttävät tontin niin lahjakkaasti, ettei takapihalle enää pääse millään koneella rakennusten rakentamisen jälkeen. Silloin piha saatetaan joutua rakentamaan todella kalliisti, ellei asiaa ole huomioitu jo ennen kuin rajojen välit on muurattu umpeen.
Pihasuunnitelman kautta maanrakentaja voi huomioida tulevat piharakenteet jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
Hyötyjä myös rakentamisen jälkeen
Pihasuunnittelija ratkaisee suunnittelupöydällään myös sen, kuinka paljon pihan hoito maksaa rakentamisen jälkeen. Euromääräiset kustannukset voivat muodostua isoiksikin, jos pihassa ei ole huomioitu esimerkiksi lumille tilaa lainkaan ja lumet joudutaan ajamaan pois.
Toinen kustannus, jota ei voi väheksyä, on nurmikon hoito. Tosin nurmikon hoidosta puhuttaessa täytyy ottaa huomioon taloudellisen puolen lisäksi myös ajallinen säästö. Jos nurmikon pinta-ala on iso ja sen alueella on paljon erilaisia esteitä, kuten puita, pensaita, kukkaryhmiä, hiekkalaatikko, valaisinpylväät ja kuivausteline, on sen hoito työlästä ja aikaa vievää. Näillä polttoainehinnoilla myös polttomoottorileikkurin käyttö kustantaa jotakin. Järkevän mallinen ja helposti ja nopeasti hoidettavissa oleva nurmikko, jossa ei tarvita erikseen siimaleikkuria, miellyttää silmää ja säästää aikaa jollekin muulle mukavalle.
Puutarhan ja pihan hoito toki on monelle myös tärkeä harrastus, eikä kasvien vuosittainen siirtäminen paikasta toiseen haittaa. Mutta jos väärien ratkaisujen vuoksi joutuu vuosittain ostamaan uusia kasveja, käy sekin ennen pitkää kalliiksi. Samoin jos joka vuosi ostaa litratolkulla kasvinsuojeluaineita, jotta saa rikkaruohot pysymään kurissa, ollaan ehkä luonnon ja oman hyvinvoinnin kannalta väärillä jäljillä ja rahat menevät väärään paikkaan.
Selkeä nurmikkoalue on helppo ja nopea hoitaa
Säästöä myös hermoille?
En malta olla mainitsematta myös sitä näkökulmaa, mitä itselle mieluinen ja viihtyisä piha aiheuttavat henkiselle hyvinvoinnille. Jos piha on sellainen, että sinne kehtaa ottaa vastaan vieraita ja siellä olemisesta nauttii työpäivän jälkeen vaikkapa kahvikupillisen ääressä tai nurmikolla joogaten, on se onnistunut ja tekee mielelle hyvää kaikin puolin. Itseä miellyttävä tyyli voi hyvinkin poiketa naapurille mieleisestä tyylistä, mutta tärkeintä on, että siellä voi itse hyvin. Jos naapuri halutaan pois näkyvistä, voi pihasuunnittelijalla olla siihenkin ratkaisu.
Tietenkin käsistään kätevä pystyy suunnittelemaan jollain tasolla pihansa myös itse, etenkin jos aikoo sen itse myös toteuttaa. Tässä tapauksessa yksi varteenotettava keino on tehdä suunnitelma ja pyytää siitä kommentteja pihasuunnittelijalta esimerkiksi nettikonsultaation muodossa. Meidän uusi Pihaunelmia -akatemiamme on juuri tätä varten. Koulutukset -osion alta löydät Pihaunelmia Onlinen. Myöhemmin kyseisellä sivustolla aukeaa myös verkkokurssi aiheeseen liittyen.
Jos haluat pihasuunnittelijan omaan projektiisi, ota yhteyttä niin mietitään, minkälainen suunnitelma olisi juuri Sinulle paras ratkaisu. Suunnitelmaesimerkkejä ja esittelyt erilaisista kokonaisuuksista löydät täältä.
