Ihmisiä on töissä monenlaisilla aloilla. Kuten laulussakin sanotaan että meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä ja vääpeleitä, ja joku päätyi kai kuninkaaksikin. Noista kaikista varmasti jokainen meistä tietää suurin piirtein mitä kyseiset ammattialat pitävät sisällään. Lääkäreistä pystytään jopa tavan talliaisena erottamaan mitä tekee hammaslääkäri ja miten se eroaa sydänlääkäristä. Mutta viheralalla töissä ollessa voi etenkin vanhemmalta sukupolvelta tulla vieläkin kummaksuvia katseita ja kysyviä ilmeitä kun ihmetellään että onks tää nyt se puutarhuri (ellei ole sattunut tituleeraamaan itseään sellaiseksi). Nimikkeitä alalla on monia, puutarhurin lisäksi voi kutsua itseään vihersuunnittelijaksi, maisemasuunnittelijaksi, viherrakentajaksi, tutkintonimikkeen mukaan hortonomiksi ja niin edelleen. Ihan selkeää linjaa siitä, millä tittelillä kukin voi itseään kutsua, ei käsittääkseni meidän maassa vielä ole – valitettavasti.
Hämmennys on vielä varsin yleistä, ja sitä näkemystä tukee se, että niin harva hakeutuu tälle alalle joka on kasvava ala, siinä näkee kättensä jäljen ja saa tehdä monenlaisia töitä monenlaisissa eri paikoissa ja monenlaisille eri asiakkaille. Ja mikä parasta: ulkona, ja lisäksi samalla saa usein kuntoilua siinä määrin että ei tarvitse miettiä jumpparyhmiä työpäivän jälkeen.
Olen itse ollut alalla koulutukseni jälkeen nyt reippaasti yli kymmenen vuotta, ja monista oppirahoista ja kommelluksista huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois. Käytännön työ on opettanut valtavasti asioita ja olen nähnyt jo monessa kohteessa erilaisten alueiden matkan omalta suunnittelupöydältäni toteutukseen ja kunnossapitoon saakka. Karikoilta ei ole voinut välttyä, mutta niinhän se muutenkin elämässä menee että myrskyn jälkeen on usein poutasää kun ymmärtää ottaa opikseen.
Onko viherala sama kuin puutarha-ala?
Yleisin käsitys viheralasta lienee se, että olemme vihreän ja ylipäänsä kasvillisuuden kanssa paljon tekemisissä. Ja se on toki isoksi osaksi totta, mutta sitten kun mennään niihin yleisimpiin kysymyksiin mitä minullekin esitetään, eli ”mikähän tauti minun omenapuussa on?” tai ”miksi minun kasvihuonekurkut jäi tänä vuonna niin pieniksi” niin ollaan alueella jolla minä joudun valitettavasti myöntämään että en tiedä kaikkea, eikä itse asiassa ole oikein mitään hajuakaan. Pitäisi tietenkin tietää etenkin ensimmäiseen kysymykseen vastaus, mutta totuus on että en ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut kasvien tuholaisista ja taudeista niin eivätpä ole jääneet päähän. Niissä tapauksissa olen aina yhteydessä häneen jonka tiedän tietävän vastauksen. Silloinhan minun ei tarvitse tietää, eihän? Mutta jälkimmäinen kysymys (tästä voi olla alan ammattilaisetkin montaa eri mieltä) on mielestäni asia jossa ollaan puhtaasti niin sanotulla puutarha-alalla. Viherala ja puutarha-ala, kuinka virallista niiden välinen ero on, en tiedä, mutta minulle puutarha-ala näyttäytyy nimenomaan kasvien tuotantona ja esim. kasvihuoneviljelynä, jossa pitää myöskin ymmärtää hirmuisesti asioista ja mm. tuntea tuottamiensa kasvien fysiologia ja kaikki siihen liittyvä läpikotaisin. Viherala painottuu enemmän miljööseen ja maisemaan, ulkoalueiden luomiseen ja kunnossapitoon. Sillä puolella kunnon ammattilainen taas on tutustunut sekä käytännössä että teoriassa maalajien ominaisuuksiin ja maanrakentamiseen, puu- ja kivirakentamiseen, hulevesien johtamiseen, ulkona kasvatettavien koriste- ja hyötykasvien ominaisuuksiin, kasvilajikohtaisiin vaatimuksiin ja niiden hoitoon sekä jossain määrin myös valaistukseen ja pihan muuhun sähkötekniikkaan.
Kiveä, puuta ja vihreää
Aikanaan viherrakentamisen kisoihin osallistuessani eräs kysyi että mistä me mennään kilpailemaan, ruohonleikkauksestako? No ei, totuus loikkasi kyllä meillekin silmille kun Sveitsissä kilpailutyön runko koostui painavista betonielementeistä ja isoista muurikivistä, jotka hädin tuskin – ainoana tyttöparina – saimme liikutelluiksi paikoilleen. Toki suomalaiseen graniittiin tottuneena sveitsiläinen hiekkakivi oli kohtuullisen helppoa työstää, mutta raskasta oli silti. Fyysisesti. Tässä tullaankin siihen asiaan mikä viheralassa terminä johtaa jossain määrin jopa harhaan. Viheralaan ja viherrakentamiseen kuuluu isoimpana ja usein myös tärkeimpänä osana pohjatöiden lisäksi alueiden erilaiset kovat pinnoitteet ja rakenteet, kuten betoni- tai luonnonkiveykset, terassit, patiot, pergolat ja muurit. Ne luovat alueille niiden rungon ja ovat tärkeä osa alueen käytännöllisyyttä, helppohoitoisuudesta puhumattakaan. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tulevat kasvit ja nurmikko, tai vaihtoehtoisesti esim. kuntta, joka tänä päivänä etenkin puolivarjoisilla mökkitonteilla on varsin erinomainen ratkaisu. Alueet ilman kasvillisuutta tai ylipäänsä vihreää olisivat vähän kuin talo ilman ikkunoita; molempia pitää olla ja oikeissa mittasuhteissa, toimivuudesta ja viihtyisyydestä tinkimättä.
Siispä kun seuraavan kerran mietit, kuka voisi tehdä pihakiveyksen tai jätekatokseen viherkaton, tai kuka voisi auttaa kun mietit mitä kasveja pihaan kannattaa laittaa tai millä istutusalueet ja käytävät rajata, on ainakin yksi hyvä vastaus: viheralan ammattilainen! Toinen kysymys on vielä sitten se, kuka viheralan ammattilaisista on suunnittelija, kuka rakentaja tai kunnossapitäjä, kuka niitä kaikkia ja mistä heidät löytää. Mutta se onkin sitten asia erikseen, johon voidaan kenties palata seuraavissa teksteissä!
Viimeisimmät kommentit