Moni meistä on huomannut tai ainakin uutisista kuullut, että pölyttäjäkato uhkaa kotiplaneettaamme toden teolla. Kyse ei olekaan ihan pikkujutusta, sillä noin 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä ja edelleen kolmasosa koko maailman ruoasta saadaan hyönteisten pölyttämistä kasveista. Ja jos ei nämä kasvit saa tarvitsemaansa, ne eivät pysty tuottamaan siemeniä ja satoa. Ja ilman siemeniä ja satoa meitä uhkaa pikku hiljaa tämän päivän suomalaiselle melko tuntematon käsite: nälkä! Ilman pölyttäjiä ruokavaliostamme puuttuisivat esimerkiksi marjat, hedelmät, monet vihannekset, pähkinät, kahvi ja kaakao.
Meille tutuista luonnonkasveista hyönteispölytys on välttämätön muiden muassa mustikalle, puolukalle ja lakalle. Joillekin kasveille hyönteispölytys ei ole välttämätön, mutta se suurentaa satoa tai siementen tuottaminen ei onnistu ilman hyönteisiä.
Mitä voimme tehdä?
Jokainen meistä, jolla on jotain oman parvekkeen ja oman pihan tai siirtolapuutarhan väliltä, voi vaikuttaa hillitsevästi pölyttäjien katoamiseen. Ensisijaisesti tietenkin tulee välttää torjunta-aineiden käyttöä ja pölyttäjien altistumista niille. Mutta sen lisäksi voimme aina lisätä monipuolisia elinympäristöjä ja ruokapaikkoja pölyttäjähyönteisille.
Seuraavassa avaan hiukan omia suosikkikasvejani, jotka ovat myös pölyttäjien suosiossa ja kaiken lisäksi kauniita ja helppohoitoisia. Jotkut niistä ovat myös perhosten suosiossa, joten kyseessä ovat todelliset puutarhan tähtiyksilöt!
Puuvartiset kasvit
1. Pihlajat
Pihlajat ovat suku, johon kannattaa tutustua laajemminkin. Lajeja on Keski-Suomen menestymisvyöhykkeillekin useampia. Esimerkiksi tuurenpihlaja on kaikin puolin komea kasvi. Ainut huono puoli tuurenpihlajassa on se, että puutarhurin lisäksi siitä pitävät myös jänikset, joten muista suojata ensimmäisinä vuosina! Ihan tavallinen kotipihlajammekin on varsin käyttökelpoinen, etenkin yhteen runkoon kasvaneena versiona, jolloin se on käyttökelpoinen esimerkiksi pensasaidanteen seassa. Kapeaan paikkaan on olemassa kotipihlajan pylväsmallinen muoto, joka ei kasva leveyttä kuin kenties metrin verran.
Tuurenpihlajalla on komean punainen syysväri
2. Aitaorapihlaja
Tästä täytyy ensinnä mainita, että tämä kasvi on yksi inhokkejani – silloin kun sitä käytetään leikattavana pensasaitana! Mutta vapaasti kasvavana pensaana tai varsinkin runkoon kasvatettuna se on oikein kaunis ja käyttökelpoinen. Se on myös yöperhosten suosiossa, joten kannattaa kokeilla!
3. Syreenit
Kukapa ei pitäisi syreeneistä. Syreeneistäkin on olemassa useampia eri lajeja ja lajikkeita, mutta tunnetuimpia liene liila- ja valkokukkaiset pihasyreenit, jotka ennen juhannusta tuoksuvat huumaavasti. Syreenit ovat mieleisiä myös erilaisille perhosille, niin yöllä kuin päivällä liikkuville.
Lapsuuden pihamailta monille tuttu pihasyreeni kukkii tuoksuvin kukin alkukesästä
4. Tuoksuköynnöskuusama
Tuoksuköynnöskuusama on meillä Keski-Suomessa ollut hiukan arka, mutta näyttäisi siltä, että suojaisille paikoille sitä uskaltaa jo hyvin istuttaa täälläkin. Etenkin maata peittävänä versiona se näyttää menestyvän, talvella lumen alle jäädessään, hyvinkin. Sen kukat ovat kauniit, mutta koristearvoa on myös kirkasvärisissä marjoissa, jotka elävöittävät kasvin vartta vielä lehtien tiputtua. Tuoksuköynnöskuusama on ns. yöpölytteinen kasvi, ja se houkutteleekin hämärissä lentäviä hyönteisiä huumaavasti tuoksuvilla kukillaan. Kookkaita ja pitkäkärsäisiä kiitäjiä voikin nähdä kuusaman kukilla lämpiminä ja tyyninä kesäöinä.
5. Köynnöshortensia
Tämä kaunis varjon ja puolivarjon köynnös kukkii loppukesän puolella ja sitä voi istuttaa yhtä lailla maanpeitekasviksi kuin kiipeämään vaikka vanhan männyn runkoa pitkin. Sen kukinnot tuoksuvat makealta ja houkuttelevat hyönteisiä.
Köynnöshortensiaa voi käyttää myös peittokasvin ominaisuudessa
Lähes kaikki hedelmiä ja marjoja tuottavat kasvit ainakin hyötyvät hyönteispölytyksestä, elleivät suorastaan vaadi sitä. Hedelmien ja marjojen toivossa viljelijät toivovatkin kukinnan aikana lämmintä ja tyyntä säätä, jotta pölytys onnistuisi.
Hedelmä- ja marjakasveista on siis moninkertainen hyöty, kun pölyttäjien tehtyä tehtävänsä saamme terveellistä ja puhdasta ruokaa omasta pihasta!
Ruohovartiset kasvit
7. Tähtiputket
Tähtiputki on hoitoa kaipaamaton, talvenkestävä perenna, jota soisi käytettävän enemmänkin. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen, kunhan se ei joudu alttiiksi pahimmalle paahteelle. Tähtiputki kukkii suhteellisen pitkään, jopa pari kuukautta heinäkuun alusta lähtien. Ne ovat niin ikään hyviä perhoskasveja: pienet päiväperhoset, kuten kulta- ja sinisiivet pitävät tähtiputkien kukista.
Valkoinen tähtiputki tuo mukavaa ilmavuutta istutuksiin
8. Tähkäkimikki
Yksi varjoisen ja puolivarjoisen paikan lempikasveistani on tämä suureksi kasvava, valkokukkainen perenna. Se viihtyy parhaiten tuulensuojaisella paikalla kevyessä varjossa, jossa se kukkii yleensä elokuun alusta syyskuun puoliväliin. Tähkäkimikin kukat ovat hyvä meden lähde päiväperhosille.
Tähkäkimikki on näyttävä perenna varjoisiin ja puolivarjoisiin paikkoihin. Seuranaan tässä valkoinen jaloangervo.
9. Sinipallo-ohdake
Sanalla ohdake saattaa olla negatiivinen sävy, mutta sinipallo-ohdake on suorastaan ihana kasvi! Se tuo istutusryhmään erilaisuutta ja tietynlaista keveyttä, ja lisäksi sitä hyvin usein koristaa milloin mitkäkin hyönteiset mehiläisistä ja kimalaisista päivä- ja yöperhosiin. Se on myös helppo kasvi, sillä se viihtyy paahteessa, eikä sitä pidä alkaa siirtää paikaltaan pois. Kokeile vaikka erilaisten koristeheinien seassa ja kerää leikkokukiksi tai kuivakukiksi!
10. Punalatvat
Punalatvat ovat perennojen kuningattaria, eivät pelkästään kokonsa puolesta vaan myös helppohoitoisuutensa ja päiväperhosten suosion vuoksi. Ne ovat 1-2 metrin korkeuteen kurkottavia, suurikukintoisia kasveja, jotka eivät tukemista kaipaa tanakan vartensa ansiosta. Kokonsa vuoksi niitä ei tietenkään kannata ihan pikkupihaan istuttaa, mutta vaikkapa maalaistalon pihalla riukuaidan vierellä se pääsee hienosti oikeuksiinsa useamman yksilön ryhmässä.
Punalatvat ovat puutarhan isokukkaisimpia ja näyttävimpiä perennoja
11. Nauhukset
Puolivarjoisen tai varjoisen paikan valontuojia ovat keltakukkaiset nauhukset. Nekin ovat helppohoitoisia ja melko suuria perennoja, jotka peittävät viihtyessään kasvupaikkansa erinomaisesti. Nauhukset ovat erinomaisia perhosten mesikasveja, sillä tuoksuvat kukinnot houkuttelevat runsaasti sekä päivä- että yöperhosia ja kimalaisia.
Edellä mainitut kasvit ja monet muut laadukkaat taimet tulevat meille pääasiassa Tahvoset Oy:ltä ja Terolan taimitarhalta. Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt mukana tilausajoistamme ja saat taimet halutessasi vaikka kotiovelle Jämsän seudulla.
12. Laukat
Laukat, jotka monet tuntevat paremmin ruokapöydästä, ansaitsevat ehdottomasti paikkansa myös koristepuutarhan puolelta. Ne ovat helppohoitoisia ja saavat kasvaa rauhassa ilman uudelleen istuttamista. Mikä parasta, myyrät ja hiiret eivät hajun vuoksi kajoa laukan sipuleihin. Isokasvuisia ukko- ja jättilaukkaa kannattaa kokeilla perennojen, kuten esimerkiksi kuunliljojen tai kurjenpolvien sekaan, jotta laukkojen kuihtuvat lehdet jäävät myöhemmin kasvavien perennojen lehtien alle. Matalampikasvuisia laukkalajeja on markkinoilla runsaasti. Niitä kannattaa kokeilla piristämään perennojen tai koristeheinien sekaan.
Ukkolaukasta on olemassa useampiakin värejä. Oikealla tyypillisimpiä, purppuran värisiä ukkolaukkoja seuranaan kuunliljat, varjoliljat, jaloangervot ja köynnöshortensia.
13. Ruiskaunokki
Ennen niin yleinen tienpientareiden ja ruispeltojen kaunis ruiskaunokki on harvinaistunut, eikä sitä enää näe kuin harvakseltaan. Sen kukkien mesipitoisuus on hyvin korkea, mikä tekee siitä hyvän kasvin pölyttäjille. Tätä kuivien ja köyhien paikkojen yksivuotista kasvia kannattaakin kylvää paikoille, jotka eivät ole niin alttiita ruohonleikkurin yliajolle. Pölyttäjät kiittävät!
14. Laventeli
Hajuvesistäkin tuttu laventeli on jo tuoksunsa vuoksi viljelemisen arvoinen kasvi. Se on meillä valitettavan talvenarka, joskin sen saattaa joskus saada menestymään talven yli suojaamalla se hyvin havuilla ja lehdillä. Yksivuotisena sitä voi kuitenkin mainiosti kasvattaa mausteeksi tai vain silmäniloksi ja pölyttäjien ruoaksi. Se houkuttelee niin perhosia, mehiläisiä kuin kimalaisiakin, ja sanotaan sen myös karkottavan hyttysiä – tästä ei kuitenkaan ole kaiketi tieteellistä näyttöä…
15. Mintut
Erilaisia minttuja olen monena vuonna käynyt ostamassa Honkasen puutarhalta ja kasvattanut ruukussa terassilla. Ruukussa sen vuoksi, että mintut leviävät juurirönsyjensä avulla herkästi kukkapenkissä ollessaan. Mintut houkuttelevat myös perhosia.
Näiden mainittujen lisäksi on olemassa toki monia muitakin kasveja, jotka ovat kauniita, helppoja ja hyödyllisiä niin pölyttäjien kuin meidän itsemmekin kannalta. Pölyttäjien kannalta kuitenkin oleellista on, että kasveja käyttää monipuolisesti, ja jos mahdollista, antaa kenties heinän ja kukkien kasvaa jossakin pihan nurkassa. Erilaiset pesäpaikat hyönteisille ovat myös oleellisia, ja siksi varsinkaan lahopuupökkelöitä ei aina kannata heti kerätä pois. Sen sijaan vieraskasvilajeja kannattaa pitää silmällä ja kerätä pois jos niitä ilmaantuu.
Pölyttäjien pelastaminen ei ole jonkun muun tehtävä, eikä sitä voi tehdä ”sitten kun”. Me jokainen voimme vaikuttaa omilla pienillä teoillamme siihen, että meillä on monipuolinen luonto ja monipuolinen ruokavalio myös tulevaisuudessa.
Mikä on paras vaihtoehto: siirtonurmikko, kylvönurmikko vai kuntta? Aivan samoin kuin kodissamme on parkettia, laminaattia tai laattaa, on pihallakin oma lattiansa, joka tietenkin voi ja sen pitääkin vaihdella tilasta ja tarpeesta toiseen. Kovat pinnoitteet käyn läpi eri tekstissä, mutta tällä kohtaa teen tiiviin vertailun kolmesta eri vaihtoehdosta: siirtonurmikko, kylvönurmikko ja kuntta. Lopuksi kerron myös mitä muut vaihtoehdot voivat olla, mutta niistä tarkemmin myöhemmin.
Siirtonurmikko
Monet pitävät siirtonurmikkoa luksuksena, johon ei ole varaa. Niin itsekin ajattelin, kunnes pääsin asentamaan sitä ja totesin että eihän se niin älyttömän kallista ollutkaan, ja mikä parasta, saatoin todeta että ”vitsi kun on hyvännäköinen”.
Monet myös sekoittavat siirtonurmen ja tekonurmen keskenään. Tekonurmi on nimensä mukaisesti tekonurmea; se ei kasva. Mutta nyt puhumme tasalaatuisesta, rullissa toimitettavasta, elävästä materiaalista, jonka voi asentaa valmiille kasvualustapohjille vähän kuten laminaatit lattiaan. Se kasvaa käytännössä jo pihaan tullessaan ja jatkaa kasvuaan asentamisen jälkeen, ollen käyttövalmis nurmikko jo parin viikon päästä asennuksesta.
Näkemykseni on, että jos on yhtään laatutietoinen nurmikon suhteen ja voikukat tuntuvat sietämättömiltä, kannattaa valita siirtonurmikko. Eikä hintakaan ole niin korkea, etenkin jos pinta-ala on kohtuullinen. Materiaalin hinta riippuu pinta-alasta ja laadusta, mutta pääosin hinta sijoittunee 3-6 euron välille neliömetriä kohden, ollen pienillä alle 50 neliön aloilla korkein hinta ja parista sadasta neliöstä ylöspäin hintahaitarin alimmalla tasolla. Toki hintaan vaikuttaa rahti, koska materiaali on painavaa eikä lavoja voida pakata päällekkäin. Mutta kannattaa katsoa lähin toimittaja tai kysyä paikallisista alan myymälöistä tarjousta toimituksineen.
Siirtonurmen suhteen tärkeintä on pohjatyöt, asennus heti toimituspäivänä sekä kastelu. Pohjatöiden suhteen on pidettävä huoli hyvästä, riittävästä ja hyvin tasoitetusta sekä tiivistetystä kasvualustasta. Asennus on tehtävä heti samana päivänä tai ihan viimeistään seuraavana päivänä toimituksesta, sillä elävä nurmikko alkaa etenkin lämpöisenä kesäpäivänä hyvin nopeasti kompostoitumaan rullassa ollessaan.
Asennuksen jälkeen on huolehdittava riittävästä ja runsaasta kastelusta seuraavan muutaman viikon ajan, kunnes nurmikko on juurtunut kunnolla. Mutta sitten voikin lapset rauhassa temmeltää sametinvihreällä pinnalla ja äiti keskittyä iltajoogaan ilman silmäkulmassa siintävää rikkaruohomerta.
Kylvämälläkin voi saada hienon ja laadukkaan nurmikon jos on huolellinen kasvualustan laadun ja pohjatöiden suhteen. Tasainen nurmikko vaatii pohjatöiden teossa haraamista ja jyräämistä ja vielä uudelleen haraamista ja jyräämistä. Kylvönurmikolle tulee itse tehtynä hintaa pohjatöiden lisäksi oikeastaan vain mahdollisen lannoitteen ja kalkin sekä siementen verran. Siemenet kustantavat laadusta riippuen yleensä 60-80 €/10 kg säkki, ja jos aarille levitetään optimaalinen kolmisen kiloa siementä, niin niiden hinnaksi tulee silloin 18-25 senttiä neliölle.
Itse siemenet eivät siis maksa paljoa, mutta pohjatyöt voivat kustantaa enemmän, etenkin jos alueella joudutaan ottamaan pois pintamaita, viemään pois ja tuomaan tilalle uutta kasvualustaa ja levittämään se. Mutta tällaisia töitä ennenkin tehnyt maanrakennusurakoitsija tekee sellaisen varmasti näppärästi ja nopeasti. Itseään ei kannata lapion varressa näännyttää, jos uusittavaa alaa on yhtään enemmän kuin kaksi neliötä.
Kuntta
Viimeisen vuosikymmenen aikana suosiotaan on nostanut siirrettävä metsänpohja eli kuntta. Se onkin äärettömän hyvä vaihtoehto esim. kesämökeille tai niihin omakotikohteisiin, joissa ei tarvita kulutusta kestävää nurmikkoa ja joiden olosuhteet ovat sille otolliset. Näistä kolmesta materiaalista tämä on huoltovapain sen jälkeen, kun se on paikalleen juurtunut.
Juuri asennettua kunttaa kesäasunnon pihassa
Kuntan suhteen tärkein asia on paikan olosuhteet. Kaikkein paahteisimmille paikoille sitä ei kannata ajatella, mutta mikäli kohde on vaikkapa mäntyjen varjossa oleva hiekkakangas niin pohja on todennäköisesti jo valmiiksi oivallinen, kun pintamaa on poistettu.
Toinen tärkeä asia on kastelu asennusta seuraavan kasvukauden ajan. Kunttaa ei tarvitse kastella yhtä usein kuin siirtonurmea, mutta kastelua tulee jatkaa pidempään hitaamman juurtumisen vuoksi. Hinta on itse materiaalilla selkeästi korkeampi, mutta toisaalta kuntan pohjat ovat usein kohteissa ainakin lähes valmiina, eikä kalliita kasvualustoja tarvitse toimittaa ja levittää. Kuntan pohjaksi kun riittää tasainen hiekka tai hiekkapitoinen pohja jossa ei ole rikkaruohojen suosimaa humusta tai multaa.
Materiaalin hinta liikkuu pinta-alasta riippuen 16 ja 24 euron välillä neliömetriä kohden. Usein, jos määrä on hiukan isompi, kuljetus kuuluu hintaan.
Muut vaihtoehdot
Varteenotettava vaihtoehto ovat myös niityt ja erilaiset kukkakedot, etenkin nyt kun pölyttäjämme uhkaavat kadota. Samoin hallittu hoitamattomuuskin voi tulla kyseeseen joissakin kohteissa. Pienillä aloilla voi ajatella myös maanpeitekasvillisuutta, mutta yllä on kerrottu kolme yleisintä pihan vihreää lattiavaihtoehtoa; siirtonurmikko, kylvönurmikko ja kuntta – mikä niistä on Sinun valintasi? Jos tarvitset lisätietoa, apua tai materiaaleja, olemme käytettävissäsi!
Ihmisiä on töissä monenlaisilla
aloilla. Kuten laulussakin sanotaan että meistä tuli lääkäreitä,
virkamiehiä ja vääpeleitä, ja joku päätyi kai kuninkaaksikin.
Noista kaikista varmasti jokainen meistä tietää suurin piirtein
mitä kyseiset ammattialat pitävät sisällään. Lääkäreistä
pystytään jopa tavan talliaisena erottamaan mitä tekee
hammaslääkäri ja miten se eroaa sydänlääkäristä. Mutta
viheralalla töissä ollessa voi etenkin vanhemmalta sukupolvelta
tulla vieläkin kummaksuvia katseita ja kysyviä ilmeitä kun
ihmetellään että onks tää nyt se puutarhuri (ellei ole sattunut
tituleeraamaan itseään sellaiseksi). Nimikkeitä alalla on monia,
puutarhurin lisäksi voi kutsua itseään vihersuunnittelijaksi,
maisemasuunnittelijaksi, viherrakentajaksi, tutkintonimikkeen mukaan
hortonomiksi ja niin edelleen. Ihan selkeää linjaa siitä, millä
tittelillä kukin voi itseään kutsua, ei käsittääkseni meidän
maassa vielä ole – valitettavasti.
Hämmennys on vielä varsin yleistä,
ja sitä näkemystä tukee se, että niin harva hakeutuu tälle
alalle joka on kasvava ala, siinä näkee kättensä jäljen ja saa
tehdä monenlaisia töitä monenlaisissa eri paikoissa ja
monenlaisille eri asiakkaille. Ja mikä parasta: ulkona, ja lisäksi
samalla saa usein kuntoilua siinä määrin että ei tarvitse miettiä
jumpparyhmiä työpäivän jälkeen.
Olen itse ollut alalla koulutukseni
jälkeen nyt reippaasti yli kymmenen vuotta, ja monista oppirahoista
ja kommelluksista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois.
Käytännön työ on opettanut valtavasti asioita ja olen nähnyt jo
monessa kohteessa erilaisten alueiden matkan omalta
suunnittelupöydältäni toteutukseen ja kunnossapitoon saakka.
Karikoilta ei ole voinut välttyä, mutta niinhän se muutenkin
elämässä menee että myrskyn jälkeen on usein poutasää kun
ymmärtää ottaa opikseen.
Onko viherala sama kuin puutarha-ala?
Yleisin käsitys viheralasta lienee se,
että olemme vihreän ja ylipäänsä kasvillisuuden kanssa paljon
tekemisissä. Ja se on toki isoksi osaksi totta, mutta sitten kun
mennään niihin yleisimpiin kysymyksiin mitä minullekin esitetään,
eli ”mikähän tauti minun omenapuussa on?” tai ”miksi minun
kasvihuonekurkut jäi tänä vuonna niin pieniksi” niin ollaan
alueella jolla minä joudun valitettavasti myöntämään että en
tiedä kaikkea, eikä itse asiassa ole oikein mitään hajuakaan.
Pitäisi tietenkin tietää etenkin ensimmäiseen kysymykseen
vastaus, mutta totuus on että en ole ikinä ollut millään tavalla
kiinnostunut kasvien tuholaisista ja taudeista niin eivätpä ole
jääneet päähän. Niissä tapauksissa olen aina yhteydessä häneen
jonka tiedän tietävän vastauksen. Silloinhan minun ei tarvitse
tietää, eihän? Mutta jälkimmäinen kysymys (tästä voi olla alan
ammattilaisetkin montaa eri mieltä) on mielestäni asia jossa ollaan
puhtaasti niin sanotulla puutarha-alalla. Viherala ja puutarha-ala,
kuinka virallista niiden välinen ero on, en tiedä, mutta minulle
puutarha-ala näyttäytyy nimenomaan kasvien tuotantona ja esim.
kasvihuoneviljelynä, jossa pitää myöskin ymmärtää hirmuisesti
asioista ja mm. tuntea tuottamiensa kasvien fysiologia ja kaikki
siihen liittyvä läpikotaisin. Viherala painottuu enemmän
miljööseen ja maisemaan, ulkoalueiden luomiseen ja kunnossapitoon.
Sillä puolella kunnon ammattilainen taas on tutustunut sekä
käytännössä että teoriassa maalajien ominaisuuksiin ja
maanrakentamiseen, puu- ja kivirakentamiseen, hulevesien johtamiseen,
ulkona kasvatettavien koriste- ja hyötykasvien ominaisuuksiin,
kasvilajikohtaisiin vaatimuksiin ja niiden hoitoon sekä jossain
määrin myös valaistukseen ja pihan muuhun sähkötekniikkaan.
Kiveä, puuta ja vihreää
Aikanaan viherrakentamisen kisoihin osallistuessani eräs kysyi että mistä me mennään kilpailemaan, ruohonleikkauksestako? No ei, totuus loikkasi kyllä meillekin silmille kun Sveitsissä kilpailutyön runko koostui painavista betonielementeistä ja isoista muurikivistä, jotka hädin tuskin – ainoana tyttöparina – saimme liikutelluiksi paikoilleen. Toki suomalaiseen graniittiin tottuneena sveitsiläinen hiekkakivi oli kohtuullisen helppoa työstää, mutta raskasta oli silti. Fyysisesti. Tässä tullaankin siihen asiaan mikä viheralassa terminä johtaa jossain määrin jopa harhaan. Viheralaan ja viherrakentamiseen kuuluu isoimpana ja usein myös tärkeimpänä osana pohjatöiden lisäksi alueiden erilaiset kovat pinnoitteet ja rakenteet, kuten betoni- tai luonnonkiveykset, terassit, patiot, pergolat ja muurit. Ne luovat alueille niiden rungon ja ovat tärkeä osa alueen käytännöllisyyttä, helppohoitoisuudesta puhumattakaan. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulevat kasvit ja nurmikko, tai vaihtoehtoisesti esim. kuntta, joka tänä päivänä etenkin puolivarjoisilla mökkitonteilla on varsin erinomainen ratkaisu. Alueet ilman kasvillisuutta tai ylipäänsä vihreää olisivat vähän kuin talo ilman ikkunoita; molempia pitää olla ja oikeissa mittasuhteissa, toimivuudesta ja viihtyisyydestä tinkimättä.
Siispä kun seuraavan kerran mietit,
kuka voisi tehdä pihakiveyksen tai jätekatokseen viherkaton, tai
kuka voisi auttaa kun mietit mitä kasveja pihaan kannattaa laittaa
tai millä istutusalueet ja käytävät rajata, on ainakin yksi hyvä
vastaus: viheralan ammattilainen! Toinen kysymys on vielä sitten se,
kuka viheralan ammattilaisista on suunnittelija, kuka rakentaja tai
kunnossapitäjä, kuka niitä kaikkia ja mistä heidät löytää.
Mutta se onkin sitten asia erikseen, johon voidaan kenties palata
seuraavissa teksteissä!
Raisa Heino
Tietoa minusta
Moi! Olen jämsäläinen viheralan yrittäjä ja entinen viherrakentamisen ammattitaitokilpailija. Ulkotilojen viihtyisyys ja esteettisyys sekä näiden tuoma hyvinvointi on ollut intohimoni jo kauan. Jokainen kohde on uniikki, mutta työssäni tavoitteena on luoda joka tapauksessa se käyttäjiensä unelmien piha tai puisto, joka lisää kaikinpuolista hyvää oloa. Tässä asiassa haluan olla auttamassa myös Sinua, arvoisa blogini lukija. Toivottavasti löydät täältä vinkkejä omien pihaunelmiesi toteuttamiseen!
Käytämme evästeitä verkkosivujemme sisällön ja käyttökokemuksen parantamiseksi. Klikkaamalla "Totta kai hyväksyn evästeet”, annat suostumuksesi kaikkiin evästeisiin.
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. These cookies ensure basic functionalities and security features of the website, anonymously.
Cookie
Duration
Description
cookielawinfo-checbox-analytics
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Analytics".
cookielawinfo-checbox-functional
11 months
The cookie is set by GDPR cookie consent to record the user consent for the cookies in the category "Functional".
cookielawinfo-checbox-others
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Other.
cookielawinfo-checkbox-necessary
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookies is used to store the user consent for the cookies in the category "Necessary".
cookielawinfo-checkbox-performance
11 months
This cookie is set by GDPR Cookie Consent plugin. The cookie is used to store the user consent for the cookies in the category "Performance".
viewed_cookie_policy
11 months
The cookie is set by the GDPR Cookie Consent plugin and is used to store whether or not user has consented to the use of cookies. It does not store any personal data.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Viimeisimmät kommentit